Kadonnut geisha

Aika: 26. Sarenith - 28. Sarenith

(:toc:)

Prologi

Seikkailijat saapuivat Sakakaben kaupunkiin yhdessä Ameikon, Sandrun ja kahden Jiron sotilaan kanssa tarkoituksenaan tavata Kimiro Kyomai teetalon geishoja. Visiitti satamakaupunki Sakakabessa mahdollisti myös paremmin Minkain kulttuuriin tutustumisen. Seikkailijat onnistuivat hankkimaan audienssin O-Kohakun, teetalon geishojen johtajattaren luokse. Tapaaminen olisi tärkeä, sillä geishojen kautta heidä olisi mahdollista tavoittaa paikallisen maaherrat ja kauppiaat helpommin, kenties jopa suotaisammassa ympäristössä.

O-Kohakun pyyntö

Puolenpäivän aikoihin seikkailijat yhdessä Ameikon kanssa teetalolle tapaamiseen. Suuri, ulkoa komea rakennus on myös sisältä upea. Edellisenä päivänä tavattu geisha O-Hakami on heitä vastassa ja johdattaa heidät kirsikkapuisten käytävien läpi talon sisäpuutarhaan, jossa hieman vanhempi geisha on heitä vastassa. O-Kohaku jättää soittamisen ja laulamisen nuoremmalle geishalle ja aloittaa neuvottelut seikkailijoiden kanssa.

O-Kohaku on kiinnostunut kuulemaan monenko geishan palveluksia seikkailijat ovat vailla. Titos, esittäen Nazrakin "pashi-poika-palvelijaa" korjaa erheen, he eivät ole ostamassa geishapalveluita sinällään vaan luomassa yhteistyö suhdetta. O-Kohaku on kiinnostunut kuulemaan miksi seikkailijat ovat Jadevaltiasta vastaan ja vasta Jiron, yhdeksän moukan ja heidän välisen yhteistyön mainitseminen riittää vakuuttamaan O-Kohakun. Hän kertoo, ettei ole Jadevaltiaan kannattaja, varsinkaan hänen enonsa kuoleman jälkeen mutta ei usko näkevänsä keisari Shigurea enää jadeistuimella.

Geisha kuitenkin lupaa auttaa heitä mahdollisuuksien mukaan mutta yhdellä ehdolla. Yksi hänen geishoistaan on kaapattu. O-Sayumi on teetalon geishoista suosituin, monet tulevat hänen luokseen tämän ennustajan lahjojen vuoksi. Kuitenkin O-Saymin lähdettyä vierailulle erään helmikauppiaan, Yugureda Shosaiton luokse, häntä ei enää ole nähty. Helmikauppias väittää, ettei O-Sayumi koskaan edes saapunut hänen luokseen mutta O-Kohaku epäilee, että helmikauppias pitää O-Sayumia vankina talossaan. O-Kohaku toivoo seikkailijoiden voivan auttaa asian kanssa, paikalliset poliisivoimat kun uskovat mieluummin rikasta kauppiasta kuin heitä. Myös helmikauppiaan talon kaukainen sijainti on este paikalliselle poliisille. Seikkailijoille ja heidän päämäärilleen O-Sayumin löytymisestä on hyötyä, sillä O-Sayumi saa suosiollaan monia sellaisia maaherroja ja kauppiaita paikalle, jotka eivät muuten tulisi. O-Sayumi tuntee myös kuvernööri Sikutsu Sennakan nuoremman veljen. Itsuru Sennakan.

Seikkailijat eivät ehdi edes luvata auttaa kun nurkassa istunut O-Hakami anoo heitä auttamaan. Titos lupaa seikkailijoiden avun geishoille. Halla utelee millaisia palveluita geishat tarjovat, vihjaillen että ovatko nämä kenties myös ilotyttöjä. O-Kohaku jättää loukkaantumatta ja selittää Hallalle heidän toimenkuvaansa, muiden istuessa myötähäpeissään vieressä.

Salaisuuksien inro

Matkalla ulos teetalosta O-Hakami ottaa seikkailijat kiinni ja antaa heille kankaan palasen, johon on kääritty jotain. O-Hakami selittää O-Sayumin olevan hänen "isosiskonsa" ja todella haluaa nähdä hänet uudestaan. Geisha selittää, että hänen isosiskollaan on näkijän lahjoja, hän oli hyvin levoton helmikauppiaan vierailusta, ikään kuin tietäen mitä oli tulossa. O-Hakami kertoo myös nähneensä O-Sayumin huoneessa varjon, joka muistutti tiikeriä. O-Sayumi oli käskenyt antaa kankaassa olevan esineen niille, jotka tulrvat häntä etsimään. Seikkailijat kiittävät geishaa tiedoista ja lähtevät takaisin majatalolle.

Majatalolla he tarkistavat kankaan sisällä olevan esineen, joka paljastuu norsunluinen inro, kolmiosainen pieni säilytysrasia. Inron lokeroissa on kolme esinettä: puiset helmet, toisiinsa yhdistetyt lasuulikivet ja raakasilkkiä. Inron nauhan koristeessa, netsukessa, on kuvattuna kilpikonnamainen eläin ruukun kanssa. Seikkailijat, Ameiko ja Sandru aloittavat keskustelun siitä mitä tehdä seuraavaksi.

Suunnitelman luominen ei onnistukkaan niin helposti kuin voisi luulla. Ajatus kauppias Shosaiton houkuttelemisesta Sakakabeen hylätään, koska kauppiaan ei ole siihen pakko suostua. Myöskään Sandrun ja oppaiden vaarantamista kauppiaan käsissä ei haluta toteutta vaikka se voisi avata mahdollisuuden tutkia kauppiaan taloa rauhassa. Lopulta kinastelu seuraavasti siirrosta johtaa siihen, että Ameiko lähettää osapuolet omiin touhuinsa ja pyytää heitä palaamaan uusien ideoiden kanssa.

Seikkailijat hajaantuvat miettimään mitä tehdä seuraavaksi. Halla suuntaa satamaan purkamaan suuttumustaan. Skaldi jututtaa laivojen omistajia, koittaen hankkia kyytiä Shosaiton saarelle. Kuitenkin kauppiaan maine aiheuttaa kapteeneissa pelkoa ja Halla jää ilman laivakyytiä. Paluumatkalla hän jututtaa vahvasti tatuoituja miehiä, paikallisia varkaita ilmeisesti. Halla jututtaa näitä miehiä hetken, huomaten että miehiä ärsyttää hänen luonteensa suuresti. Miehet eivät myöskään ole halukkaita lähtemään kauppiaan saarelle, sillä tämän huhutaan olevan velho. Halla yrittää saada miehet todistamaan miehuutensa viemällä hänet saarelle mutta tämä ei toimi. Halla palaa lähes yhtä pahantuulisena majatalolle.

Nazrak lähti selvittämään inron alkuperää, geisha oli sen valmistttanut inron kaupungissa. Samurai joutuu kiertelemään putiikkeja hetken ennen kuin saa varman vihjeen kohti inron valmistajaa. Ruukuntekijä ottaa Nazrakin vastaan lämpimästi ja avustaa tätä mielellään ostoksissa. Nazrakin ottaessa inron puheeksi kauppias synkistyy, hän on huolissaan O-Sayumista. Kuitenkin kauppias hakee Nazrakille ruukun, jossa on suolaa. Kauppias kertoo O-Sayumin tilanneen ruukun ja käskenyt antaa sen miehelle joka etsii häntä inron kanssa. Suolan pitäisi mahdollistaa geishan enon kutsumisen paikalle.. Hämmentyneenä Nazrak ottaa ruukun ja ostaa toisen hyvän tahdon eleenä. Kummastuneena hän palaa majatalolle.

Titos on vihoissaan huonosti sujuneesta suunnitelusta, varsinkin kun Ameiko oli paikalla ja joutui keskustelun keskeyttämään. Hän viettää aikaa lähinnä majatalolla ja kun ihmiset istuvat uudestaan alas. Nazrak kertoo kummallisen kohtaamisensa ruukkukauppiaan kanssa ja näyttää suolaruukkua. Samurai suorittaa istunnon aikana sarjan kokeiluja aiheuttaako inron esineiden heittäminen ruukkuun jotain taiallista mutta ei, ruukku tai suola ei ole edes taiallista.

Keskustelu alkaa taas jumittamaan paikallaan niin Ameiko nousee ylös ja lähtee marssimaan määrätietoisesti. Titos lähtee varjostamaan häntä, kunnes ottaa tämän kiinni. Ameiko kertoo hänelle menevänsä jututtamaan O-Hakamia tämän isosiskosta, he kuitenkin lähtivät paikalta aika nopeasti. Juttelu O-Hakamin kanssa tuottaa tulosta, he saavat kuulla O-Sayumin enon asuvan aivan kauppiaan saaren tuntumassa. Eno on netsukessa kuvattu olento, kappa. Kappa, Numataro, on O-Sayumin kasvattaja. Ameiko ja Titos palaavat tämän tiedon saatuaan majatalolle, nyt heillä on suunta.

Namidakamen laguuni

Sandru ja oppaat jäävät Sakakabeen hoitamaan kaupankäyntiä kun seikkailijat ja Ameiko lähtevät vapauttamaan geishaa velho-kauppiaan talosta. Matka laguunille vie hieman yli päivän verran ratsastaen. Matkalla laguunille he saavat matkaseuraa riisinviljelijä Hitoshista, jonka ystävällistä käytöstä seikkailijat hieman epäilevät mutta matka hänen kanssaan menee mukavasti. Hitoshi kertoo olleensa samurain palveluksessa, joka menetti maansa Sikutsu Sennakalle ja on nyt saanut uuden maatilkun Namidakame laguunin läheltä.

Laguuni on pahaenteisen synkkä. Koko alueen yllä leijuu tumma sumu, jonka läpi aurinko ei kunnolla paista. Velhon saaren yllä sumu leijuu hyvin uhkaavasti, peittäen sen lähes kokonaan alleen. Myös laguunin värit ovat katoamassa, tilalla on vain mustuutta ja purppuran sävyjä..

Seikkailijat saapuvat joelle, jonka yli kulkee silta. Joki laskee laguuniin, joten he katsovat tämän olevan hyvä paikka heittää kylpyysuolat veteen. Kuluu hetki kunnes vedestä nousee esiin kilpikonnan pää ja vanha kappa köpöttelee kuivalle maalle heitä katsomaan. Numataro-kappa saa kuulla tapahtumat tähän asti, kappa on selvästi huolissaan Sayumista, josta hän käyttää lempinimeä "pikku perhonen" tai "Momo". Kappa kutsuu heidät kotiinsa, hänellä on heille myös kerrottavaa.

Lyhyen uimaretken jälkeen je ovat kappan kodissa joen törmän alla. Numataro tarjoilee heille teetä ja kertoo O-Sayumin tarinaa. Hän pelasti tytön joen suistosta, jonne tytön äiti tämän jätti paetessaan velhon lähettämää hirviötiikeriä. Äiti päätyi tiikerin suihin mutta Numataro pelasti vauvan ja kasvatti sitä omanaan, jakaen omaa tietoaan tälle. Kuitenkin tyttö alkoi kaipaamaan sellaista mitä hän ei voinut tarjota, kaltaistensa seuraa. Hän antoi tytön Sankodai vuorten munkeille kasvatettavaksi, josta tyttö lähti pois täysi-ikäisenä. O-Sayumi tuli Sakakabeen ja aloitti geishan uransa, caihtaen nimensä nykyiseen. Numataro epäilee velhon olevan saaren kauppias ja on hyvin huolissaan O-Sayumista. Seikkailijat lupaavat pelastaa "Momon". Numataro antaa heille shogipelinsä nappulan, lähetin, hyvän onnen tuojaksi.

Seikkailijat rakentavat lautan päästäkseen saarelle ja jättävät hevosensa Numataron vahdittavaksi. Matka yli laguunin on ahdistava, synkissä vesissä asuu lauma lohikäärmekonnia ja seikkailijoiden lautta ei varmasti kestäisi niiden vihaa. Matka menee kuitenkin rauhallisesti. Halla huomaa saarella liikettä, pieni satama jossa on lautta ja sitä hoitavia hahmoja. Hahmoja, jotka tarttuvat aseisiin heidät nähdessään..

Varjojen saari

Taisteluun ei päästä nopeasti, sillä lautta on hidas. Seikkailijoiden epäonneksi lautturit osaavat lentää ja he joutuvat näiden ahdistamaksi. Halla on hieman enemmän turvassa kun hänen aaveratsunsa kykenee kävelemään veden päällä. Yhteensä kahdeksan lautturia on heitä vastassa, joista yksi käy Hallan, yksi lautalla olevien kimppuun kun loput heittelevät heitä keihäillä. Titos päättää pakottaa lautturit hajaantumaan ja juoksee veden pintaa pitkin maihin.

Halla lyö ensimmäisen maahan ja paljastaa näiden todellisen muodon: ja noi oneja. Samalla Titos saa vastaavansa kaksi onia, hän väistää ensimmäisen iskun mutta toinen osuu häntä suoraa vatsaan, lävistäen myös keuhkon. Titos kaatuu kuolleena maahan.

Tämä aiheuttaa vihaa ja pelkoa seikkailijoissa, Titos oli heistä taitavin puolustautuja. Ameiko lennättää Nazrakin Titoksen ruumiin luokse, jossa samurai aloittaa onien teurastamisen nopealla tahdilla. Halla ja Ameiko hoitavat lautalla olleen onin ja käyvät loppujen kimppuun. Lopulta yksi oni on enää jäljellä ja tämä pakenee nopeasti paikalta. Seikkailijat ja Ameiko ovat murheissaan Titoksen vuoksi. Halla ehdottaa avunpyytämistä Numatarolta, tämä oli viisaan oloinen olento joten ehkä hänellä on mahdollisuus auttaa. Hallan sateenkaarisilta johdattaa heidät takaisin mantereelle Numataron luokse.

Viisaalla kapalla on loitsu heidän auttamiseksi, onhan heillä tärkeä tehtävä joten hän ei voi apuaan kieltää. Hetkeä myöhemmin Titos on elävien kirjoissa ja on hyvin hämmentynyt tapahtuneesta. Kyynelehtivää Ameikoa lohduttaessa hän saa kuulla mitä tapahtui. Titos on motivoitunut palaamaan heti saarelle, hoitamaan pelastustehtävän kunnialla loppuun.

Velhon talo

Saarelle palataan Hallan loitsun avulla. He lähtevät kiipeämään kohti taloa saaren keskustasssa, todeten jonkin yliluonnollisen aiheuttavan pimeyden ja värittömyyden alueella. Talo on komeaa teko, ainakin ollut joskus. Nyt kartano on päässyt ränsistymään ja on selvästi korjaamisen tarpeessa. Taloon on kaksi ovea ja seikkailijat valitsevat etuoven. Talo vaikuttaa autiolta kun he astuvat sisään. Läheisestä huoneesta löytyy palvelija, joka kertoo isännän olevan poissa talosta mutta on valmis tarjoamaan ruokaa ja juomaa kulkijoille. Seikkailijat kieltäytyvät ja pyytävät palvelijaa jatkamaan uniaan. Halla lukitsee palvelijan huoneeseensa.

Seikkailijat tutkivat taloa löytämättä isäntää. Kuitenkin salaoven takaa paljastuu neuvottelutiloja ja asumisen merkkejä. Titos astuu huoneeseen johon on viritetty neljä shogi-peliä. Pelit ovat kaikki kesken. Huone on muuten tyhjä. Titos nappaa yhden nappulan käteensä ja koko huone pimenee.

Mystinen valo valaisee huoneen, joka on muuttunut täysin. Huone jakautuu 81 ruutuun ja toisella puolella huonetta on neljä hahmoa, vanhoja miehiä, jotka ovat tuskissaan. Näiden eteen ilmestyy luihin näköinen mies pitkässä kimonossaan. Miehen viikset ovat pitkät ja hänen kyntensä ivat pitkät. Ivallisesti mies toteaa "toisen puolen olevan voitolla mutta kumpi vie pelin: kuningas vai jadekenraali?" ja katoaa näkyvistä hyytävästi nauraen. Vanhat miehet muuttuvat varjomaisiksi hahmoiksi, täyttyen vihalla ja raivolla. Varjot ottavat asennot pelilaudalta, joka täyttyy shogin nappuloita kuvaavista illuusioista.

Seikkailijat ymmärtävät, että heidän on kohdattava varjot shogissa. Kuka osaa säännöt riittävän hyvin ja kuka on heidän kuninkaansa? Ameikoa peli ja varjot eivät hyväksy kuninkaaksi. Titos saa idean ja murtaa Numatarolta saadun shoginappulan. Kuin tyhjästä heidän rinnalleen ilmestyy Habesuta Hatsue, jonka ilme on vähintään yhtä yllättynyt kuin seikkailijoiden. Hän kysyy ihmeissään mitä seikkailijat tekevät hänen unessaan? Vastapuolelle kentää ilmestyy varjomainen anti-Hatsue.

Pelaajat ovat paikalla, nappulat liikkuvat.

Epilogi

Mihin varjojen shogi peli johtaa? Kuka on kuningas ja kuka jadekenraali? Onko tämä vain Hatsuen unta? Namidakamen laguuni vaati jo yhden seikkailijan hengen, miten mahtaa käydä kun saaren todellinen luonne alkaa selvitä?

Selvää on kuitenkin se, että geisha on pelastettava ja Ameikoa suojeltava.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped