Demonien kuilu

Aika: 14. Neth - 15. Neth

(:toc:)

Prologi

Seikkailijat saapuivat Keisarilliseen pyhättöön toveriensa Ameikon, Shalelun ja Spiveyn kanssa. Saarella, jossa Minkain entisaikojen hallitsijoiden tulisi asua, on jokin vialla. Hautuumaanvartija kävi heidän kimppuunsa mutta antoi tietä. Saaren tasapaino on järkkynyt. Seikkailijoiden suunta olisi Taivaallisten Hallitsijoiden hauta, saari lammella mutta jokin voimakenttä estää heitä ylittämästä siltaa saarelle. Seikkailijat suuntaavat kohti pohjoista, jonne polku johtaa.

Teikoku Sokai

Polku vie seikkailijat suuren lammen, josta lähtevän puron vesi muuttuu yhä likaisemmaksi mitä pohjoisemmaksi he kulkevat. Lopulta puro laskee suureen ympyrän muotoiseen halkeamaan maassa, jonka ympärillä ei kasva mitään. Kuilun reunalla Halla, Titos ja Nazrak kokevat huimausta ja tippuvat alas kuiluun. Kuitenkin pohjalla ollut saastainen vesi ja taikuus säästävät heidät pahemmilta kolhuilta. Hetken pohdittuaan myös Shalelu ja Ameiko tulevat alas. Spivey ei jostain syystä voi seurata heitä kuiluun.

Kuilun pohjalla on pimeää, synkkää ja luonnollisesti märkää. Pimeydessä kiiluu punaisia silmiä ja jostain kuuluu pahaa naurua. Järven toisessa päässä on toinen vesiputous vielä syvemmälle. Seikkailijat päättävät tutkia paikkaa, ehkä täältä voisi löytyä ratkaisu tai syy saaren epätasapainoon. Läheinen käytävä nousee ylöspäin ja johtaa luoliin joissa on merkkejä elämästä.

Käytävien takaa löytyy luola, jossa on suuri valtaistuin, joka on tehty muistuttamaan hirviön suurta kitaa hampaineen kaikkineen. Istuimella istuu vihreäpurppuraan pukeutunut mies, joka nousee ylös ja tervehtii heitä rauhallisen laskelmoivalla äänellä. Esittelyt vaihdetaan ja miehen nimeksi selviää Teikoku Sokai. Kysyttäessä mitä Minkain edesmennyt hallitsija tekee tällaisessa paikassa, Sokai nauraa kovalla äänellä. Teikoku Sokai kertoo heille millainen Minkain hallitsijoiden historia on: se on täynnä tyranneja, hulluja ja kansaa piinanneita mielipuolia. Hän itse johti valtakuntaa rautaisella kädellä, laittoi alulle eugeniikka-ohjelman muiden sukujen hävittämiseksi ja jätti Minkain raunioiksi valtakautensa tullessa päätökseen. Demonien kuilu on viimeinen leposija näiden "hirviöiden" sieluille, yllä olevan lammen tarkoitus on puhdistaa saari heidän synneistään.

Seikkailijat kertovat tarvitsevansa entisten hallitsijoiden siunauksen. Teikokun ilme kirkastuu, hän lupaa antaa siunauksen jos seikkailijat tuhoavat Demonien kuilun yläpäässä olevan torii-portin. Teikoku Sokai kertoo, että se on ainoa asia mikä pitää hänet kuilussa. Seikkailijat kieltäytyvät tästä tehtävästä ja päättävät etsiä jonkun muun jolta pyytää siunausta. Tämä ei kuitenkaan sovi Teikoku Sokaille, hän määrää heidät jäämään luokseen kunnes nämä suostuvat tuhoamaan portin. Keisari esittelee voimiaan repimällä yhden hampaan irti istuimestaan. Seikkailijat ovat määrätietoisia poistumaan kunnes käytävän päähän ilmestyy rupikonnamainen hahmo.


Teikoku Sokai todellisessa muodossaan

Teikoku määrää hezrou-demonin ottamaan seikkailijat kiinni. Taistelu on näemmä väistämätön. Käytävä josta hezrou löntystää on ahdas mutta pian demoni on heidän kimpussaan. Nazrak kohtaa demonin yhdessä Shalelun ja Titoksen kanssa, Ameiko ja Halla pitävät perää eivätkä mahdu auttamaan muuten kuin loitsuin. Halla saa ajatuksen ja syöksyy kohti Teikoku Sokaita yllättäen keisarin pahemman kerran. Kuitenkin Teikoku keisarilla on yllätys Hallalle, mies muuttuu kuusimetriseksi ja usean tonnin painoiseksi nalfeshnee-demoniksi!

Halla on hieman pulassa suuren demonin kanssa ja Titos syöksyy bardin avuksi. Yhdessä he ahdistavat demonia ja väistelevät sen iskuja parhaansa mukaan. Ameiko avustaa kaksikkoa. Tällä välin Shalelu ja Nazrak tekevät selvää pienemmästä demonista ja ehtivät parahiksi ähdä Titoksen repivät isomman demonin sisuskaluja luolan lattialle. Nuori mies löysi taistelussa uuden vaihteen, kerrankin vihollisia joiden hyvinvoinnista ei tarvitse välittää. Molemmat demonit joutuvat palaamaan Syöveriin kiljuen raivosta.

Amatatsun taakka

Seikkailijat palaavat järvelle ja päättävät ylittää sen, toisella puolella on lisää luolia. Luolissa salamurhaaja-olento yrittää lopettaa Nazrakin taipaleen mutta samurai kestää olennon yritykset ja lentotaistelu päättyy olennon tappioon. Naispuolinen paholainen katoaa olemattomiin. Selvästi tässäkin luolassa on ulkopuolisia asukkaita.

Kankain ja maalauksin koristeltujen salien perältä löytyy toinen valtaistuin, jadeistuin. Kaunis nainen istuu istuimella, ainoa asia mikä kertoo naisen todellisesta olemuksesta ovat hiusten seassa olevat lonkerot. Kimono peittää naisen muuten kaulasta jalkoihin. Kasvojen piireet ja ulkonäkö, mustat hiukset, tummat silmät ja terävä katse, antavat pelottavia vihjeitä mihin sukuun tämä nainen kuuluu. Entisten aikojen keisarinna, Amatatsu Maemi.

Titos on hämmentynyt Amatatsun ulkomuodosta ja kysyy naisen taustoista. Maemi kertoo, ettei Amatatsujen suku ole juuri vallasta juhlinut mutta hän on yksi pisimpään hallinneista koskaan. Yli 200 vuotta hän istui jadeistuimella. Kysyttäessä miten tämä oli mahdollista, Maemin ilme vääntyy hulluun virneeseen ja kysyy etteikö se ole ilmiselvää, hän neuvotteli Helvetin kanssa sopimuksen pitkään ikään ja nyt kun hänen aikansa päättyi, on hänelle annettu uusi muoto. Tuntien sukulaisensa olevan lähellä hän pyytää Ameikoa astumaan esille. Maemi on tyytyväinen näkemäänsä ja lupaa siunauksensa Ameikolle ilman mitään taka-ajatuksia. Hetkellinen riemu kuitenkin katoaa kun Ameiko vastustelee. Hän ei halua siunausta paholaiselta, kuten ei halunnut sitä demoniltakaan. Maemi on ihmeissään, ovathan he sentään sukua! Seikkailijat pyytävät lupaa poistua, jonka Maemi heille antaa, luvaten tarjouksen olevan voimassa myös myöhemmin.

Seikkailijat palaavat maan pinnalle kuilusta lepäämään. Illasta Titos lohduttaa Ameikoa, joka on selvästi järkyttynyt sukulaisensa tapaamisesta. Naiselle, joka on sukunsa viimeinen, on kova paikka kohdata menneisyyden haamu, joka on pahuuden lähettiläs.

Taivaallisten hallitsijoiden hauta

Aamusta Suishen ja Halla koittavat poistaa siltaa suojanneen voimakentän ja onnistuvat siinä. Sillan yllä oleva teksti "vain kuolemaa lähellä olevat voivat lähestyä kuolleita" täyttyy kun Hallaan iskee voimakas loitsu, joka on viedä häneltä samantien tajun. Kuitenkin matkaa jatketaan sillan yli.

Saari on kaunis. Puut ovat vihreitä, rakennukset ehjiä ja verrattuna demonien kuiluun, myös tuoksu on taivaallinen. Kuitenkin saari vaikuttaa tyhjältä. Kreamtoriossa ei ole ketään, samoin sivuhaudat. Seikkailijat suuntaavan kohti suurta pyöreää rakennusta saaren toisessa päässä. Kirsikkapuiden keskellä oleva rakennus on keisarillinen hauta. Seikkailijat astuvat sisään. Rakennus jakautuu kuuteen huoneeseen, joissa on tuhkauurnia. Keskellä lattiaa on tuhkakasa, jonka huomatessaan seikkailijat jäävät odottamaan mitä tapahtuu. Tuhkakasan läpi huoneeseen ilmestyy tuskassa oleva hahmo, keisari Shigure!

Keisarin haamu on suuressa tuskassa ja ahdistuksessa ja vaatiikin kuulla kuka häiritsee häntä. Seikkailijat päättävät olla rehellisiä ja pyytävät keisarin siunausta Ameikolle. Keisarin vastaus on tiukka: hän ei anna siunaustaan kenellekkään ennen kuin hänen kunniansa on palautettu. Hänen ruumiinsa on Demonien kuilun pohjalla ja niin kauan kuin ruumis on siellä ei hänen tarvitse antaa kenellekkään mitään! Seikkailijat kysyvät Shiguren kuolemasta ja haamu kertoo miten hänen lähimmäisensä, Soto Takahiro ja Reishii Meida pettivät hänet ja murhasivat hänet täällä saarella. Murha rikkoi myös yhteyden Taivaiden ja saaren välillä, vain yksi hyvän hallitsijan henki on saarella. Palauttamalla Shiguren kunnian ja antamalla tälle rauhan, on seikkailijoiden mahdollista saada siunaukset muiden sukujen hyviltä hallitsijoilta.

Suunta on siis kohti demonien kuilua mutta ennen paluuta Ameiko käy Amatatsu Onokon haudalla, toivoen voivansa tavoittaa tämän. Lyhyen rukouksen jälkeen Onoko laskeutuu taivaalta. Tämä Amatatsu on saanut myös uuden muodon, pasuuna-arkhonin. Onoko tervehtii seikkailijoita ja sukulaistaan. Onoko ei tiedä saaren tilasta juuri mitään mitä Shigure ei olisi jo kertonut. Siunaustaan Onoko ei voi Ameikolle antaa niin kauan kun Amatatsu Maemi on saarella, heidän voimansa ovat ristiriidassa keskenään. Seikkailijat päättävät hoitaa Maemin ensimmäisenä, koska eilisestä jäi jo paha maku suuhun. Onoko kertoo, ettei voi seurata seikkailijoita kuiluun koska on ulkopuolinen, hyvyyden lähettiläs aivan kuten Spivey. Alhaalla he ovat omillaan mutta maan päällä hän voi olla avuksi.

Paholaisen palkka

Seikkailijat palaavat kuiluun ja ovat valmiita kohtaamaan Maemin. Paholainen yrittää vielä vietellä heitä ottamaan siunauksen häneltä mutta kuultuaan, että he ovat tavanneet Onokon, Maemi raivostuu paljastaen todellisen muotonsa. Hänen alavartalonsa on pelkkää lonkeroiden massaa. Ensimmäistä kertaa seikkailijat nostavat aseensa Amatatsua vastaan. Nazrak tuntee miten Suishenin viha turmeltunutta Amatatsua kohtaan nousee huippuunsa.

Taistelussa Halla ja Shalelu keskittyvät jousiampumiseen, koska Maemin palvelijat ovat lentäviä erienyesejä. Ameiko joutuu Maemin lonkero-loitsun vangiksi, josta Titos yrittää tärkeintään pelastaa. Tämä jättää Nazrakin yksin kohtaamaan Maemin. MAemi vangitsee Nazrakin nopeasti lonkeroihinsa ja ahdistaa seikkailijoita ahtaalle. Ameikon vapautuessa on Titoksen mahdollista syöksyä toverinsa avuksi. Myös Halla hylkää jousensa ja koittaa auttaa Nazrakia. Samurai vapautuu ja saa tarpeekseen lentävästä vihollisesta. Hetkeä myöhemmin on Maemi pulassa seikkailijoiden kanssa, jotka ovat saaneet rivinsä kuntoon. Nazrakin isku lopettaa Amatatsu suvun mustan lampaan elämän.

Epilogi

Demonien kuilu haastaa seikkailijoita kohtaamaan Minkain synkän historian. Onko Ameikosta muuttamaan maata jonka historia on täynnä Jadevaltiaan kaltaisia hallitsijoita? Miten tämä retki muuttaa seikkailijoiden suhtautumista toisiinsa ja valtioon jota he yrittävät auttaa? Demonien kuilun saastaisuuden ja synnin keskellä ei näy päivän valoa.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped