Peliraportti

(:toc:)

Tapahtumat

Taustamusaa: http://www.youtube.com/watch?v=fDtWBTwIL8Y

Nethin kuinkamonetta päivää, vuonna 4708 Arodeninlaskua

On kolme tapaa ottaa innostavat uutiset vastaan. Pessimisti laittaa vakan kiitoksensa päälle ja esittää olosuhteisiinsa nuutunutta. Harras mies kiittää korkeampia voimia ja selittää varjeluksen vain odottaneen sopivaa hetkeä suojellakseen uskottuaan. Laiskempi henkilö taas kiittelee itseään viisaudestaan ja luottaa onnensa pysyvän pitkään.

Näiden, omilla tahoillaan varsin mukiinmenevien, tapojen lisäksi voi tietenkin suukottaa jokaista vastaantulevaa ja näyttää kuinka monta kärrynpyörää rannikon poika pyörähtää kun annetaan tarpeeksi tasamaata, mitä!

Paitsi, että löysimme ihka oikean merirosvoaarteen josta koko leiri riemastui, niin tänään SE vihdoin tapahtui! Viikkojen haahuilu ja pohjaan palaneiden troppien edessä kyräily oli tuloksen arvoinen, kun 3 tuntia sitten seisoin aukinainen kanisteri kädessäni ja viimeinkin sain aikaan sen niin turkasen pitkään etsityn suojauksen. Rakkahin keltainen läpyskäni, allekirjoittaneella ei ole harmainta aavistustakaan miksei tällä litkulla ollut odotettua vaikutusta niinä kolmena kuukautena kun yritin epätoivoissani samaa kajuutan ahtaudessa. Tai siis, harmaita aavistuksia on kyllä kaksi, mutta toinen on melkoisen nolo ja toinen on jotain minkä mieluummin melkein jättäisin kertomatta.

Ai että se nolo ensin? No, ystävä sä paperinen, oletko koskaan viettänyt kuumeessa tai rokossa päiväkausia ja ynnännyt auringonnousuja akkunaluukkujen raosta pilkistäneen säteen valossa? Nauttinut karvasta velliä ja kuunnellut kun muut ovat hiljakseen, ettei ”tila nyt vain pelästyisi pahemmaksi” tai muuta yhtä katkeransuloista? Sellaiselta minusta tuntui kun tiirasin maahisen kirjaa siellä liman ja samean lampunsavun keskellä. Tuntui kuin olisi ähäkutannut harmaakaihia ja reumaa yhtäaikaa, niin sairaantaloa se huone muistutti. Kirjaseni, inhottavinta sairaudessa on, että kun se nuhjuinen polte ja toipilaisuus on lopulta lakannut, jäljelle jää vain ehtoovuosiaan viettävän oloinen säälin pesä. Koita siinä sitten juhlia ja riiata, kun apeus leviää kautta varren. Ei hämähäkeilläkään seitti lennä jos kaikki päivät ovat harmaita ja puolivillaisia.

Uskon, että kaavan epäonnistuminen johtui juurikin tuosta. Kaameat työolot ja nukkavieru kunto eivät johtaneet mihinkään ja vasta tällä saarella olen alkanut viritä vanhaan terääni. Viidakko tuoksuu vapaudelta ja kiihkeältä elämältä. Jatkuva pieni paine niskassamme saa jokaisen yrittämään parhaimpansa ja jokaisesta teosta ja liikkestä tulee harkittu. Melkein harras. Veitsenterällä joka minuutti.

Toinen harmaa aavistus onnistumisen syistä on Kailn. Tai tarkemmin sanottuna se jokin jota Kailn kantaa veressään. Jokin aika sitten neiti Kalliin, sen chel-heitukan, senesalkki sairastui vihersuomuun. Vietin hieman aikaa Derindin sairastuvassa, jos lehtikatosta voi kutsua tuvaksi, tarkkailemassa sairauden etenemistä, kun pappi kysyi minua avuksi. Opin parissa päivässä kaikenlaista hyödyllistä haavoista ja ruumiinhoidosta, mutta vaikenin mistä syystä olin tosiasiassa tullut katselemaan puolituisen tuskia. Olin epätoivoinen, kiireen saneleman pakotuksen orja! Tiesin puolituisessa olevan jotain outoa ja tarvitsen hänen vertaan.

Voi päiväkirjani, Derindin luottamuksen pettäminen polttelee. Tunsin itseni vampyyriksi, kun Kailnin jo nukahdettua vein yhden Jaskin teristä Kailnin vihreälle jalalle ja laskin verta sidosten välistä. Puolituinen inahti, muttei herännyt. Hyttysverkon sisällä oli vieläkin kuumempi kuin leirin tienoilla yleensä ja pidättelin hengitystäni. Olin varma, että Mogashin verestävät silmät tuijottivat minua vartiopaikalta, nukkuvien vartaloiden tuolta puolen ja, että teufeling suolestaisi minut jonkinlaisena verenhimoisena hulluna minä hetkenä hyvänsä. Veri hakkasi korvia vasten ja veitsi oli inhottavan liukas kädessäni. Olin pakahtua!

Sitten hetki meni ohi, astuin verkon suojasta viileämpään ilmaan. Veritipat lypsin terästä lasiputkeen ja lausuin äänettä rukouksen mille tahansa jumalalle joka suojelee petollisia ja valehtelijoita.

Lienee Kailnin tai mikä hänen perinnössään sitten kuikuileekin, ansiota, että seos toimii. Tätä kirjoittaessani lumous on jo ohi, mutta todistin kuin todistinkin tutun näköisen kilven muodostumisen rintakehälleni hetki tropin mentyä kurkusta alas. Olen valmis. Olen voittamaton. Olen alkemisti.

Minua polttelee halu testata tätä litkua ja aikaisemmin keittämääni voimajuomaa, jonka muuten keksin melkein vahingossa, kun yksi pulloistani ei räjähtänytkään avatessani sen sinetin, näihin sekopäihin jotka jakavat saaremme. Löysimme eräällä toivioretkistämme vihdoinkin suuresti huhutun majakan, mutta sen vartijoiksi osoittautuivat paikalliset kannibaalit. Retkiemme saaliksi oli siihen mennessä joutunut muunmuassa muuan hampailla koristeltu pentagrammi sekä läjittäin natusteltuja ihmisen luita, joten mikä näitä valopäitä johtaakaan ei varmasti ole miellyttävä nainen, siis se jota kutsutaan maalaismaisesti Äiti Thrunenhampaaksi. Kyseessä on tosian jokin retkeltään eksynyt chelien sotajoukko. Herraisä.

Vaikka leiriläistemme kiitokseksi milloin mistäkin suoritetusta tehtävästä antama harjoittelu, sivuhuomautuksena muuten, oli upeaa nähdä Sashan elementissään, onkin tehokasta, mielestäni alkemia on ratkaisu ongelmiimme. Viskon pian loput pulloni kohti joukkojansa jahka vihdoin hyökkäämme paikallisten leiriin ja viimeistelen ne inhokit vahvistavilla tropeillani. Haemme Pezackin, jos se outolintu lähtee rannaltaan mihinkään, mukaamme ja asetumme majakkaan odottamaan sopivaa laivaa. Odottaessamme koluamme loput tästä kuumasta syöveristä läpi ja lopulta viemme Elederiin kasoittain hylkyjen kultaa ja tarinoita eriskummallisista viidakon asukeista, kuten nyt näistä kasvimiehistä, joita tengun mukaan saarella asustaa. Kaikki on vaan majakan valloituksesta kiinni. On kiistämätön tosiasia, että Epätoivonlahden reitti on aikamme käydyimpiä laivareittejä. Ei tässä suurin surminkaan VOI mennä kovin kauaa enää.

Eihän?

Päivämäärät

Nethin 11.-18. päivä, 4708 AR.

Sivuhahmoja

  • Aerys Mavato, alkoholisoitunut puolhaltia
  • Gelik Aberwhinge, maahinen ja tiennäyttäjä
  • Ishirō, vakavamielinen tianilainen
  • Jask Derindi, Nethyksen pappi Sargavasta
  • Sasha Nevah, iloluontoinen ja äkkipikainen mediogaltilainen
  • Pezock, kajahtanut tengu

Palkkiot

HUOM: ÄLKÄÄ OTTAKO TÄLTÄ LISTALTA ENÄÄ MITÄÄN, VAAN HAKEKAA SUORAAN 'TUKIKOHTA'-SIVULTA, JOTTEI TARVII PITÄÄ SILMÄLLÄ USEEMPAA SIVUA.

  • 2'150 xp
  • 92 gp
  • merirosvoaarre: 50 pp, 1000 gp, 2000 sp, 3500 cp, 500 gp:n arvosta jalokiviä, jalokivin koristeltu masterwork cold iron starknife (arvo 650 gp), +1 darkwood buckler, scroll of raise dead, mithralinen käärökotelo (arvo 500 gp) - jaetaan kuuteen pekkaan
  • +1 dagger
  • masterwork dagger, koristeltu Punaisten sirkkojen tunnuksella
  • yhdet kultahampaat, arvo 100 gp
  • 4 kpl punaisia helmikaulanauhoja, arvo 50 gp/kpl
  • kultainen medaljonki, jossa on nätin tytön kuva, arvo 500 gp

Palaute

Viidakon ihmeet jatkavat paljastumistaan. Aion tehä sonetin yhestä noista Aeryksen runoista. Loot, levels, jubilation!

Olettaen että merirosvoaarre jaetaan kuuteen osaan ja jakojäännökset menee Ichirolle, kaikki saa 8 pp, 166 gp, 333 sp, 583 cp, 83 gp:n arvosta jalokiviä. Miten muut esineet jaetaan? Merirosvoaarteen ulkopuolisesta kullasta kaikki saa 15 gp, jakojäännöstä jää 2 gp. Muiden arvoesineiden likvidointi saa yhä odottaa. -Gastogh

Hahmotkin alkavat mukavasti tottua viidakkoon, paitsi kuvassa kovin stressaantuneen näköinen Gelik. Ja majakka löytyi! Mokoma vaan on kannibaalien ympäröimä. Palvovat tietysti sen mahtavaa fallosmaista muotoa tai jotain. ~Veltzeh

Aivan totta, ainoastaan Gelikillä on vaikeaa. Ei toisaalta, jos yltäisin juuri ja juuri esim. Skrymin polveen ni kyllä minäkin masentuisin. Seuraavaksi, kohti ruumisvuoria, kannibaalien ja vuohten kumpaistenkin!

Goats to the blood god, goatskulls for his goatskull throne!

Eiku siis, mitenköhän nuo matskut jakaisi. Niero ei osaa käyttää kuin noita tikareita, mutta on valmis luovuttamaan tavaroita yhteiseen käyttöön. Varsinkin kun jos vastaan tulee jotain tuonpuoleisen olentoja jotka ovat resistantteja tavanomaiselle vahingolle. Sen sijaan, pesämunan kasvattaminen kiinnostaa ja voisihan nuo tavarat myydä ja jakaa tulos osiin sitten kun/jos päästään Elederiin. Scroll of Raise Dead esim. on myyntihinnaltaan mukavat 3062 gp 5 sp, mutta turha ruveta sitä kenellekään ojentelemaan kun huonon tilanteen sattuessa mokomaa ei ole kuitenkaan käsillä.

-Muser

Aeryksen runo

Yksi sonetti luonteenlujuudesta, as promised:

A one who past their closest weakness sees
Need not possess a strength to equal those
Who govern all the planes the way they please;
Endeavor spiting odds more courage shows
Than confronting Pharasma's fate, reserved
For every mortal victim that defies
To persevere and stave off all deserved
Requitals and rewards the gods devise.
Attend, though, not to sacrifice resolve
For easy resolution, favoring
Evasion over fortitude to wield;
For all our hardest lessons do involve
Both tragedy and triumph: savoring
To hurt, to fail, to lose – yet never yield.
-Gastogh

Now that...is contribution! Contributing also:

Not a revelation: To often attend
And not to err but with avarice to follow
This troublingly familiar lay of the dead
Is the churlish toil which we bellow
In tavern, inn and alehouse
To stave off the darned dread.
For we have taken our vows
And we'd rather be adventurers than dead.

Then hark!, when the struggle is joined
For resolutions wait for no one
That you are not left alone, pained
While the exalted scoundrelly run
And face the pale face of their mistress
That darling damned silver visage
They know has scrutinized yet not to bless
But to remind of that old adage
Which? Oh, but the one already mentioned
That you, louts, remember the oft-lost creed
Your masters, with hope, never rationed
Chanting: "We'd rather be adventurers than dead!"
raises a glass

-Muser

Outrageously awesome! -Zathow

Ja tässä pieni pätkä seikkailijan elämää palanpainikkeeksi:

http://www.fanfiction.net/s/6752754/1/Welcome_to_the_Jungle

Pahoittelemme formaattia, FF.net on asian suhteen aivan tajuttoman joustamaton ja yleensäottaen käsi. Kertojan näkökulmana on Player-Certified-Niero Mindscape v.1.0. -Gastogh

Käärmeen Kallo

Hahmot

Entiset

Seikkailut:
Sieluja Ryövärinpuukolle

Kilvan kohti kuolemaa

Seitsemän keihään kaupunki

Hulluuden holvit

Syvät salit suomuisat

Käärmejumalan kaikkein pyhin

Maailma

Muuta

Mekanismiin

edit SideBar

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped