Peliraportti

(:toc:)

Tapahtumat

Päivämäärät

Kuthonan 5.-6. päivä, 4708 AR.

Kronikka

(musa)(tai tämä musavaihtoehto, jos olet Korgull)

Kirjassaan Sisämeren yleisimmät sairaudet ja kuolettawimmat witsaukset Suriyaman Bayaghbani, Venicaanin välskärikoulun kasvatti, kertoo leprasta seuraavaa:

"Kuolettawuudestaan tunnettu nekroottinen witsaus, jonka yleisimpiä esiintymispaikkoja owat orjarannikot ja kauppakaupungit tahi missä wain pesemättömät ihmiswartalot kohtaawat. Kuumien alueiden, weren ja muiden ruumiinnesteiden kautta tarttuwa, tauti mädättää ensin orwaskesin, minkä jälkeen tarttumakohtaan lewiää nopeasti kuolio. Tummenewasta hipiästä tunnistettawa nekroosi sekoitetaan monesti lihaa syöwään sienitartuntaan, jota esiintyy samoissa oloissa kuni lepraakin. Kummankin hoidoksi kannatan wuodelepoa ja tarttumakohdan pikaista amputaatiota kuumalla raudalla..."

Istuessani maester Gelikin sairasvuoteen vieressä toppuuttelin vimmaista maahista. Luentoni oli saanut, ihan ymmärrettävästi, miehen suunniltaan. Jask, pää mietteliäänä kumarassa, oli tuolloin vielä pystyssä, eikä denguen runtelema. Tilanne vaikutti melko toivottomalta, vaikka emme tienneet vielä silloin mitään viidakon makaabereista salaisuuksista.

Kahden viikon näennäinen joutilasaika sairauksien keskellä toi mieleen Magnimarin esikaupunkia repineen paiseruton. Vuosi 4698 taisi olla. Kajon ensimmäiset harmaat hiukset. Leirin tunnelma oli jännittyneen valpas. Asukkaat kävelemässä hiljaa ja välttämässä suukopua tai muuta kovaa ääntä. Mogashi hiipimässä - joka hetki. Aivan kuin hidas kuolema sairasvuoteella olisi vältettävissä jos tautia ei vain ärsytettäisi.

Muistaakseni Sasha sitten sairastui toisena retkueestamme. Hänen kynnenalusensa tihkuivat kirkkaanpunaista verta ja kellertävine silmineen sievä Sashamme aseteltiin laverille. Olin avuton, vaikka sinänsä mitätön keittämäni sotku haavayrttiä ja aloeta olikin osoittautunut tehokkaaksi tropiksi Kailnia riivanneeseen vihersuomuun. Onneksi Sasha tokeni nopeasti, sillä vaivaan en keksinyt mitään parannuskeinoa.

Makea mädän haju ei suinkaan hävinnyt, vaikka siirsimme sairastuvan tulella puhdistettuun kannibaalikylään juuri vastikään. Geleik parani vähitellen sienitartunnastaan, kuin ihmeestä, mutta Jaskiin iskeny dengue paheni entisestään. Pian Gelik vaihtoikin kipusiskon roolia pappimme kanssa. Jask katos siis leirituliltamme ja pian häntä ei nähnyt, ellei kantti riittänyt sairastuvan makeansuloiseen hämärään astumiseen. Nethin pappi sijoitettiin erääseen kylän rakennuksista, villeiltä takavarikoituu sänkyyn ja eristettiin kankailla ja verkoilla. Hänen vartaloaan vavisutti jatkuvasti kivun aallot ja Gelik sitoi miehen kädet hellästi sängyn laitoihin. Sängyn jalkopäässä kyyhötti hätäisesti kokoon kyhäämäni soikko, jossa lillui verisiä siteitä vedessä ja edes jotenkin steriilissä paloviinan tapaisessa, jota kylän perukoilta oli löytynyt.

Toisinaan, vahdin vaihdon aikana tai aamuisilla tarkastuskäynneilläni, kun olin saanut taas jomotusta lievittävää troppiani hieman valmiimmaksi, katselin Jaskin nopeasti sykkivää rintaa ja palju muistutti perverssillä tavalla Korvosan maustettua syysviiniä. Tai sitä seuraavaa aamua.

Niin sietämättömältä kuin se kuulostaakin, sairaudet eivät ole jääneet ainoaksi painostavaksi uhaksi tällä saaripahalla. Kannibaalien tuho oli katkeransuloinen välttämättömyys, mutta kapteeni ja salaperäinen varisialaistutkija Ieana olivat vielä karussa. Kunnes tänään aamupäivällä Ishirõ teki majakassa kummallisen löydön.

Käytävä!

Tianilaisseuralaisemme oli astunut Asmodeuksen temppelin lattian läpi. Hävittämäni alttari oli kätkenyt alleen salaluukun ja tunnelin syvyyksiin. Tietenkin laskeuduimme tutkimaan. Malje aatelisen ketterästi kaikille neljälle raajalleen ja sieville kasvoilleen, muut köysi johdatti hylätyn näköiseen pimeään kellarintapaiseen. Kailnin loihdittua valoa jatkoimme laskeutumista seuraten ammoin käyden taistelun jälkiä kulkiessamme. Daedaalinen synkkyys nousi meitä vastaan.

Tunnelin levetessä uuteen kammioon, edessämme odotti aivan liian tuttu lemu - kadaveriini. Mätä ja tunkkainen ilma selittyi eteemme avautuneen huoneen sivusta löytämällämme läjällä verta ja irtoraajoja. Kotoisaa. Painostava uhan tunne taas selittyi äkillisesti festrogien väijytyksellä!

Neljillä raajoillaan päällemme rynnistäneet epäluomat korisivat irvokkaasti, kun teufeling ja allekirjoittanut panivat kynnet ja miekan leukoja ja paiseisia kuontaloita vastaan. Mwangilainen irvisti ja paloitteli toisen, mutta kun olin tavalliseen tapaani myöhässä siirtymässä toisen tuntumaan ja Suljiun nuolet alkoivat jo täyttää seisovaa ilmaa, kun taistelu yhtäkkiä taukosi. Festrogin leuat sulkeutuivat ja se tuijotti odottavaisen näköisenä joukkoamme.

Kalmon hyökkäyksen keskeytymisen syy paljastui, kun Malje asteli käytävän perätlä antamaan sen mädälle päälle käskyjä. No voi nyt helvetti. Tämäkin vielä. Tyttö onkin nekromantikko!

Lihakasasta löysimme toisen kadonneen laivalla olleen, Kapteeni Kovacsin viimeiset sanat. Kapteenimme oli varmasti kohdannut karseita päiviä merikarhun pitkällä pestillään, mutta viimeisessä viestissään, nahkahaarniskan riekaleeseen kirjoitetuilla riipustuksillaan, hän pyysi anteeksiantoa ja kostoa. Kovacs pahoitteli Jeniveren Puukon rannan karikoihin ajamista, mutta Ieana oli lumonnut tämän ja nyt suunnitteli jotakin saaren ja "Punaisen Vuoren" varalle. Meitä pyydettiin saattamaan lumoojattaren orjaksi joutunut ruumis haudan lepoon ja varmistamaan, että naisen suunnitelmat eivät toteutuisi. Ilmeisesti siis Ieana oli syypää tämänhetkiseen tilanteeseen, ihan yksinään.

Ennen syöksyä kohti uutta tuntematonta, seurueemme halusi kuitenkin tutkia luolaston läpikotaisin, adoptoimamme festrog, jonka Malje oli nimennyt joksikin cheliläispojaksi, etunenässä. Houkutteleva, mutta aika helvetin kaksiteräinen idea. Pääsisin seuraamaan kammotuksen tautisessa ja haisevassa vanavedessä, mutta ainakin se talloisi kaikki mahdolliset ansat ja salakuopat ennen minua.

Luolien, sillä jonkinlaisesta kompleksista, joka oli osittain luonnon ja osittain käsien muovaama, oli kyse, kaikkein pyhimmästä löysimme kuin löysimmekin Kovacsin tomumajan. Sitä ennen kuitenkin leukani eivät olleet sulkeutua, kun sanctum toivotti meidät tervetulleeksi luokseen, aivan kuin kansantarun susieukko. Viimeinen kammio sattui silmiini ja sai ääreisnäköni tekemään tepposet, sillä niin irvokkaat koristukset meitä odottivat.

KÄÄRMEITÄ. Käärmeitä syömässä ihmisiä, käärmeitä palvomassa suurta kalloa, käärmeitä tarjoamassa ihmisiä uhrilahjoina, käärmeitä teurastamassa ihmisiä verentahrimilla monoliittisilla alttareilla ja kaiken ympärillä matelijankasvoisia humanoideja, jotka seurasivat toimituksia kylmin ja valppain silmin. Freskot ulottuivat lattiasta kattoon ja ofidiaaniset motifit kiemurtelivat irstaasti pitkin salia halkovia pylväitä ja aina vastakkaisen pään suureen, tuhkan värittämään alttariin, jonka luona häämötti ovi.

Kovacs ja joku toinen kaamionsukuinen asuttivat salin läntistä sivua ja höökivät päällemme, kun hölmöinä tuijotimme muinaisaikaisia kauhuja. Sujiu naulasi toisen pylvääseen ja Maljen lemmikki, sekä teufeling silpoivat itse kapteenin, joka oli vastikään kaamioiunut ja piti vielä yllään vanhoja vaatteitaan.

Mustuneen oven sisäpuolelta löysimme koristellun alttarin ja lisää reliefejä, joista yhden Mogashi tunnisti esittävän tuttua saarta. Toiset toistivat samoja serpentiiniteemoja, mutta niiden seassa oli myös kiemurtelevaa tekstiä. Vaistoni käskivät minua kopioimaan tekstit talteen. Hullun hommaa, mutta ehkä joku sivistyksen parissa osaisi kääntää karmivaa kieltä. Tai sitten tekisin sen lopulta itse. Olisihan minulla Elederissä aikaa.

Pyhäkön, jos se nyt sellainen oli, jätettyämme, festrog osoitettiin tutkimattomaan osaan luolastoa ja me seurasimme, toiset vähemmän tiiviisti, sen vanavedessä. Matkalla kopioin lisää tekstiä talteen, kunnes osuimme uuteen epäkuolleeseen. Taas yksi kaamio, joka ulvahti ja lähti pakosalle, kun sen kasvot syttyivät palamaan pommini jäljiltä. Eteenpäin, nopeasti, ja kohtasin Mogashin pitämässä puoliaan useampaa kalmoa vastaan, samalla kun festrogimme irvokas pää pyöri vastaani. Viilsin Vimaturilla yhden otuksista puoliksi, mutta sitä seurannut mörkö iski kynsillään käsivarteeni ja haudankylmyyden maat odottivat minua taas.

Seurasin avuttomana, kun kaamiot tunkivat itsensä käytäväämme ja yhtä avuttomana jouduin katselemaan, kun maaginen pimeys levisi vasta eteemme avautuneen uuden luolan perukoilta näkökenttäämme. Mogashi ei näyttänyt vakuuttuneelta ja hän, sekä Sujiu tunkivat halvaantuneen vartaloni ohitse lopettamaan viimeiset kaamiot ja vastaanottamaan pimeyden. Kirosin liikkumattomuuttani ja heikkoja ihmissilmiäni, kun seuralaiseni katosivat hämärään ja taistelun ja loitsinnan äänet täyttivät ahtaan luolan.

Virottuani kaamion kynsien kosketuksesta riensin kohti synkkää soppea minäkin ja pian sen ytimestä löytyi puolimätiin kaapuihin pukeutunut, selvästi ajat sitten epäkuoleman valtaan joutunut taikoja. Se kutsui jumalansa pyhän aseen, joka merkillisesti otti käärmeen muodon, puremaan Mogashia ja suomi meitä kynsillään ja taikuudellaan, kunnes pääsin hirviön selustaan ja sen raajat irtosivat yksitellen piirittäessämme mokoman. Lopuksi Malje potki sen pesän rikki kuin halveksunnan osoituksena. Silti mieltäni jäi askarruttamaan, että mitä outo pappi ja pyhäkön pystyttäneet humanoidit olivat oikein palvelleet?

Palatessamme ylös ulkoilmaan, pakahduttava kuumuus oli erinomaisen mukava tuttavuus. Puristelin paralyysin viimeisiä kohmeisia sormia pois jäsenistäni, samalla kun Kailn ja Mogashi kertoivat leiriläisille uutisiamme. Gelik tarttui alttaritaulusta tekemääni jäljennökseen innolla ja pienen loitsimisen jälkeen tekstin kieli paljastui akloksi. Uppo-outo Pimeiden Maiden ja syvän asukkien sekä aberraatioiden parsi, jota päätin ensi tilassa opetella, kunhan aikaa riittäisi.

Äärimmäisen mielenkiintoisessa käännöksessä messuttiin jonkinlaista laskuvettä mereen, joka särkisi vastustajien laivat sen pohjaan. Reseptiin kuului ajattelevien olentojen verta ja ties mitä. Suorituspaikaksi riitille nimettiin jonkinlaiset kivet, mutta emme ehtineet paljoakaan tutkia, kun taivaankansi repesi saaren korkeimman kohdan tuntumassa ja ukkonen otti vallan. Viisi minuuttia vasamat paukkuivat kohti taivasta, vuorelta ukosti ylöspäin, emmekä voineet asialle tehdä muuta kuin toljottaa ja nieleskellä kauhua.

Ainakin tutkimusmatkamme seuraava kohde olisi itsestäänselvä.

Dramatisoitu kohtaus

Tällä kertaa vuorossa Mogashi, the son of man. (Tarzan ja Conan, like as not.)
http://www.fanfiction.net/s/6752754/3/Welcome_to_the_Jungle

Sivuhahmoja

  • Aerys Mavato, runoileva puolhaltia
  • Gelik Aberwhinge, maahinen ja tiennäyttäjä
  • Ishirō, vakavamielinen tianilainen
  • Jask Derindi, Nethyksen pappi Sargavasta
  • Sasha Nevah, iloluontoinen ja äkkipikainen mediogaltilainen
  • Pezock, kajahtanut tengu
  • "Kapteeni" Ekubus, vesimefiitti

Palkkiot

KAMAT SIIRRETTY TUKIKOHTAAN, HAKEKAA SIELTÄ
* 2'580 xp

  • 13 pp, 234 gp, 246 sp: (((Lärviä kohden 2 pp, 46 gp, 49 sp; jakojäännös 1 pp, 4 gp, 1 sp.)))
  • +1 buckler, myyntiarvo 582 gp, 5 sp
  • efficient quiver Sujiu, myyntiarvo 900 gp
  • 7 kpl +1 arrows Sujiu, menkööt
  • 2 kpl +2 arrows Sujiu, sama
  • aberration slaying arrow Sujiu, myyntiarvo 1144 gp 5 sp
  • javelin of lightning, myyntiarvo 750 gp
  • amulet of natural armor +1 Mogashi, myyntiarvo 1000 gp
  • ring of swimming Kailn, myyntiarvo 1250 gp
  • masterwork composite longbow (+3 Strength bonus), myyntiarvo 350 gp
  • 2 kpl sielujalokiviä, arvo 2000 gp/kpl
  • punainen helmikaulanauha, arvo 50 gp

Palaute

Ohai guise, wut is happening in dis dungeon? Oikeesti, nyt on tiukemmat paikat kuin ikinä. Resurssit vähissä, ei ulospääsyä, luolastollinen ansoja ja monsuja sekä mahdollisesti estetty nukkuminen.

Ehdottaisin melkein, että kokeillaan sitä nukkumista nyt. Niero tekee jäljellä olevasta shield-loitsusta potukan Mogashille kahdessa tunnissa, niin se ei kaadu ihan jokaisessa taistelussa(+4 AC, ei stäkkää bucklerin kanssa). Samalla tulee uusittua mutageeni, minkä jälkeen rosmoni ei osu enää mihinkään, mutta voi paremmin taitomarakatteilla(+4 dex). 2d4+3+1d6 flänkistä riittänee vahingoksi toistaiseksi, jolloin superbuffausta ei välttämäti tarvita. Kunhan se unseen servant kulkee edellä, ni voin olla välittämättä siitä, että Niero ei huomaa mitään.

Myöskin Maljen loitsut olisi mainiota saada uusittua. Toisaalta, jos täällä ei saa unta, niin sitten tunnin odottelulla saan kuitenkin uuden mutageenin ja voidaan yrittää taas luolastokompata. Vewy vewy carefully, like wabbits.

Ja niin, seuraava hahmo osaa sitten tasan kahta juttua. Nierona heitän noin yhtätoista skilliä, keitän litkuja, tungen itseni milloin mihinkin(kaivo, salaluukku, hylky, putki...), huidon huljalla, otan iskuja vastaan korkealla AC:llä, duunailen ansoja ja koitan heittää levotonta juttua samalla. Olo on kuin niin ja näin toimivalla vanhalla linkkarilla kasassa uusia skalpelleja. Tämän takia Halibur tulee sitten olemaan sellainen pienoisydinkärki, jossa on lisänä ohjeistava kaiutinjärjestelmä. Modus operandina lannan viskominen tuulettimeen. -Muser

Unseen servant on aika skeida trapspringerina, ottaen huomioon että se on käytännössä painoton ja lisäksi lentää, eikä sillä ole Perceptionia. -NiTessine

Joo, unseen servantia ei voi käyttää siihen tarkoitukseen. Toinen mun hahmoidea oli kääpiörogue, joka varmaan näkis ne ansat. :D
Peli meni muuten oikein mukavasti, oli hauskaa ja pääsi jopa käyttämään command undeadia! In a dungeon the adventurers bond. Ekubus saa vahtia, kun nukumme, koska totta kai me luotamme siihen. ~Veltzeh

Mikä on Halibur? Mikä on Ekubus? Mitä?

Mitä vikaa siinä on että osaa monenlaista asiaa? Tankin rooli ainakin hoituu siihen täystoimisesti maksimoidulla tehokkuudella, ja muut kyvyt siihen päällehän on vaan plussaa. Itekin tosin ihmettelin sitä että pimeessä näkevää Mogashia ei lähetetä ensin niihin pimeisiin reikiin, mut joo.

Nukkua voi nytkin, samahan se kai.

Siirrän jakojäännökset ja loput esineet Tukikohtaan ennen ens peliä, mutta olkoon siellä nyt vielä huomiseen jos joku haluaa sitä ennen joinkata itselleen jotain noista käyttökelposista. -Gastogh

Öh, Halibur on mun varahahmo. Ekubus on toi mefiitti. Hereillä siellä!

Mogashi olisi muuten ihan nasta veikko, mutta siihen osuu vielä useammin ja pimeänäöstä on hyötyä vaan jos dancing lights ei yllä johonkin. Voidaan kyllä kokeilla, onhan sen Perception isompi. Mwangilainenkaan ei kuitenkaan voi mitään sille kun heittää koko ajan kuutosia d20:llä.

Mä en tiedä minkä loitsun descriptionia te olette lukeneet, mutta Pathfinderin unseen servant sanoo seuraavaa (Core:2009) "It can trigger traps and such, but it can exert only 20 pounds of force, which is not enough to activate certain pressure plates and other devices." Se siis painaa, ei lennä ja sen description sanoo, että se voi heittää skillejä kunhan ne on viskottavissa untrained. Toisaalta, ei sen ole tarkotustaan mitään huomata, vaan kävellä juttuja päin. Katsotaan mitä tapahtuu... -Muser?

Bayaghbani? HMMMMMMMMM

Ekassa kappaleessa on pari wee-wirhettä: kuolettavimmat, ovat, kohtaavat. -Gastogh

HMMMM tosiaankin. Hieno mies hän.

Etsin varmaan kymmenen minuuttia kongruenssivirheitä noista kohdista! Sitten yhtäkkiä hiffasin mitä tarkoitit wirheillä. :P --Muser?

Käärmeen Kallo

Hahmot

Entiset

Seikkailut:
Sieluja Ryövärinpuukolle

Kilvan kohti kuolemaa

Seitsemän keihään kaupunki

Hulluuden holvit

Syvät salit suomuisat

Käärmejumalan kaikkein pyhin

Maailma

Muuta

Mekanismiin

edit SideBar

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped