Peliraportti

(:toc:)

Tapahtumat

(musaa)

Päivämäärät

Kuthonan 6.-11. päivä, 4708 AR.

6. Kuthonaa, jonkinlainen muinainen makuutila

Uskoakseni ehdin raapustaa jotakin tässä odottaessani. Vieressäni mutageeni sakeutuu hiljakseen ja arvioisin noin tunnin odottelun olevan paikallaan. Seuralaiseni olivat yllättävän rauhallisia tunnin "tauostani" ja asettuivat kukin taholleen vartioimaan takavarikoimaamme makuutilan tapaista. Vanhan tuttuni Skrymin kärsivällisyys ei olisi ikinä riittänyt tällaiseen turhanpäiväiseen istumiseen, kuten hän asian joskus ilmaisi. Shoanti olisi posottanut kohti seuraavaa pahuuden pesää kohauttamatta edes olkiaan.

Toisinaan olen tyytyväinen, että Skrym jäi Varisiaan. Rufuksen poisjääminen sen sijaan melkein tanssituttaa.

Niin, matkamme Punaiselle Vuorelle oli keskeytyä, kun Mogashi juoksi yhtäkkiä kynsineen pusikkoon, josta pian kantautuikin vikinän ja raatelun ääniä sellaisella volyymillä, että päätin pitää etäisyyttä. Hetken päästä luiden ruhjoutumisen soinnut lakkasivat ja Mogashi huusi meitä jatkamaan matkaa. Puskasta löytyi murjottu karvainen ruumis, jonka samooja veikkasi jonkinlaiseksi rottamieheksi. Melkoista. Tässäkö on vuosikymmenien sukurutsan perintö?

Saapuessamme vuoren tuntumaan alkoi tilanne seljetä. Aukiolta löysimme neljä monoliittia ja uhrikiven. Niiden vieressä oli luonnottoman syvä laskuvesi. Meri ammotti poissaolollaan ja rannan tuntumaan, merenpohjan kiville, oli vajonnut suuri laiva. Jatkoimme matkaa kohti pohjalla häämöttävää ovea.

Kuljimme varovasti vetäytyneen meren limaisilla kivillä, kunnes vastaan tuli suuren kiven taakseen piilottama pesä. Ilmestyksen koko oli pelottavan suuri ja askartelin hetken mielessäni mahdollisen pesän asukin kokoa. En ehtinyt pitkään uumoilla, kun Kailn kiljahti hätääntyneesti ja taivaalta syöksyi jotakin tummaa.

Otus suuntasi puolituista kohti ja tarttui siihen vahvoin kourin. Mies puskettiin vasten maata ja chupacabra, myyttinen vuohenimijä avasi leukansa imeäkseen verta. Liskomainen otus oli miestä päätä pidempi ja sen nahkaiset siivet kätkivät alleen suomuisen ja liukkaan näköisen vartalon, jonka alla väreili lihasten verkko. Kailn sihisi suurten leukojen puristuksissa ja kiirehdimme irrottamaan ystäväämme imijän otteesta.

Sujiu kiroili hiljaa yrittäessään olla osumatta Kailniin liskon sijaan, ja kun tajusin vahvimman aseemme olevan hyödytön, syöksyin otuksen viereen näyttääkseni sille miten terälläni voisi teloittaa myös taruolentoja. Se ärisi kivusta ja irrotti lopulta otteensa Kailnin lihasta. Verestä mustunut suu karjui vasten kasvojani, kunnes Vimaturi halkaisi sen leveyssuunnassa kuin mädän lihaisan appelsiinin. Kailn väisti juuri ja juuri kaatuvan ruumiin ja makasi sannalla hiljaa hengittäen. Hän tarttui käteeni kiitollisen näköisenä, puremasta heikkona.

Hmm, voisin ruveta pitämään kirjaa näistä tapaamistamme "taruolennoista". Varmasti joku maksaisi siitä sievoisen summan kotona Magnimarissa.

Meren pohjalla suuri laivanhylky odotti tutkijaansa ja siemaistuani kokoa kasvattavan juoman kiipesin helposti sen partaan yli. Alhaalla Sujiu jäi toljottamaan lapsenomaista intoani, kun hävisin kosteiden lautojen sekaan. Ei olisi pitänyt!

Laiva vaikutti melko tyhjältä, kunnes tungin itseni ruumaan ja sain palkkioksi yhdeksän tuumaa piikkiä vatsaani. Jokin outo pallo törrötti lastiruuman täyttävän veden alla. Lähes uikahdin, kun tajusin ammutun piikin, sillä otus tosiaan sinkosi piikkejään kuin paraskin ballista, olevan myrkytetty. Kömpelösti kaivoin yhden savisista palloistani esiin ja viskasin sen kokeiluluontoisesti veteen. Ruuma tärähti vedenalaisesta räjähdyksestä, mutta siellä lymyilyttä piikkikasaa se ei tuntunut kiinnostavan sitten ollenkaan. Tietenkään. Päätin huutaa apua ja hetken päästä kuulin ähinää Sujiun kammetessa itsensä esille luukun reunalle ja samalla ruuman seinästä pamahti läpi tuttu keihäänkärki. Ystäväni tulivat hätiin.

Hieman nolostuneena asioiden saamasta käänteestä totesin jättiläismerisiilin, miksi sellaisia on edes olemassa, kuolleeksi ja jatkoin laivan tutkimista. Seuraavana yllätyksenä saari tarjosi meille kapteenin hytin asukkaan. Pieni sininen kitukasvuinen toitotti nimekseen Ekubus ja ammatikseen "kapteeni". Niin vissiin. Pahansisuinen olento kertoi naisen, jolla oli tietenkin käärmeen pää ja häntä, upottaneen hänen laivansa kävellessään etäisestä ovesta sisään. Sitten se päätti loukata allekirjoittaneen kuontaloa. Sanaharkkahan siitä syntyi. Halvatun sininen apina.

Saavuttuamme ovelle huomasin sen muistuttavan thassilonialaista tyyliä, mutta ilman sitä vanhaa arkkitehtuuria vaivannutta fiksaatiota riimuihin. Oven kaiverruksissa vampyyrit harrastivat likaisia uhrimenoja ihmisillä ja ihmisten kanssa. Ei oikein minun juttuni, joten jatkoin nopeasti matkaa ja muut seurasivat perässä matkan päässä, nyt yhtä sinistä kääpiötä rikkaampana. Mikä ihmeen mefiitti? En kyllä suostu kutsumaan sitä siksi.

Tappeluhan siitä syntyi, kun luurankosoturit, joita sitten riittää näissä maailmankolkissa, tällä kertaa käärmeenpäisinä versioina, aloittivat keihässateen löytämämme suuren salin parvelta. Sujiu ja pommini tekivät niistä pian luupuuroa, mutta tunnistin vihdoin mistä maanalaisessa rakennelmassa oli kyse. Temppeli ja vielä azlantilainen sellainen! Melkoinen löytö, ellei lasketa sitä määrää vihamielisiä olentoja ja jalat murskaavia ansoja mitä sen käytävillä kohtasimme.

Pitänee lopettaa, sillä keitokseni alkaa olla valmis, mutta haluan mainita vielä, että jos selviämme tästä sumasta, nyt kun laitoksen ovia painaa kiinni sata tonnia merivettä, eikä Kailnilta tai Maljelta enää irtoa loitsuja, niin sanon selvät sanat ensiksi mainitulle. Mitä siitä, jos putoan pariin ansaluukkuun tai onnistun herättämään muinaiset sielunuket joilla on jäätävä kosketus ja sitten minut pitää repiä ylös putkea pitkin, samalla kun ne pienillä nappisilmillään lupaavat allekirjoittaneelle kuolemaa? Äijä uskaltaa loukata minua. "Eikös sun pitänyt olla hyvä näissä hommissa?" Jäpäti jäp. Seuraavan ansan testaan Kailnin naamalla. Pyörittele sitten niitä viiksiäsi, kun olet kaulaa myöten kuplivassa hapossa.

7. Kuthonaa, majakan lattialla

Selvisimme kuin selvisimmekin pois temppelin syövereistä, mutta voitto maistui katkeralta ja epäilen oliko se edes menetysten arvoinen. Uskoisin tietäväni nyt miltä isästäni tuntui, kun perhe lähti Galtista ja jätti kansannousun syömään lapsiaan.

Näin katakombeissa lopulta kävi. Kun mutageeni lopulta sakeutui käyttövalmiiksi, tarkastin keitoksen sattumien varalta, Rouva tietää miten vastenmielinen se litku on jo itsessään, ja join mokoman. Tuttu keveys virtasi jäseniini ja toi mukanaan virtaviivaisuutta ja hullunrohkeutta. Kuin olisi juonut nuoruutta.

Näin virvoittuneena tarkastelin temppelin viimeistä ovea. Suuret pariovet avautuivat helposti ja niiden takaa paljastui suurehko, tyhjä huone. Kurkistin sisään ja huomasin välittömästi hälyttävän epäilyttävät viillot katon ja seinien rajassa, sekä verisen sotkun huoneen keskiössä sijainneessa altaassa. Ei aikaakaan kun valtavat pronssilevyt humahtivat pariovien eteen ja pinnistin itseni äärimmilleen väistääkseni katosta räjähtäneen miehenlevyisen kirveen!

En ole eläissäni pelästynyt niin paljon, mutta tiesin pelastaneeni muut dekapitaatioilta ja onnistuin virnistämään nähdessäni nousevan pronssilevyn takaa paljastuneet kalvenneet ilmeet. Ai että hyvä näissä hommissa? Ei, vaan ekspertti, kamuseni. Viiksesikin sait säilyttää.

Intoni ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä ongelmiemme lähde odotti meitä seuraavien ovien takana. Mogashi vierelläni astelimme uuteen tilaan, jota koristi inha, verta sykkivä alttari. Ilman täyttivät juuri ja juuri kuulon rajamailla leikitelleet kuiskaukset ja kivun äänet. Meistä katsoen huoneen vastakkaisella puolella "Ieana" keskeytti seinäkaiverrusten tarkastelunsa ja kääntyi katsomaan meitä tyynellä käärmeenkatseellaan. Niinhän pahuuden arkkitehdit tuppaavat tekemään.

"Ieanalta" saimme uskomattomalta kuulostavan selvityksen hänen kansansa, käärmeväen, muinaisesta taistelusta azlantilaisia vastaan sekä syyt inhaan kohtaloomme haaksirikkoisena. Käärmenainen oli saavuttanut tehtävänsä päämäärän, selvityksen ikiaikaisen Saventh-Yhin kaupungin sijainnista. Zuran temppeli, sillä siksi käärmenainen sen esitteli, kätki sisäänsä kaupungista ammoin paenneen laittoman kultin viimeiset aikakirjat. Avain loputtomiin rikkauksiin aivan kättemme ulottuvilla! Ieana ei ollut vakuuttunut taistelutaidoistamme ja halveksuen "vähäisempiä" verenperintöjämme lähetti luurankosotilaansa kalisten kimppuumme.

Kuten niin usein näinä päivinä, jokin otti kehoni ja mieleni haltuunsa ja olin hetken lumouksen uhri. Pystyin vain turisemaan päättömiä vastaavasti lumotun Kailnin kanssa, kunnes eräs uusista luisista ystävistämme iski tätä, ja Sujiun äitiäni ja älykkyyttäni loukanneet huudot läpäisivät vihdoin tönköt aivoni. Sitten taisteluraivo pyyhki ylitsemme aaltoina ja menetin kiinnostukseni muuhun.

Mogashi on hirvittävä ilmestys, kun hän, yltäpäältä hurmeessa, silpoo tietään läpi vastustajistamme, mutta Ieanan nopeat refleksit ja Ekubuksen huonosti sijoitettu kaasupilvi olivat koitua kohtaloksemme. Jälkimmäinen piilotti huvittuneen oloisen käärmenaisen keltaiseen utuun ja pilvestä kuului loitsimisen ääniä, papittaren valmistautuessa käsirysyyn. Ensimmäinen tuli aivan liian selväksi, kun se nainen sitten luikersi savun seasta keskuuteemme, nyt muistuttaen lähinnä hämyisää pilveä kaikkien suojaloitsujensa takaa ja alkoi systemaattisesti purra Mogashia paloiksi. Teufeling lähes vikisi, kun käärmeen myrkky raastoi tämän lihaksista voiman. Keskityin vaihtamaan iskuja Ieanan seitsemän illusion kanssa ja huomasin vasta niiden hiljakseen vähennyttyä, että Sujiu ja Ekubus, jostain kutsutun mefiittiliittolaisensa kanssa, olivat tehneet luurankoista selvää jälkeä. Myönnän kuolanneeni mutageenin kemikaalien ja adrenaliinin sekoituttua suonissani. Olin tukehtua nopeuden tunteeseen... mieleni teki huutaa apua!

Sitten transsini hävisi, kun Mogashin isku lopultakin upposi papittareen ja tämä taisteli itsensä irti joukostamme, pakosalle, kohti salin päässä häämöttävää Zuran patsasta. Ryntäsin naisen kintereille, mutta se oli turhaa, sillä Sujiu reagoi nopeasti ja veti viinestään yhden chupacabran pesästä löytyneistä ilkeän näköisistä nuolista ja kiidätti sen syvälle Ieanan olkaan. Utuisan muodon ottanut papitar oli käynnistänyt jonkinlaisen taian koskettamalla vampyyripatsaan suuta verisillä sormillaan, eikä tämä ollut moksiskaan Mogashin lyönneistä. Sen sijaan maaginen ammus sai hänet kirkumaan inhoaan!

Käärmettären muoto valui nopeasti savuksi, joka suuntasi katonrajassa häämöttävää pientä aukkoa. Kuin merkistä salin täytti sankarjoukkomme äänekäs kiroilu ja hetkeen kuiskivan alttarin äänet peittyivät. Katsoin huohottavaa ja yltäpäältä veressä olevaa Mogashia ja taas kaunista, mutta irvokasta vampyyripatsasta ja kiitin Milania siitä että minulla oli hoksottimet tallella. Pian koko joukkomme nousi savuna ilmaan ja kiiti kohti putkea. Miten erikoinen ja nostattava kokemus, rakas päiväkirjani. Kunnes putken pää tuli vastaamme ja siellä odottanut Sasha pudotti aavemaiset leukamme.

Sasha. Nevah. Siellä temppelissä. Kaunis Sashani! Iloinen jälleennäkeminen katkesi kuitenkin lyhyeen, sillä ahtaassa tilassa suoritetun tervehdyksen jälkeen kuuntelimme hänen syitään äkilliseen ilmestymiseensä, kunnes Malje kiinnitti huomioni vaihtamalla kielen infernaaliin. Niin, infernaaliin. Ja mitä Malje totesi, no, se ei jättänyt epäilykseen varaa "Sashamme" epäluotettavuudesta. Katselin hänen iloisia kasvojaan ja matkan päässä makaavaa Ieanan ruumista ja kiroilin partaani, että en itse, minä akatemian ja magian kasvatti, tunnistanut yksinkertaista illuusiotaikuutta.

Huitaisin Sashaa kokeiluluonteisesti ja yhtäkkiä kaikki huoneessa oli pelkkää kaaosta! Jokainen veti aseitaan esiin, Sujiu yritti saada tilaa jouselleen ja Malje vaihtoi keihäänsä keräämäänsä luuhun. Sitten pirteän punapäämme silmät yhtäkkiä mustuivat ja hänen suustaan pääsi ontto korina. Silmien ympärille muodostui mustien suonien verkko ja Sasha kaatui maahan kuolleena. Hänen takaansa paljastui Kailn pitelemässä pienessä kädessään punamustien energiakaarien sävyttämää sauvaa. Illuusio valahti käärmenaisen yltä ja hänen selkäänsä koristi negatiivisen energian aiheuttama palanut, savuava reikä. Mustuneita luita ja harmaita suomuja. Kailn irvisti ja alkoi tyynesti pyykiä takkinsa etumusta. Se siitä.

Palasin tutkimaan alttarisalia ja kyselin seuralaiseltani Maljelta mitä alttarille tulisi tehdä. Hänestä oli muotoutunut eräänlainen opas henkimaailman jutuissa ja obskyyrit kulttifaktat tipahtelivat neidin huulilta toinen toisensa perään. Nyrpeästä ilmeestä huolimatta hän muistutti vähän Kajoa.

Alttarista Maljekaan ei osannut sanoa mitään, joten käskin apinamiehemme käydä töihin ylikasvaneen lekansa kanssa. Moukaroiminen vavisutti salin holveja ja kesti jonkin aikaa ennen kuin alttari luovutti ja halkesi, sortuen suuriksi kappaleiksi. Heikot kuiskaukset kävivät voimakkaammiksi ja voimakkaammiksi iskujen rikkoessa pahan tyyssijaa, kunnes jokainen niistä kirkui crescendonsa ja alttarin sisältä räjähti vuolaina virtoina uhriverta! Äänien vedellessä viimeisiään juuri rikotusta paadesta pamahti samalla ilman ja energian pulssi, joka sai korvani soimaan piinaavasti ja tärisytti temppeliä vielä iskujakin kovemmin. Silti, jotakin tapahtui saaren ilmapiirille. Aivan selvästi jokainen huoneessa olijoista huomasi sen, jahka olimme siistineet enimmät hurmeet päältämme. Kuin valtava henkinen paasi olisi nostettu hartioiltamme. Olimme yhtä mieltä siitä, että alttarin rikkominen oli juuri sitä, mitä temppeli ja koko Epätoivonlahti oli kaivannut.

Seuraavan vartin sisään seurasi henkilökohtaisesti noloin tilanteeni tässä kuussa, eikä sittenkään, vaan tänä elinikänä. Mogashi tutki Ieanan asuttaman huoneen läpikotaisin ja leiriytymiskamppeiden, joista päätellen käärmeämmä oli asunut tilassa jo pitkään, viereltä hän löysi pienen symbolin. Tarkastelin sitä hetken ja maaginen ansahan mokoma oli. Ei olisi pitänyt koskea, mutta nuolaisin ennen kuin tipahti ja inha särinä täytti huoneen. Kipu levisi äkkiä ansasta pitkin käsivarttani ja pian tärisin lattialla kivusta. Ei hyvä tekijä, jonkinlainen kirous oli vääristänyt piirteeni muistuttamaan lepakkoa. Sekös Mogashia riemastutti! Tajusin puheeni kuulostavan vieläkin koomisemmalta läpi uusien torahampaideni, joten päätin olla kotimatkan hiljaa.

Päätimme siis palata majakalle. Mielestäni olimme ansainneet voiton humua ja kiitosta. Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja pitkän ja pimeän metsäretken jälkeen, jonka aikana kiitin Mogashia äänettä hänen silmistään, taas yksi vastenmielinen yllätys odotti meitä. Myöskään uudet pienet tarttumajalkani eivät auttaneet matkanteossa sitten yhtään. Kuitenkin, tutun leiritulen sijaan eteemme ilmestyi tuhon näkymä. Majakkaa ympäröivistä rakennuksista ei ollut jäljellä kuin työpisteeni entinen ruokakomero. Nukkumatila ja teurastussali olivat savuisia kasoja ja pimeä mäenpää hiljainen ja kolkko.

Huutoni sai vastauksen Ishiron varovaisesta äänestä ja pian tilanne selvisi synkin tuloksin. Kannibaalien rippeet olivat hyökänneet poissa ollessamme ja harpyijan avustamina sytyttäneet rakennukset palamaan. Jask ja Gelik kuolivat liekkeihin, jälkimmäisen yritettyä auttaa koomaan vaipunutta pappia ulos makuutilasta. Hiljaa öisellä matkallamme sanotut kehut ja kuiskitut voitonhuuman toivotukset hävisivät mielestäni, kun tuijotin henkiin jääneitä ystäviämme. Sasha näytti itkeneeltä ja Aerys seisoi jäykkänä majakan ovella, puristaen tiukasti asevyötään.

Aivan turhaan olin innostunut useista voitoistamme. Näin kaikki päättyy. Sitäpaitsi muistutin vieläkin ylikasvanutta lepakkoa, kiitos laukaisemani ansan.

12. Kuthonaa, Elederissä tavernan terassilla (sopivaa musaa!)

Siitä on nyt noin viikko, mutta saariretriittimme päättyi äkkiä, kun monsuunisateiden myötä saaren poukamaan eksyi vihdoin viimein laiva. Rynnättyämme rannalle meitä tervehti elederiläinen merikarhu ja nopeiden esittelyiden jälkeen miehistö suostui kuljettamaan joukkomme pois märältä saarelta. Vihdoinkin!

Matka sujui joutuisasti, vaikka käytinkin siitä suuren osan istumalla merirosvoaarten vieressä ja irvistellen lepakonleuoillani ahneen näköisille matruuseille. Tajusivatpa pysyä poissa. "Maata näkyvissä"-huuto tuli joutuin ja laskimme maihin Elederin satamakaupunkiin. Kohtalo oli johdattanut minut pois vihreästä helvetistä ja päätin viettää muutaman päivän selvittelemällä päätäni kaiken kokemamme jälkeen. Lomailua, halpaa viskiä ja sen sellaista.

Maihinnousun ja hyvästien vaihdon jälkeen vanhat kumppanini jättivät seurani nopeasti, kadoten kukin sataman vilinään, mutta vaihdoimme kuitenkin yhteystietoja. Näemmä Maljen ja Kailnin löytää halutessaan kaupungin ulkopuolelta Garakhanin tiluksilta. Aateloimasta, leikkimästä orjaherraa tai jotain. Mogashi taisi astua ensimmäiseen juottolaan, minkä nyt satamasta sattui löytämään ja jäi niille sijoilleen, kun taas Sujiu päätti etsiä töitä karavaanin vartijana. Onnea heille. Itse astelin heti lähimpään temppeliin, jossa ne tiristivät rahamassista irtokullat ja nauroivat sen päälle. Sainpahan vanhat piirteeni takaisin. Parranajo ja uudet vaatteet kohensivat mielialaani vielä lisää!

Istun nyt hieman paremman tavernan terassilla kaupungin pohjoispuolella ja haistelen hitaasti valmistuvaa lounastani keittiön ikkunan vierustalla. Edessäni pöydällä on kasa muinaistekstejä ja karttoja. Arvaa mitä, päiväkirjaseni? Taidan osata lukea tätä "akloa". Mitähän tapahtuisi, jos saisin selville Saventh-Yhin sijainnin ja kasaisin taas vanhan seurueemme kasaan? Seikkailua? Kasoja timantteja ja ioun-kiviä? Mainetta ja kunniaa pystyvinä arkeologeina ja hirviönsuolestajina? Tätä sietää miettiä, mutta ensin syön kunnolla. Enkä tällä kertaa edes hämähäkkiä.

Hyi helvetti, puhumattakaan käärmeestä.

Sivuhahmoja

  • Yarzoth, käärmeväen papitar, "Ieana"
  • Aerys Mavato, runoileva puolhaltia
  • Gelik Aberwhinge, maahinen ja tiennäyttäjä
  • Ishirō, vakavamielinen tianilainen
  • Jask Derindi, Nethyksen pappi Sargavasta
  • Sasha Nevah, iloluontoinen ja äkkipikainen mediogaltilainen
  • Pezock, kajahtanut tengu
  • "Kapteeni" Ekubus, vesimefiitti

Palkkiot

  • 2'100 xp
    KRÄÄSÄT SIIRRETTY TUKIKOHTAA, HANDS OFF
    * 18 pp
  • candle of truth myyntiarvo 1250 gp
  • peryton-kortti deck of illusionsista, myyntiarvo 119 gp, 1 sp, 2 cp
  • incense of meditation, myyntiarvo 2450 gp
  • ring of mind shielding myyntiarvo 4000 gp
  • potion of water breathing myyntiarvo 375 gp
  • scrolls of augury (2), myyntiarvo 75 gp/kpl
  • scroll of divination, myyntiarvo 350 gp
  • scroll of comprehend languages Niero
  • scrolls of cure moderate wounds (2), myyntiarvo 75 gp -Niero vie yhden
  • scroll of find traps, myyntiarvo 75 gp
  • scrolls of lesser restoration (2), myyntiarvo 75 gp/kpl Niero vie yhden
  • scroll of remove disease -Niero
  • scroll of restoration -Niero
  • vesitiivis käärökotelo, mahtuu 20 kääröä, arvo 250 gp

Dramatized scene

What IS an island left behind, compared to the continent before you?
http://www.fanfiction.net/s/6752754/4/Welcome_to_the_Jungle
-Gastogh

Palaute

Hiohei ja kolonialismia pullo! Kun saadaan rahamäärä selville, niin Niero pistää elämän risaiseksi -adventurer style. Vien tuosta jo nyt parit kääröt, koska ne on mun loitsulistalla(=kaavoja). Muut, hmm, no ring of mind shielding olisi aika kova Kailnille, koska ring+korkea bluff+disguise self ja meillä on käärmelapsi. Tai charau-ka.

Toisaalta, ei ole mitään takuita, että jako menisi näin, jos kaikki haluavat myydä kaman ja jakaa tehdyn rahan viiteen. What say you?

Burarum, selvitetään tämä aluksi, niin tiedän onko mulla rahaa headband of intellectiin, jonka jälkeen tiedän miten paljon saan selville mun Knowledge(history) ja Local-heitoilla Saventh-Yhistä ja Savithista. -Muser

[Philosophosaurus] What is an island left behind, compared to the continent before you? [/Philosophosaurus]

Mun puolesta kaikkiin tässä vaiheessa pöydällä oleviin kamoihin voitais pistää hintalappu ja likvidoida kokonaisuus. Siinä vaiheessa, kun viidakossa oltiin, käyttötavaroita oli ihan kätsy jakaa hintaan kattomatta sen nimissä, että ryhmän toimivuutta pidetään yllä antamalla esineet niille, jotka niitä joko tarvitsee eniten tai pystyy niitä käyttämään (esim. loitsukääröt kun eivät ole jokamiehen huvia). Nyt kun vaara on ohi (hah) ja porukka on hajoamassa (muka), kävis järkeen jakaa kamat jotakuinkin tasan ihan arvon perusteella.

Jos näin siis tehdään, jaettavana siis on se, mitä Tukikohdassa tällä hetkellä on. Mutta tuleeko sinne kaikki kamat tästä suoraan, vai ottaako kaikki ensin perinteiseen tyyliin päältä haluamansa, kuten Niero jo kerkes?

Ja Elederistä löytynee joku, jonka Sujiu voi palkata lumoamaan jousensa? -Gastogh

Vois tosiaan tehdä kuten Korgull mainitsi IRCissä:
Ton kamojen jaon vois kyllä tehdä niin, että myydään kamat ja pidetään rahat. Ja jos joku haluu pitää jonkun tavaroista ni periaatteessa maksaa sen omasta osuudestaan, koska tässä vaiheessa varmaan oletetaan että kaikki lähtee eri teille. Eikä kukaan haluu että yhdessä lootatut kamat lähtee muille, koska pari sataa kultaakin on vitusti rahaa. Samalla myös ei tarvis maksaa niistä kamoista sitä varsinaista ostohintaa, vaan myyntihinta joten sais ne kuitenki halvemmalla, eli puoleen hintaan.

Ignooratkaa siis noi ylhäälläolevat varustevalinnat. En edes laittanut niitä reppuuni. Kaikki vaan tukikohtaan ja rahoiksi. -Muser

Ennen kuin teette mitään älyttömiä suunnitelmia, odottakaas että mä oon saanu noi numerot murskattua Elederistä. Se on oikeastaan aika pieni kaupunki, eikä oo mitenkään varmaa edes nelostasolla että pystyisitte ostamaan kaikkea mihin rahat Absalomissa tai Magnimarissa olis riittäneet. -NiTessine

Jee! Päästiin dunkkis kunnialla loppuun, ja tällä kertaa ei edes nukuttu välissä ja annettu pahikselle aikaa suunnitella mitään tosi ikävää. Nierolle kävi aika jännästi ja siitä sai hupia irti. :D Kolmen päivän puhdistavan sateen ja mökötyksen jälkeen päästiin pois kirotulta saarelta! ~Veltzeh

Jos Sujiulla ois Craft Magic Item niin se vois tehä itelleen +2 jousen. :/ Ei paha nelostasolle mentäessä. Bwaaaa -Gastogh

Huhhuh, olihan melko hyödytön fiilis viimeisessä taistelussa. Jospa nämä undeadit tästä loppuisivat vähitellen (turha toivo). Oon kanssa rahan jakamisen kannalla etenkin kun listassa ei ole mitään Kailnia kiinnostavaa, lähtökohtaisesti jo siksi että kaikki on medium-kokoista. Nyt sitten pitäisi vielä valita joku näppärä kakkostason loitsu + mahdollista vaihtaa joku alemman tason loitsu toiseen. Saa ehdotella!

Odotan mielenkiinnolla millä koukulla Kailn ja Malje lähtevät Maljen sukulaisten luota viidakkoon... -Zathow

Pikapikaa Spell focus (necromancy) ja Thanatopic spell. Voit hurmata zombit ja luurangot. \o/ -Gastogh

Thanatopic spell olis tietty yks optio; joskin voinen jättää undeadit Maljen hoteisiin ja käyttää nuo kaksi feattia joihinkin muihin. Samoin kuin ne 7 skill pointtia jotka Thanatopic Spell vaatii. :) -Zathow

Yksi vaihtoehto Maljen ja Kailnin saamiseen pois kartanosta on tietty se, että sukulaiset ovat täällä Sargavassa jo kuulleet Cheliaxissa tapahtuneesta katastrofista ja sanovat, että nyt saat luvan lähteä omilles. Ei olis kyllä hahmon kannalta hyvä ratkasu, saattaa tulla liikaa angstia. Toinen juttu vois olla ihan vaan "Kylläpäs tämä aatelisen elämä onkin tylsää näin seikkailemisen jälkeen. Mentäiskö tekemään jotain jännempää?" Tai ehkä seikkailun pahis polttaa kartanon maan tasalle. Siitäkin kyllä saattaa tulla aikamoiset angstit. Tai sitten otetaan kehiin uusi hahmo.
Niin ja NiTE: muista mysteeripaketti! Silläkin voisi varmaan saada jonkun koukun aikaiseksi. ~Veltzeh

Hei gaym maester, eikös meillä pitänyt olla jotain sekstanttia ja koukkuproteesia ja sen sellaista tässä lootissa? Näemmä ainakin sekstantti on tuhannen kullan arvoinen. Ne olivat muistaakseni samassa läjässä kuin vuohenimijän muut tavarat - sen pesässä. Katselin huvikseni paljonko mittapainot maksavat ja muistin samalla mokomat. -Muser

Jooh, unohdin ne. Teknisesti olisivat olleet viime session lootissa. Mutta, tosiaan - hieno messinkinen sekstantti, arvo 500 gp, sekä mithralista tehty koukkuproteesi, arvo 1000 gp. -NiTessine

Paljonko se koukku tekee vahinkoa? Vai onko tämä se Maljen ja Kailnin mukaansa tempaava koukku? -Muser

Helkutti, paras kampanja koskaan, kun ottaa huomioon kaiken kirjoitetun ja koko poppoon potentiaalin. Inspiroivaa ja mahtavaa. Kiitos kaikille.-Muser

Voi Jeesus Maaria, miten mä onnistuinkin unohtamaan ton lepakoitumiskirouksen? Se on kyllä nyt mun pakko editoida jonnekin tonne omaan juttuuni. Hmmmm... -Gastogh

Käärmeen Kallo

Hahmot

Entiset

Seikkailut:
Sieluja Ryövärinpuukolle

Kilvan kohti kuolemaa

Seitsemän keihään kaupunki

Hulluuden holvit

Syvät salit suomuisat

Käärmejumalan kaikkein pyhin

Maailma

Muuta

Mekanismiin

edit SideBar

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped