(:toc:)

Tapahtumat

Agareen päiväkirjasta
Urgathoan pyhäkkö kummittelee vieläkin ajatuksissani. Muistan vielä tätä kirjoittaessanikin sen tunteen, kun kammottava jumala nosti palvelijansa henkiin omana tyttärenään. Ihokarvani nousivat pystyyn järkyksestä, tunsin pahan maun suussani ja jalkani vain hädintuskin kannattelivat minua. Taistelun jälkeen huomasin järkytyksen muistakin meistä, kun kaikki puuskuttivat hiljaa, lausuen hiljaita rukouksia tai kiroillen hämmästystään. Olimme kaikki verihunnun peitossa, onneksi ne taikaesineet suojasivat meitä. Pesimme saastan pois päältämme ja lähdimme kukin hetkeksi omille teillemme.

Gruul ja yksi Abadarin pappi kävivät tuhoamassa sen kammottavan epäkuolleen installaation. Kiitos kaikille herroille, että se kammottavuus ei enää ole olemassa. Samoin myös se kammottava demoni lasikuvussaan tuli hoidettua, kun Karamaz kävi palkkaamassa vahvan temppeliritarin ja yhdessä tuhosivat mokoman lentävän paskiaisen. Kunnioitan Karamazia päivä päivältä enemmän. Alkujaan ajattelin, että hän on vain yksi paikallisista nousukkaista, joka ei uskalla liata käsiään. Olen onnellinen siitä, että olin niinkin pahasti väärässä. Jos joskus onnistun saamaan itseni takaisin Arkonan suvun suosioon, se on paljon Karamazin asenteen ja toiminnan ihailun syytä. Therou oli käynyt raportoimassa Cressidalle tapahtumista, joka piti todisteita Davaulusta riittävinä. Mitään suurempaa ei silti vielä heti tapahtunut.

Gruul alkoi tekemään vastalääkettä verihuntua vastaan kaiken löytämämme todistusaineiston avulla. Yritin olla avuksi, mutta kehnon tietotaitoni vuoksi sekoittelin lähinnä astioita tai kanniskelin työkaluja. Uskon silti että Gruul koki apuni hyödyllisenä, vaikka mielestäni en paljon tehnytkään. Areth pyysi minun apuani tämän vampyyrin väitteiden tutkimiselle. Kerroin hänelle löytämistäni tiedoista Rolthin kirjoista ja yhdessä paneuduimme Nosferatun muistiinpanoihin. En kertonut sitä Arethille suoraan, mutta koin että yhteistyömme oli mukavaa. Olimme molemmat kirjat kädessä monta päivää, huomautimme toisillemme löydetyistä asioista ja teimme mielestäni hyvää työtä. Oli mukava nähdä Areth tämmöisessä valossa, tuntuu että hänen kanssaan meillä on ollut liian vähän aikaa oikeasti tutustua toisiimme. Tämä oli hyvä alku.

Saimme kiitoskirjeitä Abadarin kirkon kautta, joissa lupailtiin saantia kalliisiin esineisiin, piilopaikkaa tai sänkyä missä tahansa kaupungissa ja eksperttien apua missä tahansa aiheessa. En tiedä miten muut käyttivät palveluksiaan, mutta ajattelin itse käyttää palveluksen ihan vain opiskeluun, kunhan sille tulee vähän parempi hetki. Lisäksi saimme luvan Cressidalta käydä hakemassa heidän asevarastostaan aseita, varusteita ja maagisia esineitä. Hain itse ison kasan varsijousen vasamia ja taikaesineen, jonka pitäisi auttaa minua yksinkertaisten taikojen loitsimisessa.

Meitä kutsuttiin myös syömään. Kesterin perhe piti pienet illalliset, jotka osottautuivat ihanan mukavaksi paoksi arjesta. Heidän perhearkeaan oli ilo seurata, ja naurun ja laulun täyttämä ilta lämmitti sydäntäni. Eräänä iltana lukiessamme Arethin kanssa, hänen vanhempansa tulivat vierailulle Zellaran kotiin. Yllätyimme tietenkin kaikki, Areth selvästi eniten. Hänen vanhempansa ihmetteli että miksi Arethia ei ole näkynyt paljon kotona, ja hän kertoikin että teimme yhdessä tutkimusta. Areth esitteli minut vanhemmilleen, ja he kysyivät sukunimeäni, ja en kokenut luontevaksi valehdella ystäväni vanhemmille. Arkonan nimen mainitseminen tuntuu vieläkin vähän petturuudelta, mutta Arethin vanhempia se näytti miellyttävän. He kutsuivat meidät molemmat illalliselle. Illallinen oli minulle kovin outo kokemus, mutta toisaalta olin pääosin hiljaa. Kun vanhemmat sitten kysyivät Arethilta, että mitä olimme lukeneet niin koin tarpeelliseksi ottaa Arethin uuden pikkuveljen mukaani ulos katselemaan tähtiä. Ei niin nuorta poikaa tarvitse järkyttää puolivampyyritarinoilla. Jälkikäteen kuulin, että Arethia ei katsottu yhtään niin pahasti kuin hän itse pelkäsi, vaan vanhempansa olivat suhtautuneet Arethiin rakkaudella ja olivat hänen tukenaan. Mukava nähdä, että järkyttävätkään uutiset eivät masenna vahvaa Nuorveren sukua.

Hetken oli taas hiljaista. Gruul perheineen puuhasi omiaan, joten tein jälleen omia tutkimuksiani. Kaivoin onyksit laatikosta ja aloin miettimään loitsimista niiden kanssa. Luin Rolthin kirjasta loitsusta, joka nostattaa kuolleen ruumin takaisin eloon joko luurankona tai zombiena. Niinkin paljon kun minua ajatus kammotti, päätin kokeilla että onnistuuko sen loitsun taikominen. Jos tiedän asiasta, niin ehkä osaan suojautua epäkuolleita varten paremmin tulevaisuudessa. Palkkasin kadulta jonkun lapsen nappaamaan minulle rotan viemäreistä, jonka jälkeen menin huoneeseeni ja lukitsin oven. Viilsin rotan kurkun auki, kaivoin onyksin, loitsin loitsun ja yhtäkkiä liha tippui rotan päältä pöydälle ja edessäni oli luurankomainen rotta, joka katseli minua hiljaa ja liikkumatta. Tarkkailin sen toimia, ja vaikutti siltä että rotta ei tee mitään pahaa. Koitin antaa sille sanallisia käskyjä, ja yllätyksekseni se totteli. Onnistuin myös komentamaan rottaa ajatukseni voimalla. Tämä tottelevaisuus oli suorastaan kiehtovaa. Käskin rotan pysyä paikallaan koko yön, ja laitoin rotan suuhun vielä rikkinäisen sulkakynäni nähdäkseni että tapahtuuko mitään. Nukkuminen oli todella vaikeaa, kun pelkäsin koko ajan rotan hyökkäävän kimppuuni. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt. Kiehtova ilmiö.

Areth tuli pyytämään minua mukaan retkelle pois kaupungista, etsimään jotain vanhaa suvun mökkiä Veldrenin kaupungista. Sillä minulla ei ollut parempaakaan tekemistä ja olin kuitenkin Arethille vieläkin velkaa hänen avustaan riippuvaisuuteni hoitamisessa, niin päätin lähteä mukaan. Tapoin rotan ennen matkalle lähtöä, en halua että kukaan Gruulin perheestä löytää sitä ja säikähtävät. Koko poppoo lähti mukaan, vuokrasimme vankkurit ja lähdimme matkaan. Vanhassa Korvosassa kuului huutamisen ääniä ja mustat savupilarit nousivat alueelta. Toivottavasti serkkuni on vielä elossa.

Matka kaupunkiin osottautui rauhalliseksi. Muutaman tunnin jälkeen löysimme talon. Talossa oli selvästi ollut joku vähän aikaa sitten, vaikka muuten se näytti hylätyltä ja haisi ummehtuneelta. Löysimme jonkinlaisen salahuoneen, jossa oli ruumisarkku. Huoneessa oli päiväkirja, joka kertoi Declan Nuorveren elämästä. Ilmeisesti hän luuli muuttuvansa vampyyriksi, ja pikkuhiljaa eristi itsensä muusta kaupungista ja aikanaan lavasti kuolemansa. Eli kuitenkin päiväkirjan mukaan onnellista elämää. Kurkkasimme varmuuden vuoksi arkkuun, ja se oli tyhjä. Kohta yläkerrasta kuuluikin suuri tömäys. Yläkerrasta löytyi punakaapuinen nainen, selvästi Asmodeuksen nunna, jonka selässä oli iso ja painavannäköinen säkki. Hän otti jalat alleen ja juoksi hyvin nopeasti niinkin raskaalla kuormalla. Lähdimme perään, joka osottautui vaikeaksi. Yritimme juoksemisen aikana rauhoitella karkuunjuoksijaa, joka oli hyvin kiihtynyt. Lopulta tein hänestä sokean loitsullani, jonka jälkeen hän pysähtyi. Kun hän lupasi rauhoittua ja lopettaa juoksemisen, palautin hänen näkönsä. Paremmalla katsomisella hän oli itsekin dhampiiri ja vielä yllättävämmin Arethin serkku Cheliaxista. Annoimme Arethille tilaa keskustella serkkunsa kanssa, ilmeisesti juttutuokio oli avannut molempien maailmaa dhampirismista, suvusta ja mistälie.

Korvosassa ei ollut tapahtunut kauheasti poissaollessamme. Ilmeisesti Vanhan Korvosan päreikkö on palanut kokonaan pois. Toivottavasti serkku on kunnossa. Hoitokodin harmaita neitoja oli teloitettu pettureina, ja Vanhassa Korvosassa joku ”aatelinen” on ottanut vallan. Verihuntu saadaan lopulta kitkettyä pois.

Therou tuli yhtäkkiä luoksemme illalla, kertoen hyvin outoa tarinaa siitä että Kuningatar olisi lopettanut soopelikomppanian ja siirtänyt kaupunginvartiostolta vallan harmaille neidoille. Järkyttävintä oli kuitenkin se, että Soopelikomppanian komentaja Endrin yritti tappaa kuningattaren varsijousella niin että isku oli ollut oikeasti tappava. Kuningatar oli vain repinyt vasaman syvältä päästään, ja nosti Endrinin ylös yhdellä kädellään ja työnsi saman vasaman hänen kurkustaan läpi. Tämän jälkeen joku lihava velho teleporttasi kuningattaren pois. Therou oli kuullut Cressidan äänen korvissaan, joka kehoitti meitä kaikkia tapaamaan linnakkeella. Linnakkeella Cressida antoi meille tehtävän, jonka mukaan meidän on etsittävä vanha tuttumme Vencarlo Orsini. Hänellä on kuulemma tärkeää tietoa kuningattaresta. Lähdemme matkaan yöllä Arkonan lossilla...


Päivämäärät

Rovan 17. päivästä Lamashanin 23. päivään 4708 AR.

Sivuhahmoja

  • Cressida, stressaantunut lainvalvoja
  • Tayce + Kesterit, kiitollinen perhe
  • Dansetsut, nyt jo osa kalustusta
  • Niaven Nuoriveri, dhampir hamatulatsu master 11

Palkkiot

  • palkkio vartioston varastolta, maks. 2500 gp:n arvoinen esine
  • kansalaisten kiitollisuus, 1000 gp:n arvoinen palvelus, esine, suojapaikka, tutkimus yms.
  • Profane Seal Signet, 3000 gp
  • parannustroppi verihuntuun
  • n. 2900. pelastettua korvosalaista

Boons'n'traits

Areth: Isien synnit (+2 Know. (Religion) -heittoihin olentojen tunnistamiseen)
Muut: Pysähdy! (+1 Fortitude-heittoihin ja Constitution-heittoihin vs exhaustion & fatigue)

Mutinat

Mitä? Hyödyttömät traitit?! Muahaha! Antaas ajan kulua niin nähdään. Niin joo, voisitte sitten tänne ilmaista että mitä otitta noille palkkiorahoilla tai miten käytätte palveluksen, var så god.
Gruul otti 1k favorilla 2 pisteen retrainin (religion -> spellcraft, arcana -> craft alchemy) ja asevarastolta +1 light crossbow.
Agares otti runestone of powerin asevarastolta, ja palveluksellaan aikoo myöhemmin opiskella.\\

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped