Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut

Tyhjyydestä luotu

Prologi

Maailmanlopun kaiun Celwynvianissa oli ikuinen iltahämärä. Taivas oli syvän koboltinsininen. Purppuransävyisiä pilviä halkoivat violetit, valkohehkuiset salamat. Kaikki oli sinisen sävyjä. Tämä maailma oli lakannut olemasta yli 1500 vuotta sitten. Nemesis, joka oli tuhonnut kaupungin hehkui taivaalla kirkkaana ja uhkaavana tähtenä, kuin pahansuopuutta sykkivä silmä. Kaupungin asukkaat olivat kuin unisskävelijät; lakonisia ja kohtaloonsa alistuneita. Suurin osa asukkaista oli jo evakuoitu Sovyrianiin. Jäljellä olivat enää maailmanlopun lapset; lahkolaiset, kieltäjät ja ne, joille Sovyrianiin pakeneminen ei ollut vaihtoehto, sekä ne velhot, oppineet ja papit, jotka uurastivat viimeiseen asti etsien keinoa pelastaa kaupunki täydelliseltä tuholta.

Jossain varjoisan kaupungin uumenissa piileskelivät sinne todellisen maailman Celwynvianista paenneet pimentohaltiat vankeineen. Portin läpi perääntynyt joukko katosi katujen vilinään ja hajaantui kapeille kujille. He tunsivat kaupungin kuin omat taskunsa, sillä se oli ollut heidän tukikohtansa jo vuosien ajan. Maailmanlopun kaiun Celwynvian oli heidän luomuksensa; pieni tasku-ulottuvuus todellisen maailman ja varjovyöhykkeen välisessä mittaamattomassa eetterissä. Heidän löytämisensä ei tulisi olemaan helppoa.

"Mistä voimme tietää, että sinäkään olet oikeasti sinä?"

Theirastra, Santrai'lanthil ja Daleithir, sekä heidän vangiksi ottamansa Kardrogas laskeutuivat portaita alas varjojen Celwynvianiin. Ithelrilistä tai L'lyndraelista ei näkynyt jälkeäkään. Yhtäkkiä jostain kuului huutoja ja taistelun ääniä ja aukealle juoksi haavoittunut L'lyndrael. Hänen takanaan varjot leikkivät marmorisilla seinillä ja kuului demonista naurua. L'lyndrael kertoi saapuneensa jo vuorokautta aikaisemmin. Hän oli siitä lähtien piileskellyt tyhjillään olevissa taloissa. Ithelriliä hän ei kuitenkaan ollut nähnyt. Siirtymisen aikana oli ilmeisesti tapahtunut jonkunlainen aikasiirtymä, jonka seurauksena ainakin osa ryhmän jäsenistä oli menettänyt päivän tai enemmän aikaa.

Kirskuva, metallinen keskeytti nelikön pohdinnat. Varjoista astui jättikokoinen mustasta raudasta valmistettua hyönteistä muistuttava olento, jonka eturaajat olivat kuin sirpit. Rae tunnisti olennon noutajaksi, demoniruhtinaiden valmistamaksi konstruktiksi. Noutaja oli valtavan kokoinen. Sen monisilmäinen pää keikkui lähes kymmenen metrin korkeudessa. Yhdellä nopealla harppauksella se taittoi puolen korttelin matkan ja kaappasi Theirastran otteeseensa. Sitten se lähti harppomaan poispäin huimaa vauhtia. Muiden yritykset seurata sitä keskeytyivät savuavien, sisäistä tulta hohkaavien elävien kuolleiden hyökkäykseen. Sillä välin noutaja jatkoi poistumistaan epätoivoisesti pyristelevä Theirastra tiukassa otteessaan.

Muutaman korttelin päässä Theirastra kuitenkin onnistui pyristelemään irti noutajan pihtimäisestä otteesta. Epäkuolleiden polttavien kynsien iskut olivat kuitenkin kaataneet Santrain maahan. Hän menehtyi saamiinsa haavoihin viimeisen epäkuolleista kaatuessa Raen tarkkaan miekanpistoon. L'lyndraelin kumartuessa etsimään elonmerkkejä Santraista, hän havaitsi jotain hyvin outoa... Santrain karrelle palanut iho irtosi helposti kuin märkä paperi. Alta paljastui ehjä kerros harmaata ihoa. Epäuskoisten katseiden edessä loputkin "Santrain" ihosta suli pois. Alta paljastui sukupuoleton, harmaaihoinen olento, jonka Rae tunnisti doppelgangeriksi. Missä vaiheessa Santrai oli vaihtunut doppelgangeriksi? Vai oliko hän koko ajan ollut salakavala soluttautuja? Varsin ymmärrettävästi Santrain seuraavassa hetkessä tapahtunut ilmaantuminen puolen korttelin päähän portin suunnalle herätti suurta epäluuloa, josko tämäkään oli oikea Santrai. Omien sanojensa mukaan Santrai oli vasta saapunut portin läpi ja havainnut olevansa yksin. Tilannetta sekoitti vielä entisestään eräästä taloista löytynyt mädäntynyt ruumis, joka oli kuin ilmetty Theirastra. Tämäkin ruumis paljastui doppelgangeriksi. Olento oli tapettu raskaan, happoa tihkuneen lyömämiekan iskulla joitain päiviä sitten. Lattialta, ruumiin alta löytynyt ruusukvartsilla varustettu kompassi vahvisti epäilyjä, että olennon todennäköinen surmaaja oli ollut Ithelril.

"Koko Celwynvian tuhoutuu? Taikauskoista hölynpölyä!"

Varjojen Celwynvian ei suinkaan ollut asukkaita vailla. Siellä täällä saattoi kohdata muinoin kaupungissa eläneitä haltioita. Kävi ilmi, että joko he odottivat evakuoimista Sovyrianiin, tai he edustivat vähemmistöä, joka uskoi varjon taivaalla olevan pelkkä ohimenevä ilmastollinen häiriö. L'lyndraelin keskustellessa paikallisten kanssa Santrai'lanthil käytti ajan hyväksi Kardrogasin kiduttamiseen ja kuulusteluun.

Talgorenin, erään taloista parvekkeella tähtiä tarkkailleen azlantilaisen velhon kanssa käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että ilmeisesti ainakin jotkut kaupungin asukkaista olivat jossain määrin tietoisia vierailijoista kaupungissaan. Talgorenin mukaan "moukkamaiset tummaihoiset haltiat" olivat ottaneet tukikohdakseen kaupungin observatorion. Talgorenin ohjeiden perusteella observatorio löytyikin varsin helposti. Etuovella seisoi vartijoita, joista ei voinut varmuudella sanoa olivatko he myös heijastumia, vaiko valeasuisia pimentohaltioita. Observatorion takaseinän ikkunoista näki suureen saliin, jossa havaittu vihreä lohikäärme sai shin'rakorathit etsimään toista vaihtoehtoista reittiä rakennukseen sisälle.

"Huoneen Vonnarc nimeen, kuole!"

Ilmeisin reitti oli jo muutamaan otteeseen aikaisemmin käytetty: Korkeimman tornin katolta sisään. Theirastra etunenässä ryhmä lähti kiipeämään pystysuoraa seinää jo rutiininomaisella helppoudella. Edes aiemmin muuta ryhmää hidastaneelle Daleithirille ei tuntunut tuottavan minkäänlaisia vaikeuksia liikkua ääneti ja pysyä muun ryhmän vauhdissa mukana. Tornin toiseksi ylimmässä kerroksessa tavatut kaksi velhoa kuolivat sekunneissa Theirastan tarkasti ampumat nuolet otsissaan. Viimeinen etappi tornin huipun observatoriohuoneeseen taittui portaita pitkin.

Keskellä kupolimaista observatoriota leijui monta metriä halkaisijaltaan oleva pienoismalli aurinkokunnasta. Koko huone oli valaistu kaleidoskooppimaisesti sateenkaaren värein pienoismallin auringon valon heijatuessa planeetoista. Pienoismallin yläpuolella leijui risti-istunnassa yönsiniseen kaapuun pukeutunut ylvään ja tuiman näköinen drow-mies; Nolvennis Azrinae. Velhon kasvoilla oli tyyni, keskittynyt ilme, joka vaihtui yllättyneisyydeksi vasta Theirastran ampuman nuolen kimmotessa hänen velhopanssaristaan. Velho tapaili jo ensimmäisen hyökkäysloitsunsa sanoja, kun L'lyndraelin laulu jähmetti hänet paikoilleen ja Theirastran toinen nuoli löysi maalinsa. Planeettoja porrasaskelminaan käyttävä Santrai'lanthil oli Nolvennis kimpussa seuraavassa silmänräpäyksessä. Hänen miekansivalluksensa kilpistyi kuitenkin Nolvenniksen panssarista. Yhtäkkiä Daleithir levitoi Nolvenniksen selustaan, huusi: "Huoneen Vonnarc nimeen, kuole!", ja iski veitsensä tappavalla tarkkuudella suoraan Nolvenniksen lapaluiden väliin.

Seuraavassa hetkessä Nolvennis oli jo päässyt irti L'lyndraelin lumouksesta. Hän loihti itsensä näkymättömäksi. Santrai'lanthilin vuosikausia hioutuneet refleksit saivat hänet sivaltamaan "Daleithiria". Hän upotti miekkansa kahvaa myöten soluttautujan vatsaan. Vale-Daleithir oli kuitenkin täysin keskittynyt tehtäväänsä, Nolvennis Azrinaen salamurhaamiseen. Keijutuli leimahti ilmoille ja paljasti näkymättömyyden suojissa katonrajassa leijuvan Nolvenniksen; maalitaulu, jollaisesta Theirastra ei enää voinut ampua ohi. Nolvennis kuoli välittömästi nuolen lävistäessä hänen sydämensä. Tehtävänsä onnistuneesti suorittanut shin'rakorathien keskuuteen soluttautunut salamurhaaja kaatui pian kohteensa jälkeen.

Azrinaen huoneen Nolvennis, Celwynvianin valloitusta johtanut drow ja kauan aikaa sitten Riddleportissa alkaneiden tapahtumien arkkitehti, oli viimein voitettu. Hänet surmanneilla shin'rakoratheilla oli enää edessään pako maailmanlopun varjon Celwynvianista.

"Tapoitte Nolvenniksen? Vaikuttavaa."

Observatorioon sisään pääseminen oli ollut verrattain helppoa. Pakeneminen paikalta tulisi osoittautumaan hieman hankalammaksi. Ithelriliä, oikea Daleithiriä, Shalelua ja Kaerishielia ei oltu vielä löydetty. He saattoivat yhä olla vankina jossain observatorion uumenissa. Päätettiin, että Santrai'lanthil ja L'lyndrael naamioituisivat vangiksi otettua Theirastra tyrmään viemässä oleviksi pimentohaltioiksi. Alakerrassa olevien drow-soturien ja demonien huijaaminen onnistui vaivatta. Osoittautui kuitenkin mahdottomaksi päästä tyrmäksi muutettuun torniin vapauttamaan vankeja ilman, että joutuisi samalla ohittamaan alakerran isossa salissa majailevan Sirppisarven.

Kuten arvata saattoi, Sirppisarven ohittamen ei onnistunut. Lohikäärme näki läpi haltioiden bluffista. Sirppisarvelle kävi pian selväksi, että Nolvennis oli kuollut. Ilmeisesti Sirppisarven sopimus oli ollut nimenomaan Nolvenniksen kanssa, joten Sirppisarvella ei varsinaisesti ollut enää mitään syytä puuttua mihinkään tapahtumiin. Huokaisten helpotuksesta shin'rakorathit saattoivat jatkaa etenemistä kohti tyrmiä.

Kaikki kadoksissa olevat haltiat löytyivät tyrmästä, jossa heitä kidutti varsin yksinkertaisen tuntuinen troglodyytti-vanginvartija. Troglodyytistä ei kuitenkaan yllätettynä ollut mitään vastusta ja koko ryhmä pääsi lähtemään paluumatkalle. Ilmeisesti kuitenkin Sirppisarvi oli tullut ainakin jossain määrin katumapäälle, sillä hän alkoi vaatia lahjusta siitä hyvästä, että hän päästäisi haltiat elossa pois. Lyhyiden neuvottelujen jälkeen haltiat suostuivat luovuttamaan Sirppisarvelle kaikki Nolvennikselle kuuluneet varusteet ja aarteet, sekä lupauksen siitä, että Celwynvianin haltiat suostuisivat luovuttamaan Sirppisarvelle koko Mieranin metsän luoteisnurkan. Loput observatorion pimentohaltioista joutuivat Sirppisarven kohteiksi ja pako kohti porttia saattoi alkaa tulen ja tulikiven sataessa taivaalta maailmanlopun varjon Celwynvianiin. Aivan viime hetkellä ennen pyrstötähden putoamista haltiat onnistuivat loikkaamaan portista turvaan todellisen Celwynvianin puolelle. Haltioiden mukana paennut Sirppisarvi lähti omille teilleen vannoen, että hänen kanssaan tehtyyn sopimukseen palattaisiin vielä.

Epilogi

Celwynvian oli onnistuttu valloittamaan takaisin ja vihollinen oli onnistuttu, ainakin toistaiseksi, ajamaan pakosalle. Ne pimentohaltiat, jotka eivät olleet saaneet surmaansa maailmanlopun kaiussa pakenivat Mieranin metsän uumeniin. Useimmat heistä saatiin tapettua Shin'rakorathi-rajavartioiden toimesta, mutta epäilemättä ainakin osa heistä onnistui löytämään jostain kivenkolon, jonka alle piiloutua.

Valtiatar Eviana ja muut Celwynvianin haltiaylimykset olivat seikkailijoille suuressa kiitollisuudenvelassa. Heidän kunniakseen järjestettiin juhlat, joissa heidät palkittiin Kyoninista tuoduin lahjoin.

Nolvenniksen hallussa ollut nk. Celwynvianin varjoavain, maaginen esine, jonka avulla oli mahdollista hallita ulottuvuusportteja, sekä avonainen portti suoraan pimentohaltioiden maanalaiseen kaupunkiin Zirnakayaniniin oli kuitenkin suonut haltiavaltakunnalle ennennäkemättömän tilaisuuden tunkeutua suoraan vihollisen keskuuteen. Tarvittaisiin vain pieni joukko urheita ja taitavia soluttautujia, jotka voitaisiin lähettää matkaan naamioituneina droweiksi. Heidän tehtävänsä olisi selvittää, mitkä olivat vihollisen suunnitelmien tarkemmat yksityiskohdat. Oli varsin selvää, että vaikka Nolvennis olikin ollut tärkeä tekijä Celwynvianin taistelussa ja sitä edeltävissä tapahtumissa, niin hän oli silti vain ollut yksi kenraaleista sodassa kokonaista vihamielistä kansakuntaa vastaan.

Aarteet ja palkkiot

  • 2 Huoneen Azrinae sinettisormusta (Ring of Protection +1)
  • "Daleithirin" Hat of Disguise
  • "Daleithirin" +1 Elf Bane Dagger
  • Evianan palkkio (kullekin max. 8000 gp arvoinen taikaesine, ehdotuksia kiitos)

Theirastralle ehdottaisin +1 Blinding Mithral Buckleria. Boots of Levitation ja Shadow tai Glamered +1 Mithral Chain Shirt ovat aika käytännöllisiä muille harkittavaksi

Daleithirille itseasiassa voisi olla tuo Hand of Glory ihan temaattisesti (ja käytännöllisesti) sopiva valinta, vaikka tarkoittaakin, että joutuu vaihtelemaan kahden amuletin välillä.

Varmaan tehokkaimmasta, joskin myös tylsimmästä päästä on +2 abilityboosterit. Maksavat 4K gp.

Ithelrilille olisi siisti esim. acidic amulet of mighty fists +0. Santraita voisi kiinnostaa Ring of Mind Shielding.

Terhi, taikaesineitä hintoineen ja ominaisuuksineen on Pathfinder RPG Core Rulebookissa sivulta 458 eteenpäin. Samat löytyvät Pathfinder RPG Reference Documentista tästä kohdasta. Noin yleisesti nämä ovat jaettavissa esineisiin jotka antavat jonkun efektin (Boots of Levitation, Hat of Disguise, jne.) tai boostaavat jotain hahmon kykyä, kuten abilityä, taitoa, attackia, defenseä (Belt of Incredible Dexterity, Cloak of Elvenkind, +x Magic Weapon/Armor, Ring of Protection, Amulet of Natural Armor, jne, jne.). Noita katsellessa kannattaa huomioida missä "body slotissa" niitä pidetään, ts. hahmo ei esim. voi pitää kahta maagista viittaa. -Navdi

Palaute

Kiitoksia kaikille pelistä. Oli loistavin kerta tähän mennessä ehdottomasti. Todella hyvää settiä ja tämän jälkeen on kyllä paranoidi kaikkia kohtaan. Ehdotuksia esineistä otan mielelläni, mutta kertokaa myös mitä ne tekee. Hmm, tuo vale-Dalen tikkari voisi olla aika kiva ensi reissulle.-Terhi

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped