Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut

Mustan veren maa

Prologi

Jättimäinen, musta tyrannosaurus oli seurannut saaliidensa jälkiä jo kahden päivän ajan. Viimein se oli löytänyt heidät, piileskelemästä kallion uumenista. Se oli nähnyt, kuinka ne olivat menneet sisälle luolan suuaukosta. Itse se oli aivan liian massiivinen mahtuakseen perään, eikä se ollut löytänyt toista sisäänkäyntiä. Se oli kuitenkin kärsivällinen. Se odottaisi. Ennemmin tai myöhemmin pienet makupalat joutuisivat tulla ulos.

Tiedustelutyötä

Tyrannosauruksesta ei ollut juuri vastusta kokeneille ja paatuneille sotureille. Sinettien purkaminen päätettiin aloittaa tiedustelutyöllä. Käyttäen niin taikuutta kuin perinteistä etsimistä ja tarpomistakin, seikkailijat matkasivat Mustan veren maata ristiin rastiin. He onnistuivat selvittämään Uusiutumisen, Tarkkailemisen ja Valppauden riimujen summittaiset sijainnit ongelmitta. Suojelemisen ja Raivon riimu päätettiin jättää toistaiseksi huomiotta. Seuraavana päivänä aloitettaisiin karttaan merkitystä nk. Löyhkäävästä palatsista, soisen sienimetsän uumenissa sijaitsevalta riimulta.

Kolme riimua

Löyhkäävä palatsi oli valtavan kokoinen, kivettynyt sieni, jonka uumenissa seikkailijat kohtasivat riimun vartijan, ikiaikaisen pahuuden, joka tunnettiin nimellä Mätänevä Tyranni. Se oli neotheliidi tuhansia vuosia vanha, rotua jonka suuruuden aikana ihmisen esi-isät asuivat vielä puissa. Olennon psyykkiset voimat olivat vähintäänkin sen fyysisen koon ja vaarallisuuden vertaiset, mutta se kaatui kuitenkin nopeasti, jousimies Theirastran ilmiömäisen tarkkaan ammuttuun, maagisesti voimistettuun nuoleen.

Seuraava riimu sijaitsi kristallisella hiekkatasangolla, keskellä rypästä kristallisia dolmeneita ja pylväitä. Ilma stalagmiittien välillä väreili kuin vedenpinta tuulessa, kunnes yhtäkkiä repesi tuonpuoleisen olennon tunkeutuessa tälle todellisuuden tasolle. Se oli syöverin viikatemiehenä tunnettu valtavan kokoinen, krakenia muistuttava olento, jolle ulottuvuudesta toiseen kurkottaminen oli lastenleikkiä. Sen jättimäiset lonkerot tarttuivat puoleen ryhmästä ja onnistuivat lähes puristamaan nämä hengiltä, ennen kuin tämäkin muinainen pahuus jähmettyi kuullessaan Santrai'lanthilin laulun sulosointuja. Lamaantuneen hirviön paloitteleminen ei luonnollisestikaan tuottanut enää minkäänlaisia ongelmia.

Kolmas riimu sijaitsi uponneissa torneissa keskellä hietaista ja soista rämettä. Torneihin reitin löytäminen tuotti jonkun verran päänvaivaa, ei vähintään aluetta vartioivan maaelementaalin takia. Olennolta onnistuttiin kuitenkin pyristelemään karkuun ja sisäänkäynti torneihin onnistuttiin löytämään. Pinnan alaisissa huoneissa ja käytävissä kohdattiin kuusiraajaisia, liskomaisia olentoja, chardoja, mutta näistä ei juuri ollut kuin hidasteeksi. Viimeiset chardat antautuivat kauhun vallassa. Selvisi, että pimentohaltiat olivat pakottaneet koko heidän heimonsa toimimaan riimun vartijoina. Riimu sijaitsi heidän pesimisluolassaan, jossa sitä vartioivat vielä muutama demoni ja troglodyytti. Nämäkin kuolivat sekunneissa.

Päivä oli ollut pitkä ja koettelemuksia täynnä, joten päätettiin asettua oudon valtakunnan keinotekoisen vuorokausisyklin mukaisen "yön" ajaksi levolle. Seuraavana päivänä pitäisi hoitaa loput kaksi riimua ennen suuntaamista Allevrahn tukikohtaan ja rituaalin keskipisteeseen.

Leiripaikka löytyi Caltherium-järven etelärannalta, mutta ennen kuin ryhmä ehti asettua levolle, rantaa pitkin havaittiin lähestyvän joukon haltioita, sekä ihmismiehen. Heidät tunnistettiin pian Shalelu Andosanaksi, Saul Vancaskerkiniksi, sekä kymmenen Shin'rakorath -soturin ja velhon joukoksi Telvannan lähettämiä vahvistuksia. Ryhmän epäluuloisuus tulokkaita kohtaan oli suuri, eikä Ithelriliä saatu millään vakuuttuneeksi siitä, että kyseessä ei ollut jonkunlainen pimentohaltioiden juoni, mutta lopulta päästiin jonkunlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, että rituaalin pysäyttämisen kannalta ensisijaisen tärkeää olisi nopeus. Laadittiin suunnitelma, jonka mukaan Shalelu ryhmineen tuhoaisi loput kaksi kohdistusriimua, jotta seikkailijoille jäisi paremmin aikaa ja resursseja suoraa hyökkäystä itse Allevrah:a vastaan.

Epilogi

Ilta laskeutui Mustan veren maassa. Kylmyys nousi järvestä lähes käsinkosketeltavana seinämänä. Oli niin kylmä, että saattoi melkein nähdä ilman hiukkasten jähmettyvän paikoilleen ja kristallisoituvan. Jossain kaukana pohjoisessa sijaitsi vihollisen viimeinen linnake, jonka sijainnista saarella keskellä mustaa järveä kielivät ainoastaan taivaankantta tuon tuosta valaisevat vihreät lieskat ja salamat.

Palaute

Olihan siinä matseja kerrakseen. Tyrannosaurus oli siisti, vaikkei enää tämän tehotason hahmoille enää olekaan varteenotettava vastus. Mouldering Tyrantin (Black-blooded Neothelid, CR 17) tappaminen feilatulla massive damage savella oli hauskaa. Feasting Damnation (Abyssal Harvester, CR 17) oli jo hieman vaikeampi pala. Rae jatkaa näyttöjä tiimin tehokkaimpana boss monster killerinä. Ensi kerralla sitten grande finale, jonka jälkeen saadaan toivon mukaan laskettua lepoon nämä tämän voimaluokan hahmot ja päästään pelaamaan toisilla tantereilla jotain vähemmän Exalted-henkistä. -Navdi

Optional rule massive damage toimii Pathfinder RPG:ssä näin: Jos isku tekee yli puolet total hit pointeista vahinkoa, kuitenkin vähintään 50, tehdään massive damage save (DC 15 Fort). Yhteensä 362 hit pointin neothelid ei siis olisi voinut kuolla Theirastran nuoleen. Aina oppii uutta. -Navdi

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped