Vampir: Miami - Abigail, osa 21

Marja Lappalainen

Jostain syystä Ken ja Andrew ovat linnoittautuneet hotelliini. Jostain syystä he tuntuvat käyttäytyvän siellä niin kuin olisivat kotonaan. Pompottavat Renétä ja niin edelleen. Ei siinä, ettenkö pitäisi seurasta. En vain pidä siitä että Kenillä on hotelliini enemmän avaimia kuin minulla (toisaalta, nyt minulla on ruuvimeisseli!), ja että Andrew tilaa sinne illallista minun hovimestariltani. Me olimme juuri sopineet Renén kanssa, ettei hän enää hoida minkäänlaisia "illallispalveluita". Toisaalta, kun Ken on paikalla tuntuvat ruokailuasiat menevän joka tapauksessa pieleen. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei ilta alkanut (taaskaan) erityisen hyvin.

Lähdin yksin tutuille kujilleni etsimään illan ateriaa. Kujani ovat mielestäni enemmän kuin sopivat minulle, sillä usein vain muutaman minuutin kävelyn jälkeen löydän jonkun onnettoman sieluparan uneksimasta. Tämä on varsin kätevää. Niille ei tarvitse puhua, ja yleisesti ottaen kaikki menee näin paremmin. Valitettavasti Kenille nämä uneksijat eivät tunnu maistuvan. Hän halusi jotain, missä on enemmän tunnetta. Yritin pysytellä kohteliaasti hieman kauempana, kun Ken löysi etsimänsä, kevyesti juopuneen pariskunnan. Pysyttelin kauempani erityisesti siksi, että pariskunta tuntui vetäytyvän kujalle harrastamaan seksiä.

Ken epäröi hieman, mutta lähti kuitenkin parin perään kujalle. En voi kieltää, etteikö tilanne olisi kiehtonut minuakin - erityisesti tuntiessani parittelun eläimellisen hajun ja kuullessani talojen seinistä kaikuvan voihkeen. En kuitenkaan mennyt Kenin perään. En halunnut ruokailla yhdessä veljeni kanssa tuossa tilanteessa. Tai halusin, ja juuri siksi epäröin. Lopulta tilanne päättyi kuitenkin ehkä odotettavastikin katastrofiin.

Kuulin kirkumista kujalta. Näin ja haistoin veren. Sitä valui pitkin naisen auki viillettyä kaulaa. Maassa näkyi verinen stilettiveitsi. Ken oli upottanut hampaansa mieheen kaulaan. Ryntäsin paikalle ja halusin pelastaa naisen. Olin unohtanut kuinka helposti kaikki menee pieleen, ja kuinka helposti peto saa otteen. Havahduin naisen veltto ruumis sylistäni. Ken katseli minua ja läimäytin häntä. Tämä oli hänen syytään! Nainen oli kuollut, taas yksi aave turhaan harteilleni. En enää koskaan metsästäisi Kenin seurassa!

Lähdin takaisin hotellille ja vaihdoin vaatteeni. Ne haisivat halvalle parfyymille ja verelle. Typerä nainen. Olisi pysynyt pois kaduilta. Toisaalta, hän olisi kuollut joka tapauksessa. Mies oli jo viiltänyt hänen kurkkunsa auki. Minä annoin hänelle sentään hetken mielihyvän. Sitähän nainen oli tullut hakemaankin. Ehkä hänestä ei tulisikaan aavetta. Asettelin hiukseni uudelleen sieville sormikiharoille. Meillä oli töitä tehtävänä.

Joku oli hiipinyt sisään hotelliini ja tuonut uuden viestin. Puusilmä-Andrew ei tietenkään ollut nähnyt tai kuullut mitään, vaikka oli ollut koko ajan hotellilla. Viestin teema liittyi taas mystiseen Seitsemän - ryhmittymään, ja siinä luki yksinkertaisesti "Seitsemän on kuningas". Suljin silmäni ja pidin lappusta hetken käsissäni saaden mielikuvan mustasta miehestä, kaltaisesta, joka oli pukeutunut mustaan t-paitaan ja sinisiin farkkuihin. Miten hän oli päässyt sisään?

Vastaus iski kuin salama mieleeni kun yhtäkkiä näin Anyssan istuvan vieressäni. Anyssa oli tullut samalla ovenavauksella Renén kanssa, näkymättömänä. Niin tietenkin oli tullut myös mystinen sanansaattajani! Valitettavasti en vain tunnistanut häntä. Mutta varmasti hän kävelisi minua vastaan ennemmin tai myöhemmin. En ollut oikeastaan huolissani, sillä olin jo sitä mieltä että tilanne oli täysin poliittinen, ja että joku vain käytti Seitsemää peittona lietsoakseen eripuraa kartialaisten ja invictuslaisten välille. Tulevaisuus kuitenkin näytti, että minun olisi pitänyt olla huolissani, ja luottaa intuitiooni. Kuten eräs henkilökin myöhemmin sanoi, liittyy meidän kaltaistemme toimiin valitettavan usein jotain okkultistista.

Anyssa ärsyttää minua hieman. On epäreilua että hän voi vain kulkea näkymättömänä meidän ympärillämme, ja kuunnella keskusteluitamme. Toisaalta, hän oli myös erittäin ystävällinen meille, ja auttoi meitä pääsemään Mark Schultzin asuntoon (me matkustimme sinne metrolla, joka oli jännittävää!). Anyssalla tuntui olevan keinot päästä minne vain. Se on myös hieman pelottavaa. Toisaalta, en enää ole varma oliko Anyssa edes Anyssa. Tai kuka oli kukin. Mutta siihen palaan myöhemmin. Ensin kerron hieman enemmän Mark Schultzin asunnosta.

Olin odottanut innolla näkeväni Mark Schultzin asunnon, sillä olihan hän sentään väitetty sukulaiseni - Maldonaton toinen jälkeläinen. Minun täytyy myöntää, että asunto oli minulle pienoinen pettymys. Se oli likainen ja nuhruinen, ja täynnä erilaisia pomminrakennusvälineitä. Tämän lisäksi asunnossa oli paljon poliittisia manifesteja ja anarkistisia kirjoituksia. Vaikutti siltä, että sukulaiseni Mark Schultz oli jonkin asteinen terroristi. (Kenin myöhemmät tutkimukset jopa osoittivat, että Mark Schultz oli räjäyttänyt Beckinsalen asunnon. En tosin edelleenkään, kaiken tapahtuneen valossa, ymmärrä miksi.)

Asunnosta löytyi kuitenkin jotain hyvinkin mielenkiintoista ja tuttua. Mark Schultz oli piirtänyt kuvia. Ne eivät olleet hyviä, mutta tunnistin niistä osan heti, sillä Mark oli kuvittanut minun uniani keskitysleiristä ja siitä natsiupseerista. Oletettavasti myös hän oli nähnyt unet! Ehkä mies unessa oli kutsunut myös häntä sukulaiseksi.

Toinen osa Mark Schultzin piirustuksista käsitteli jonkinlaisia palvontamenoja jonkun demonisen olennon ympärillä. Oletimme kaikki heti Mark Schultzin olevan terroristin lisäksi demoninpalvoja. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että Mark Schultz oli vain lukenut assyrialaista mytologiaa koskien seitsemää, luultavasti näyttämäni manauksen innoittamana, ja yrittänyt pohtia millaiselta nämä demooniset olennot olisivat saattaneet näyttää leijonan päineen, sarvineen ja pitkine kynsineen. Minun täytyy sanoa, että olin helpottunut! Sukulaiseni ei ollut aivan sekaisin päästään. (Tai no, tämä nyt on suhteellista ottaen huomioon että hän kuitenkin hyökkäsi kimppuumme. Mutta ei välttämättä aivan omasta tahdostaan!)

Olimme siis päässeet tutkimuksissamme hieman eteenpäin. Kokosimme kasaan kaiken hyödylliseltä vaikuttavan, jonka Mark Schultzin asunnosta löysimme, ja veimme tavarat hotellille. Jäimme Andrewin kanssa hotelliin tutkimaan papereita sillä välillä kun Ken lähti tapaamaan Manuelia (sitä limaista latinoa). Myös Willis ilmaantui näillä main hotellille, ja tunnisti Mark Schultzin piirustuksista keskitysleirin. Hän kertoi, kuinka oli siellä aikanaan tavannut upseereita, jotka olivat epäilemättä kaltaisiamme. Joku Esi-isien -jotain rykmentti. Willis lupasi näyttää myöhemmin hänen hallussaan olevia upseerien arvomerkkejä. Niistä saattaisi ehkä selvitä jotain "sukulaisestani".

Manuelin avustuksella (minä en tietenkään matkustanut hänen autossaan) löysimme myös tri. Beckinsalen, joka ei (kuten oletinkin) ollut kuollut räjähdyksessä, vaan piilotteli äitinsä luona. Beckinsale kertoi meille hyvin mielenkiintoisia asioita Seitsemästä ja natsiokkultismista. Beckinsalen kertomat asiat ovat aina hyvin kiehtovia! - Joskaan en pitänyt hänen teoriastaan, jonka mukaan Seitsemän olisi joku verilinjassa kulkeva mielenvikaisuus, sillä se sivusi hieman liikaa minun ja Mark Schultzin näkemiä unia. Oikeastaan minua alkoi huolestuttaa, josko Beckinsale olikin oikeassa? Mitä jos minä olen seuraava, joka unien hulluksi ajamana juoksee ase kädessä huutamassa Seitsemän nimeen? En ole edelleenkään täysin vakuuttunut, etteikö tässä saattaisi olla jotain perää.

Tästä syystä kuuntelin siis hyvin kiinnostuneena myös Beckinsalen kertomusta natseista, Thulen veljeskunnasta, yli-ihmisyydestä (eli tästä meidän olomuodostamme), Rudolf Hessistä ja ymmärsin yhtäkkiä että Franz Neumann oli puhunut aivan samoista asioista! Olisin heti halunnut palata hotellille manaamaan esiin Neumannin henkeä, ja haastattelemaan herraa lisää. Valitettavasti oli jo melko myöhä, joten jouduin vain tyytymään muistiinpanojeni läpikäymiseen. Jätin tosin auki Beckinsalelta saamani kirjan auki Neumannin lipaston päälle. Kirjassa oli nimittäin tämän kuva. (Ikävä kyllä Neumann ei provosoitunut tästä.)

Samaisessa kirjassa oli myös kuva edellä mainitusta Rudolf Hessistä, ja hän näytti hyvin paljon kaupungissa majailevalta kaltaiselta nimeltä Richard Hess. Olimme lähes varmoja, että olimme ratkaisseet juttumme! Epäilemättä Richard Hess, pahamaineinen natsiokkultisti, oli kaiken takana. Hess tiesi varmasti Seitsemästä, ja hän oli epäilemättä tuntenut myös Neumannin. Oletimme jopa, että Hess olisi saattanut olla se kaltainen, joka oli tappanut Neumannin hotellin pannuhuoneessa. Joka tapauksessa, (poliittisesta) syystä tai toisesta Hess oli päättänyt lietsoa vihaa kartialaisten ja invictulaisten välille vaikuttamalla Mark Schultzin mieleen. Seitsemän oli Hessille vain naamio, jonka tämä oli rakentanut suojakseen. Päätimme siis etsiä miehen käsiimme ja kuulustella häntä.

Henkilö, joka tiesi kaltaisten asuinpaikoista, oli luonnollisesti Andrewin tekijä Pierpont McGinn. Seuraava yömme alkoi siis hänen vastaanotoltaan. Pierpont on niin komea! Minusta tuntui jatkuvasti, että jalkani olivat kuin hyytelöä hänen karismaattisen olemuksensa edessä. Ja hänkin tuntui pitävän minusta. Hän jopa kutsui minut (ja Andrewin ja Kenin) kanssaan illastamaan hyvin pian! Niin, ja hän tiesi myös kertoa, että herra Hessin voi tavoittaa Opa-Locan lentokentältä.

Tyytyväisinä menestyksestämme soitimme heti Donovanille, ja tapaamisessa hänen kanssaan selvitimme koko tilanteen. Donovan suhtautui meihin myönteisesti, mutta sanoi hakevansa Hessin paikalle itse. Tässä vaiheessa minua alkoi hieman oudoksuttaa. Miksei Donovan halunnut meitä mukaan? Ken ja Andrew kuitenkin vastustivat ajatustani Donovanin seuraamisesta, ja päädyimme hotellilleni odottamaan sovittua soittoaikaa. Asiat olisivat saattaneet mennä hieman toisin, jos olisin vain taas kuunnellut intuitiotani!

Tässä vaiheessa tilanne nimittäin kääntyi täysin päälaelleen. Soitimme Donovanille, kuten olimme sopineet - eikä hän tiennyt mistä puhuimme! Hän ei tiennyt Mark Schultzista, Seitsemästä - ei mistään! Soitimme Willisille, ja selvisi ettei hän ollut käynyt tapaamassa meitä aiemmin. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni. Joku oli todella vedättänyt meitä, mutta miksi? Oliko kaiken taustalla ollut koston- ja nöyryytyksenhimoinen Snape, vai yrittikö joku saada meidän tekemään tuomittavia tekoja? Olimme kuitenkin käyttäytyneet (lähes) lainkuuliaisesti. Mitä oli tapahtunut?!

Kerroimme kaiken "oikealle" Donovanille, ja hän vaikutti huolestuneelta. Sovimme tapaavamme hänet Venture Importissa mitä pikimmin. Meidän luonnollisesti kannatti tunnustaa kaikki syntimme, ja sitä paitsi, ehkä Donovan tietäisi jotain mitä me emme tienneet.

Willis otti meidät vastaan Venture Importissa, ja ohjasi meidän kalsean tyylikkääseen neuvotteluhuoneeseen. Pian seuraamme liittyi myös Donovan. Ken alkoi puhua. Istuin aivan hiljaa, ja yritin selventää ajatuksiani. En edelleenkään ymmärtänyt miksi. Yhtäkkiä näin oudon valoilmiön, ja huone hämärtyi. Oli kuin aika olisi pysähtynyt, paitsi että joku liikkui. Hän liukui ovelta Donovanin taakse ja leikkasi käyrällä veitsellä tämän kurkun auki. Donovan muuttui edessäni tuhkaksi. Muukalainen katosi hetkessä ulos huoneesta ja maailma muuttui taas normaaliksi.

Juoksin hätääntyneenä ulos huoneesta ja huusin Kenille, että tämän tulisi sulkea kaikki ovet. Murhaaja oli ollut Willisin muodossa, ja muuttunut näkymättömäksi. Hän saattoi olla missä vain. Ken lähti kohti turvavalvomoa. Andrew seisoi keskellä käytävää hölmistyneenä. Minäkin pysähdyin. Jos haluaisin poistua näkymättömänä murhaajana paikalta, jäisin tietysti odottamaan paikalle tilaisuuttani, enkä juoksisi saman tien ulos. Herkistin aistini ja tunnustelin maailmaa ympärilläni.

Melkein heti tunsin saman oudon valoilmiön ja huomasin kuinka aika taas pysähtyi. Muukalainen ilmestyi Andrewin taakse veitsi ojenettuna kohti Andrewin kurkkua. Muukalainen kysyi minulta: "Tapanko hänetkin, sisko?" Tunnistin hänet vihdoin unestani. Kielsin häntä ja yritin syöksyä kohti Andrewia. Saksalainen sukulaiseni nyökkäsi minulle, ja katosi. Hämmentynyt Andrew kaatui alleni maahan.

Ymmärsin ettei meillä ollut mitään toivoakaan tätä miestä vastaan. Hänellä oli taitoja, joista me saatoimme vain unelmoida. Niitä taitoja, joita sanotaan Seitsemän -nimisen salaseuran omaavan. Tavoitimme Kenin, ja lähdimme tämän mukaan varoittamaan Thomasia. Olimme myöhässä. Meitä oli todella käytetty hyväksi. Thomasin ikkuna oli auki, ja hänen hämyinen huoneensa tyhjä. Thomasin tuolissa oli tuttu, käyrä veitsi pystyssä. Veitsessä oli kiinni viesti. Viesti, joka kertoi Seitsemän käyneen paikalla. Andrew kumartui lattialle, ja hänen sormensa muuttuivat harmaaksi tuhkasta. Ken liikkui raivon rajamailla, ja käski hampaittensa välistä meitä poistumaan. Lähdin juoksemaan.

Juoksin kymmeniä porraskäytäviä alaspäin ja tunsin kauhun hiipivän läpi ruumiini. Juoksin kohti autotallia, ja nappasin ensimmäisen auton. Tiesin vain yhden paikan, jossa olisin turvassa. Kaahasin autolla kohti Maldonaton kirkkoa, ja kompuroin sisään kryptaan. Käperryin Lumikin arkun viereen, enkä huomannut sen kannen olevan auki. Yhtäkkiä tunsin kevyen laventelin tuoksun, ja tunsin kosketuksen olkapäälläni. Olin aivan hiljaa.


Olen pohtinut paljon näitä muutaman yön tapahtumia, ja yrittänyt ymmärtää mitä ne oikein tarkoittivat. En ole löytänyt yhtä kaiken kattavaa selitystä, sillä jotkut tapahtumat eivät vain tunnu järjellisiltä. Pääpiirteissään kysymyksessä oli siis Thomas Bowmanin murha tai teloitus. Meitä käytettiin tässä tapahtumassa hyväksi, sillä Kenillä oli mahdollisuus päästä Bowmanin lähelle. Tämä on selkeää. Mutta miksi myös Donovan murhattiin? Bowmanin murha saattoi olla vain osa valtapeliä, tai ehkä juuri Seitsemän halusi teloittaa vanhan ja voimakkaan kaltaisen.

Entä mikä on seitsemän, ja miksi minä sain varoituksia sen olemassaolosta? Toiko murhaaja, tämä "sukulaiseni" minulle kaikki viestit vain päästäkseen Bowmanin kimppuun? Oliko hän mustaihoinen kaltainen sinisissä farkuissa ja mustassa t-paidassa? Entä oliko hän Rosa Bale puhumassa Neumannin äänellä? Tai Neumann itse? Ehkä hän oli myös Mark Schultz, tai ainakin vaikuttanut tämän mieleen. Entä missä on Mark Schultz, sillä ainakin sukulaiseni oli Donovan silloin kun hän haki Mark Schultzin. Toivon, että Mark Schultz on elossa ja ehkä jopa oletankin niin, sillä kuten minäkin olen, on hänkin sukua. Ja murhaajamme tuntuu olevan jollain tavalla hyvinkin sukurakas.

Pelottavin ajatus joka nousi mieleeni on se, että ehkä minä kutsuin murhaajan paikalle, ja annoin ymmärtää tälle, että Bowman pitää poistaa. Minähän manasin usein hotellissa sitä, että Bowman oli sen julkeasti ottanut käyttöönsä. Ja hotellinihan on yliluonnollisen kuuma piste. Ehkä silloin taannoin pannuhuoneessa tapahtui jotain. Ehkä todella onnistuin tekemään manauksen, joka kutsui Seitsemän paikalle. Sillä murhaajahan kysyi minulta haluanko, että hän tappaa Andrewinkin. Mutta en haluaisi ajatella tämän olevan totta. Ehkä unohdan koko asian.

Toisaalta, ehkä Neumann onnistui kutsumaan Seitsemän paikalle. Ehkä voimistin hänen sieluaan juuri tarpeeksi, ja hän saattoi hotellissa toimittaa manauksen. Ehkä Bowman oli aikanaan tappanut hänet, ja hän janosi kostoa. Tai hän janosi kostoa kaikille kaltaisille (kuten hän myös mainitsi mikäli se todella oli hän) ja kirjoitti päiväkirjaansa, ettei häntä tällä kertaa voisi estää (mikäli se ei tuolloinkin ollut murhaajamme).

Jostain syytä kaikki tämä on kuitenkin tapahtunut. Jostain syytä myös murhaaja pitää minua siskonaan, ja luultavasti myös Mark Schultzia jonain sukulaisenaan. En kuitenkaan tiedä, olemmeko samaa sukuhaaraa, vai puhuuko hän verenperimästämme, suvustamme. Minun pitäisi ehkä (vaivihkaa) kysyä myös muilta sukumme edustajilta, ovatko he nähneet näitä unia. Ehkä vaikka herra Beckinsalelta. Mikäli hänkään nyt edes oli oma itsensä.

Olen nimittäin myös miettinyt miksi Mark Schultz räjäytti Beckinsalen asunnon? Siinä ei mielestäni ole mitään järkeä. Ellei kyseesä ollut joku heidän välisensä riita, josta en ole tietoinen tai ellei koko räjäytys ollut vain silkka harhautus. Voihan olla, että murhaajamme halusi meidät oudoille poluille. Mikäli kyse on sukurakkaudesta, en usko että murhaajalla olisi ollut syytä tappaa Beckinsalea.

Niin, ja Beckinsalehan oli kiinnostunut natsiokkultismista! Joko hän on nähnyt unet, tai sitten syystä tai toisesta myös Beckinsalena esiintynyt murhaajamme halusi meidän (minun?) tietävän itsestään jotain. Hänhän kertoi jotain itsestään myös silloin kun esiintyi Willisinä. Johtikohan hän meitä vain harhaan, vai onko hän jonkinasteinen narsisti? Tai ehkä hän halusi minun oppivan jotain Seitsemästä. Muistan kuinka sanoin "vale" Donovanille, että löytämääni manaukseen on olemassa vastaloitsu (en tiedä toimiiko se, mutta löysin sen eräästä Assyrian mytologiaa käsittelevästä kirjasta). Hän vaikutti olevan kiinnostunut. Tai ehkä hän vain esitti.

Tämä tutkimus ei ole vielä ohi. Aloitan kysymällä Rosa Balelta, oliko hän hotellilla. Sen jälkeen jatkan Beckinsalen luokse, ja yritän myös etsiä käsiini Mark Schultzin. Kaiken tämän ohella yritän etsiä käsiini kaikki Thulen veljeskuntaa ja Seitsemää koskevat kirjoitukset. Haluan tietää kuka tämä murhaajamme, sukulaiseni, oikein on.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped