Kylmäkäärmeen kohtalo

Prologi

Gaarjukin metsäiset mäet sekä rotkot jäivät taakse, seikkailijat lähestyvät Taraska jokea jonka toisella puolella häämöttää Iqaliat, tosin monen päivän matkan päässä. Matkan viimeisin käänne, kannibaalileirin kohtaaminen painaa matkaajien mieliä. Onko heidän jossain vaiheessa tehtävä valinta kannibalismin tai tuhoutumisen välillä?

Viimeiset mailit

Iqaliatin ollessa lähempänä kuin koskaan, alkaa karavaanissa olla huoli ruuasta. Pian olisi löydettävä ruokaa, jotta Iqaliatiin voitaisiin päästä. Taraska joen ylitys vie karavaanilta aikaa, sopivaa reittiä jäisen joen ja tätä ympäröivien soiden yli ei löydetä nopeasti. Karavaanin ollessa pysähtyneenä ja tiedustelijoiden etsiessä reittiä, kaksi isoa jäätikkösammakkoa hyökkää karavaanin kimppuun. Seikkailijat puolustavat leiriä urhoollisesti, sammakoista toinen on ensin nielaista Hallan mutta lopulta sammakon kitaan päätyykin toveriensa rinnalle syöksynyt Ameiko. Hänet saadaan kuitenkin pelastettua sammakon kidasta. Karavaani pääsee nauttimaan paistettua jäätikkösammakkoa. Reitti löydetään ja matkaa voidaan jatkaa.

Matkalla ennen Iqaliatia kohdataan kauppias ja tämän seurue, joka myy karavaanille ruokaa loppumatkalle. Karavaani myös lahjoittaa kannibaaleilta saadut ihmisenlihat kauppiaalle, joka suunnittelee myyvänsä lihat takaisin näille samoille kannibaaleille. Seikkailijoista erityisesti Titos ja Halla ovat tyytyväisiä kun lihoista päästiin eroon.

Vielä ennen Iqaliatiin saapumista karavaani kohtaa toisen mustan monoliitin, samanlaisen kuin Urjukista lähdön jälkeen. Tämän ympärillä on hahmoja, jotka lähemmän tarkastelun jälkeen paljastuvat epäkuolleiksi. Erityisesti Nazrak olisi halunnut jättää monoliitin tutkimisen sikseen mutta kaksi muuta seikkailijaa halusivat tarkistaa monoliitin. Taistelu on yllättävän kova, jäisten epäkuolleiden kosketus hyytää sisältä asti, jähmettäen uhrinsa paikoilleen. Halla joutuu tämän kokemaan mutta muutamien tiukkojen hetkien jälkeen seikkailijat selviävät taistelusta voittajina.

Iqaliat

Ulfin johdattamina karavaani saapuu lopulta Iqaliatin kylään. Kylä sijaitsee Alasekin harjanteen alapuolella, jäähän ja kallioon kaivetun syventymän sisällä. Asutukkaita kylässä on runsas pari sataa mutta ilmeisesti kylästä saa silti kaiken tarvittavan matkan seuraavaa vaihetta varten. Vastaanotto ei kylässä ole kovin lämmin, kyläläiset mulkoilevat muukalaisia ja pitävät etäisyyttä, yhtä vanhempaa naishenkilöä lukuunottamatta. Kotaemäntä Sonavut tervehtii Ulfia ja muita lämpimästi yleiskielellä ja pyytää seikkailijoita ja Ulfia tulemaan juomaan lämmintä vuohenmaitoa hänen kotiinsa. He eivät kiletäydy kutsusta.

Sonavut kertoo heille huolestuttavia uutisia kun saa kuulla Ulfin olevan suuntaamassa Aganhein reittiä kohti Tian-Xiaa. Reitti on tukossa, morozko myrskyt, joita myös nälkäisiksi myrskyiksi kutsutaan, ovat tukkineet koko reitin. Mikään ei pääsee niiden lävitse. Sonavut kertoo myrskyjen saapuneen pohjoisnavalta, jossa niitä yleensä on ehkä pari muutaman vuoden sisällä, nyt Aganhein reitillä ja vielä etelämpänä on nähty useita morozkoja. Sonavut suosittelee Ulfia etsimään toisen reitin Kruunun ylitse. Ulf kertoo seikkailijoille, että toinen reitti kulkisi läheltä pohjoisnapaa ja Nimetöntä Kaupunkia. Sonavut kertoo seikkailijoille, että reitti Iqaliatista pohjoiseen ei ole turvallinen, sillä kylmäkäärme Vegsundvaag saalistaa sielä. Valkoinen lohikäärme on terrorisoinut kylää nyt useamman kuukauden ajan, pyrkien tappamaan ja tuhoamaan kaiken tieltään. Tämä on outoa, sillä käärme on ollut Iqaliatin naapuri jo toista sataa vuotta eikä se ole koskaan tehnyt tälläistä. Yht'äkkiä ulkoa alkaa kuulua huutoa, väkijoukko huutaa kotaemännän oven ulkopuolella. Sonavut näyttää huolestuneelta.

Talon ulkopuolella on väkijoukko, jonka etunenässä kulkee valkea hiuksinen, kumaraselkäinen mies, joka syytää kovaäänisesti kyläläisiä tuulihenkien hylkäämisestä, sen takia Vegsundvaag on hyökännyt heidän kimppuunsa! Nyt kylässä on ulkopuolisia, se loukkaa tuulihenkiä ja heidän lepyttämisekseen yksi muukalaisista on uhrattava ja loput häädettävä jäätikölle! Titos vastaa miehen syytöksiin ja kehottaa kyläläisiä olemaan huoleti, sillä he vat seikkailijoita etelästä ja he ovat tulleet auttamaan Iqaliatia lohikäärmeen voittamisessa. Kylällä ei ole enää huolen häivää, sillä nuoruuden into ja vetreys ovat nyt kylän apuna, Vegsundvaag on pian historiaa! Kylän väki innostuu Titoksen puheista, vanha mies poistuu paikalta vihaisen oloisesti.

Seikkailijoilla on siis edessään valkoisen lohikäärmeen kohtaaminen.. Titoksen itsevarmuus hieman ropisee hänen kuullessaan lohikäärmeen kyvyistä ja muusta mutta luvattu mikä luvattu. Nazrak ja Halla ovat valmiita lähtöön seuraavana päivänä ja myös Shalelu lähtee seikkailijoiden matkaan. Titos ja Halla koittavat etsiä shamaani Tunuakin pyytääkseen käytöstään anteeksi mutta shamaani on kadonnut kuin maan nielemänä. Tämän oppipoika Gluktok ei tiedä opettajansa sijaintia, hän ei ole kotosalla eikä tuulialttarilla harjanteen huipulla..

Lohikäärmeen kohtaaminen

Seuraavana päivänä seikkailijat lähtevät matkaan. Oppaakseen he saavat yhden kylän metsästäjistä, Saomikin, joka kertoo tietävänsä Vegsundvaagin luolan sijainnin. Matka luolalle vie kolme päivää ratsuin, jona seikkailijoilla on hyvää aikaa valmistautua henkisesti lohikäärmeen kohtaamiseen. Luola löytyy ja lyhyen valmistautumisen jälkeen seikkailijat ovat valmiita. Suishenin loitsimat ilmakävely-loitsut ovat tärkeä osa seikkailijoiden valmiutta taistella lohikäärmettä vastaan.

Halla koittaa kutsua lohikäärmeen paikalle torvellaan, eikä mene kauaa kun ensimmäinen merkki lohikäärmeen läsnäolosta tulee esille: alueelle levittäytyy kohtuullisen paksua, jäistä sumua. Pian lohikäärme kaivautuu lumen ja jään alta esiin, karjuen vihaisesti. Se lähtee lentoon ja pian seikkailijatkin ovat sen perässä. Taistelu on alusta loppuun kissa ja hiirimäistä juoksentelua, lohikäärme ei halua pysähtyä kenenkään viereen vaan nopean lentokykynsä ansiosta pysyy liikkeessä ja hyökkää lennon aikana seikkailijoiden kimppuun. Vain Hallalla on kunnolliset tilaisuudet hyökätä nopeasti liikkuvan lohikäärmeen kimppuun, kuin myös Shalelulla jolla on helppo työ napsia nuolia lohikäärmeen vahvaan nahkaan. Nazrak saa tilaisuuden lyödä lohikäärmettä Suishenilla ja liekehtivä miekka aiheuttaa ison vamman lohikäärmeen päähän. Tämä tarjoaa lopulta tilaisuuden haavoittuneelle Hallalle rynnäköidä loitsunsa avulla Vegsundvaagin kimppuun ja upottamaan miekkansa syvälle pedon kaulaa. Veri roiskuu Ulffen soturin päälle tämän karjuessa voiton merkiksi.

Seikkailijat hajaantuvat, Nazrak suuntaa tutkimaan lohikäärmeen pesää kun taas Titos ja Halla alkavat pohtimaan lohikäärmeen nylkemistä ja pään kuljettamista takaisin Iqaliatiin. Pesästä Nazrak löytää jotain huolestuttavaa, iqaliatilaisen ystävyyskorun, vasran sekä rikottuja lohikäärmeen munia. Joku on käynyt tuhoamassa Vegsundvaagin munat, mikä selittää lohikäärmeen raivoisan käytöksen. Pesästä löytyy myös paljon aarteita kuljetettavaksi takaisin kylään.

Epilogi

Seikkailijat olivat voitokkaita lohikäärmettä vastaan mutta pesästä löytyneet vasara ja koru herättävät ajatuksia. Kuka olisi voinut tehdä tällaista? Titoksen ja Hallan ajatukset kääntyvät kohti Tunuakia ja tämän vihamielisyyttä heitä kohtaan mutta olisiko shamaani niin vallanhaluinen, että olisi valmis suututtamaan lohikäärmeen? Nazrak ei halua uskoa kahden toverinsa teorioita todeksi, tässä on oltava jostain muusta kysymys..