Sisällissota oli Barrayarin historian suurimpia katastrofeja, ja sen jälkiä korjataan yhä. Sen seurauksena Barrayarin poliittinen järjestelmä on tehoton sekamelsta, jossa mädät ja korruptoituneet senaattorit päästyään mellastamaan vapaasti keskittyvät ennalta-arvattavasti typerään sisäiseen nahisteluun imperiumin polkiessa paikallaan.

Likinäköiset senaattorit kieltäytyvät näkemästä Barrayarin kansaa yhtenä kansana, ja Barrayarin etua kaikkien yhteisenä etuna. Heille tärkeintä on päästä johtamaan omia pieniä ruhtinaskuntiaan, välittämättä yhteisestä edusta.

Teoreettisemmin ajateltuna, tätä voi pitää väistämättömänä seurauksena hajautetun vallan mallista. Yhden vahvan, kyseenalaistamattoman johtajan malli luonnostaan johtaisi siihen, että tämä johtaja kääntäisi katseensa päivänpolitiikasta lillukanvarsista kipeästi kaivattuihin pitkän aikavälin visioihin ja tekisi Barrayarin johtamisesta pitkäjänteistä, suunnitelmallisempaa ja enemmän rationaalisuuteen ja faktoihin perustuvaa. (Ainakin siis verrattuna nykyiseen suoraan sanottuna katastrofaaliseen menoon, jossa valtasuvut kannattavat sitä mikä heidän henkilökohtaisen etunsa tai sen hetkisten liittolaisuuksiensa mukaan on edullista, riippumatta siitä onko idea itsessään hyvä tai yleisen edun mukainen.)

Keisarimielistä osa kannattaa perinteisen aateliston palauttamista. Perusteluja on monia, mutta ne voidaan tiivistää siihen, että kyseessä on luonnollinen yhteiskuntarakenne. Toiset ovat luonnollista johtajatyyppiä, toiset eivät, ja tämän kieltäminen johtaa vain nykyisenkaltaiseen yhteiskunnalliseen kaaokseen. Ennen oli paremmin.

Osalle keisarimielisistä valtakysymys on ensisijaisesti tehokkuuskysymys, joka mahdollistaa yhteiskunnan kehittämisen meritokratiseen suuntaan. Yksi kyseenalaistamaton johtaja voi vapaasti valita virkohin niihin parhaiten soveltuvia. Nykytilanteen yksi keskeisiä ongelmia on se, että jokainen valta-asema on poliittinen kysymys, ja virkoihin valikoituu laiskanpulskeita sukujen edustajia, joiden suurimat meriitit ovat verenperintö ja perseennuolenta.

Kahdella em. ajattelutavalla on ilmeinen potentiaalinen ristiriitatilanne, mikäli Keisarivalta toteutuisi. Ensimmäinen ryhmä kannattaa vahvasti periytyviä asemia ja yleisesti tapaa kannattaa periytyvää Keisariutta, kun taas jälkimmäinen ryhmä kannattaa yleensä nykymallin mukaista elinikäisesti valittua johtajaa. Käytännössä tällä hetkellä kysymys on melko epäolennainen, mutta yksittäisissä asioissa puoluelinjat saattavat lipsua tämän kysymyksen kohdalla.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped