Jakso 20

CS:

Matsuaki kuivuneen, likaisen ja saastuneen joen ympäristössä. Brasilialaista kurjuutta. Joessa on surkean näköinen vene ja M Ulagun kanssa. M ja U ovat istuneet siellä, koska Boto käski istumaan siellä. Joenmutkan takaa kuuluu meteliä, siellä käytetään ihmeitä ja joki tyrskyää. Lisää ihmeitä ja tyrskyjä, ja sitten vielä pienempi kalastusvene tulee. Veneessä vihainen nuorimies ja epätoivoinen hullu nainen. Vene menee ohi. Kun aikaa on kulunut mellastuksesta, saapuvat joenvartta pitkin Asborn, Boto ja uusi nainen. Nainen näyttää katkeralta ja vihaiselta, seuraa alistetun näköisenä Botoa. Nainen on ankkuri.
B: tässä on ankkurini Felicia. M kumartaa ja esittäytyy.

leikkaus

Kamera zoomaa Feliciaan. F mulkaisee Matsuakia ja Ulagua. FADE: Duncan tuijottaa pyhäkössä synkän näköisenä kun nuoret harjoittelevat jalkapalloa labyrintin edustalla. D näyttää synkältä, huolestuneelta ja suunnittelevalta. Labyrintti näyttää neliskulmaiselta kerrostalolta, jonka keskellä on sisäpiha. Vaalean keltaista feikki-empirististä tyyliä. Ulkoseinä koristeltu kädenjäljillä. Sisään vievä porttikonki huokuu luotaantyöntävyyttä. D havahtyy, koska Liberty kutsuu. D suuntaa labyrintille näyttäen vastahakoiselta ja huolestuneelta. L on poistunut labyrintistä ensimmäisen kerran sen jälkeen kun kultistit menivät sisään. D tulee muutaman askeleen labyrinttiin kädessään liidunpätkä, jolla merkkaa seinän. Edessä näkyy pitkä käytävä, jonka varrella on ovia. Lattiassa on puolivalmis mosaiikki linnusta. Porttikongin voisi kuvitella johtavan sisäpihalle, mutta näin ei ole. Käytävään syttyy valot loisteputkilla jonona syvemmälle. L tulee ulos käytävästä huolestuneen näköisenä.
L: Missä on Asborn?

Alkumusiikki.

Kohtaus 1: Pari päivää myöhemmin Asborn, Boto, Matsuaki, Ulagu ja Felicia saapuvat pyhättöön. Liberty ottaa vastaan.

L lastaa ihmisiä bussiin matkalle ensimmäisen futismatsiin. L saa ilmoituksen, että AMBUF on saapunut takaisin. Gargoylesillalla AMBUF kohtaa Ln. L vilkaisee muita ja kohdistaa tuiman katseen Ahan. A synkistyy. L marssii raivoisana Ata vastaan.
A : No sano.
L: Mitä helvettiä sä olet tehnyt? Tiedätkö sä mitä sä teit? Se labyrintti, mitä helvettiä sä ajattelit kun sä lähetit ne sinne?
A : Eikö se ole NIIn temppeli? Eikö ne kädenjäljet ole merkki, että se kuuluu kansalle?
L: Ei ja Ei.
A : No mennään jonnekin puhumaan.
L raahaa An muualle.

Kohtaus 2: Meillä on Brasilia

Kaupunkimaasturissa istuvat BAUMF ja latinon näköinen miekkonen, joka selittää älyttömän mielenkiintoisia faktoja ympäröivistä plantaaseista ja tehtaista. Tullaan viehättävälle huvilalle, joka näyttää siltä, kuin sen omistaisi joku liian rikas huumeparoni. Leikkaus.
FUMBA kävelee suunnattomaan saliin, jossa äärihuoliteltu, hienostuneesti harmaantunut de Souza ottaa heidät vastaan, tervehtien: Tervetuloa vaatimattomalle kesäasumukselleni. Suvaitsisitteko liittyä seuraani nauttimaan lasillisen terassilla?
Kaikki ilmaisevat, kuinka suurta iloa kutsu heille tuottaa.
Terassi on marmorilattiainen renessanssihirvitys näköalalla ihmeelliseen ja lumoavaan puutarhaan.
I: Olin yllättynyt, kun arvoisa T ilmoitti tulostanne. Miellyttävä yllätys, tietenkin, mutta teidän familiallanne on maine perin syrjäänvetäytyvänä.
A : Olemme jääneet hieman syrjään tapahtumien keskipisteestä, mutta asia tulee muuttumaan lähiaikoina.
Matsuaki harjoittaa sankarillista itsehillintää.
M: Veljeni on oikeassa, olemme olleet sangen syrjäänvetäytyviä aiemmin, mutta tilanne tulee varmasti muuttumaan tulevaisuudessa.
I heilauttaa hienostuneesti kättään: En toki tarkoittanut, että syrjäänvetäytyminen on pahasta; esimerkiksi nämä nykyiset tapahtumat, on hyvin varomatonta Pimeyden ruhtinailta sekaantua maan tilanteeseen tällaisena aikana.
B: Puhutteko kenties Tiibetin konfliktista?
I: Kyllä.
B: Mitä siellä tarkalleen ottaen tapahtuukaan?
I: Tiedätte varmasti paremmin, mutta käsittääkseni tilanne ei ole luonnollisten toimijoiden aikaansaama, vaan siihen on puututtu.
B: Niin mekin olemme huomanneet, mutta mistä tiedätte sen olevan Pimeyden käsialaa?
I melkein hymyilee: Tiedätte varmasti paremmin, mutta näin minun… epäluotettavat tiedonantajani ovat antaneet ymmärtää.
I tarkastelee konjakkinsa väriä.
M: Jos tai kun tilanteeseen on puututtu pimeyden toimesta, niin valtias E varmasti pitää huolen siitä, että tilanne ratkeaa hänelle mieluisalla tavalla.
I: En epäile sitä hetkeäkään.
B: Olimme täällä oikeastaan M:n asialla…
M: Kyllä. Kunnioitettu PL kertoi, että teillä on hallussanne Sembein suvun perintömiekka.
I tarkastelee puutarhaansa arvostelevasti: On totta, että kokoelmaani kuuluu lukuisia japanilaisia miekkoja. (Tauko.) Voimme siirtyä kokoelmasaliin, missä intendenttini voi kertoa teille tarkemmin haluamastanne aseesta.
Leikkaus.
Hyvin vanhan näköinen, korppikotkamainen naftaliinista kaivetun oloinen, harmaaihoinen ihminen (?) – jossa Boto huomaa jotain maagista – on siinä.
I: Magabras, vieraat haluavat tietää Sembei-suvun miekasta. Voit kertoa hänelle kaiken, mitä tiedät. Jos sallitte, käväisen hoitamassa asioita, tulen hetken kuluttua takaisin.
Magabras vie AFUMBin kokoelmasaliin: Mitä haluattekaan, tarkalleen ottaen?
M kertoo kuka on, ja väittää miekan kuuluneen ennen itselleen. Magabras on hämmentynyt.
M: Ase ei ole koskaan ollut vallan käytössä, ja oma miekkani, joka… (empii) …oli… sukuni perintömiekka… tuhoutui hiljattain.
Magabras kavahtaa.
M: Ymmärrätte varmasti hämmennykseni, kun kuulin legendojen vallalta, että sukuni miekka on olemassa. Sen nimi on Harukaze no Sazayaki.
Magabras: Tämän nimen tunnen, tännepäin.
Kulkevat kohti vitriiniä, jossa on useita japanilaisia aseita.
Magabras: Käsittääkseni tämä mainitsemasi ase oli Uesugi-suvun Terada-nimisen samurain ase, enkä tunne siitä sen kummempaa, mutta hetkinen, katson täältä papereistani.
Yksi miekoista näyttää jotakuinkin samalta kuin Matsuakin miekka – M katsoo lähempää, ja tämä kappale näyttää siltä, kuin se olisi valokuvan perusteella tehty kopio – mutta miekka on myös vanha, huonossa kunnossa eikä pätkääkään maaginen.
Magabras: Sembei, sanoitte? Aivan, aivan, nyt ymmärrän. Käsittääkseni tästä Terada-samuraista tehtiin Koreassa elokuva ja häntä kutsuttiin Sembeiksi, nyt ymmärrän. Niin. Haluatteko…
M: …jos se suinkin sopii.
Magabras (avaa vitriinin): Legenda samuraista oli varsin mitätön, mutta siitä tehtiin todellakin tämä elokuva, joka sai suuren suosion.
M ottaa miekan ja tarkastelee sitä, kysyy alaltaan, onko miekalla tehty jokin tietty väkivallanteko, jonka tietää omallaan tehdyn. M näkee flashbackin, se ei näytä ollenkaan samanlaiselta, kuin hän muistaa…
M: Miekalla todella on tehty ne teot, joita tiedän sillä tehdyn. Sanoitte, että legendasta on tehty elokuva?
Magabras: Kyllä, Pajulehto on sen nimi.
M: Ja elokuva on oletettavasti mahdollista hankkia mistä tahansa niitä myyvistä liikkeistä?
Magabras: En ole asiantuntija, mutta… olen varma, että meidän ATK-velhomme pystyy lataamaan sen teille, jos haluatte.
M laittaa miekan takaisin.
Magabras: Esine ei tyydytä teitä?
M: Se on todellakin juuri se miekka, joka sen pitikin olla…
Magabras: Luonnollisesti!
M: Pyydän anteeksi, en tarkoittanut sitä. Mutta en tunne miekkaan samaa yhteyttä, jonka tunsin omaan miekkaani.
Magabras: Miten kauan sitten olette kadottaneet sen? Tämä kappale on ollut kokoelmassamme kymmeniä vuosia.
M: Ei, oma miekkani tuhoutui aivan hiljattain, sen puoleen ei voi olla kyse samasta miekasta.
Kolahdus; I on tulossa takaisin.
M: Olen erittäin kiitollinen, että sain nähdä miekan, mutta luulen, että se ei palvele tarkoitusperiäni.
I (takaa): Arvon ylimys ei siis tahdo ostaa sitä?
M: Ei, valitettavasti en ole ainakaan tällä hetkellä kiinnostunut ostamaan sitä. Jos tilanne muuttuu, palaan toki asiaan.
I: Kuten huomaatte, kokoelmani on hyvin laaja. Jos näette jotain muuta mielenkiintoista, neuvottelen mielelläni.
M: Kiitoksia, mutta minun täytynee selvittää oman miekkani alkuperää tarkemmin, ennen kuin korvaan sen.
A : Mutta kiitoksia, että sallitte meidän nähdä kokoelmanne näin lyhyellä varoitusajalla.
I: Olen aina valmis palvelemaan ylimyksiä. Mikäli olette valmiit tarjoamaan apuanne, keksin varmasti jotain, mihin sitä tarvitsen.
B: Kyllä, ja itse asiassa onkin…
A : Veljeni tarkoittaa sanoa, että…
B: Ei, voisin tarvita, tulemme juuri kotikylästäni. Olen ajattanut rakentaa sen uudelleen. Voisin tarvita siinä jonkinlaista apua, mutta en ole vielä tehnyt sen suurempia suunnitelmia, mutta, voisimme toimittaa teille vaikka jonkinlaisia raaka-aineita, jos tarvitsette.
I näyttää hämmentyneeltä.
M ja A miettivät, miten mennä väliin.
M: Luulen, että välillänne on nyt pieni väärinkäsitys. Veljeni on kovin nuori, hän ei ole aikaisemmin tekemisissä cammorran kanssa.
B: Eikös IN ollut cammorraani?
A : Tavatessamme hänet ohimennen, kyllä, hän oli – mutta meidän pitääkin tästä jo lähteä, koneemme odottaa.
B: Kyllä, toki, mutta…
A : Boto, nyt mennään.
A saattelee Botoa pois.
M kumartaa kohteliaasti: Todellakin, pyydän anteeksi veljeni puolesta. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että olemme mitä ilmeisimmin laiminlyöneet velvollisuutemme selittää hänelle, mikä cammorra on.
M kiittelee vielä, ja tarjoaa mahdollisuutta tehdä kauppaa V:n basaarissa. I on myötämielinen eikä enää niin loukkaantunut, että lähtevät näin nopeasti.

Kohtaus 3: A ja L riitelevät

A ja L kävelevät kuuloetäisyyden päähän (melkein)…
L: A, miksi, miksi? Kaikista paikoista SINNE? Olisit juoksuttanut ne jokeen, lähettänyt mongoleille…
A : Ne tarvitsevat temppelin…
L: Se ei ole sellainen temppeli… Valtiatar sanoi, että lähetä kiitollisin sen luokse! Yksi! Tiedätkö sä, mitä niille tapahtui?
A : No kerro?
L: Vihje yksi: Ne ei ole kävelemässä tuolta pois. Kaksi: Ne ei ole enää olemassa! Ja kolme…
A : Mikä se labyrintti on?
L: En kerro! Se on paikka, jonne sinä, tai kukaan muu, ei mene. Tuntuuko nyt hyvältä, ne kuoli!
A : No mutta öö voisit kertoa ennen kuin teet jotain!
L: Miksi sä lähetit ne sinne? Se – ei – oo – niiden paikka!
A : Nehän kävi siellä…
L: Ulkopuolella!
A : No, toivottavasti valtiatar pitää heistä hyvää huolta!
L: Idiootti! Sinä teit väärin!
A : Itse teit väärin! Veit ne sinne…
L: Se oli rituaali!
A : No, se epäonnistui!
L: Ei kun sinä mokasit! Ääliö!
A : Ite oot!
Leikkaus, kymmenen minuuttia myöhemmin.
Luostarilla. L ja A istuvat raunioituneella aidalla.
L: …älä enää ikinä lähetä ketään sinne.
A : No en.
L: Tämähän tarkoittaa sitä, että ne, jotka eivät vielä menneet sinne, päättelevät, että niille muille tapahtui jotain kivaa ja hyvää ja…
A : Emme voi kertoa niille…
L: Emme todellakaan.
A arvuuttelee, keiden kaikkien olemusta labyrintissä on.
L: A, kerron, sitten kun on sen aika. Nyt en voi.
Molemmat ovat vittuuntuneita toisiinsa, mutteivät enää jaksa huutaa.
A : Etkö sinä voi jotenkin suojata sitä temppelin ympäristöä, vaikka paranoialla.
L: En.
A : Etkö?
L: En.
A : No istutanko sinne vihan puita…
L: Ei, ei, hyvä luoja, ei. Keksin jotain.
A : Marttyyreitä?
L: Esimerkiksi. Keksin jotain.
A : Luuletko, että valtiatar löytää nyt sen kiitollisimman?
L: Aivan varmasti. Voi hyvä luoja, ihmiset on saatava pois täältä.
A : Siitä puheenollen… valtiatar, tuota, hän antoi minulle tehtävän vähän aikaa sitten… hän käski minun valita, ketkä tänne jäävät.
L: Lähetä mahdollisimman moni pois.
A : Niin aion.
L: Lähetä niin moni pois kuin vain mahdollista. Tämä ei ole ihmisten paikka, enää.
A : Ei näköjään. Mutta miksi hän… oliko tuo sinun vai valtiattaren idea, tuo temppeli? Tahtooko hän sen?
L: Tahtoo.
A : Hyvä on. Valtiattaremme, hän on monen ikävän alan ruumiillistuma, mutta eikö hänen kuitenkin pitäisi ajatella ihmisten parasta?
L: Siis sinä olet melkein tajunnut, mikä valtiatar on ?
A : Kyllä.
L: Sitä suuremmalla syyllä. Kaikki pois. Ketään ei jätetä.
A : Ketään ei jätetä… aion koittaa jotain. (Lähtee kävelemään kohti feeniksiä.)
L näyttää siltä, että aikoo sanoa jotain, mutta ei sitten sano kuitenkaan.

Kohtaus 4: Flashback

Labyrintissä Liberty on pienessä huoneessa, jonka lattiaa peittää mosaiikki – se ei ole vielä valmis, L työstää sitä; seinustoilla on pystyynkuolleita puita. Etäältä alkaa kuulua ihmisten ääniä. L nostaa päätään, katselee epäluuloisena ympärilleen. Pudottaa laatanpalat käsistään, jää katsomaan äänten suuntaan.
Käytävästä ilmestyy kolme ihmistä.
Kultisti 1: Tämä on kyllä ihmeellinen paikka!
K2: A-herra on esittänyt meille hienon kodin!
K3: Pitäisikö meidän tehdä alttari?
K1 ja 2: Kyllä!
K1: Liberty! Valtiatar!
L: Mitä te teette täällä?
K:t: Asborn-herra käski meidät tänne!
L yrittää käskeä kultistit pois, mutta eiväthän nämä usko. Äkkiä L:n takana alkaa hohtaa valtiattaren valo. L on kauhuissaan, yrittää häätää ihmiset, mutta kultistit kutsuvat tovereitaan ja ovat haltioissaan. Valtiatar kiittelee Libertyä tämän tuomista ihmisistä, L on niin, niin järkyttynyt, ihmiset alkavat palvoa.
NII: L, onko jokin vialla?
L: Ei, e-ei, ei ole.
NII: Ei varmastikaan; näistä löydän varmasti ne siemenet, joita tarvitsen. Rakas L, olet taas ylittänyt itsesi. Tulkaa luokseni.
Kultistit alkavat kävellä valoon. L tärisee.

Kohtaus 5: Boton ihmissuhdeongelmat…

Boto kävelee satamaan. Siellä Aavikon kuningatar kivasti laiturissa, Serge paikalla, F seuraa Botoa.
B: Ah, koti. F, etkö voisi mennä jonnekin muualle?
F on ~40v, mutta näyttää vanhemmalta. Pukeutunut mutaisiin ja resuisiin vaatteisiin, hiukset takuilla. Kasvot ovat vihan ja katkeruuden väristämät ja silmissä hehkuu mielipuolinen raivo.
B: Menisit peseytymään, en ymmärrä miten kehtaat kulkea tuon näköisenä. Minä käsken sinut peseytymään.
F riisuutuu.
B: Mene jonnekin missä ihmiset peseytyvät!
F suuntaa kannen alle.
B: Huutaa rannalle, kunnes Margarita tulee katsomaan.
B: M, voisitko huolehtia hänestä
M: Tulehan mummeli. B, Onko hän äitinne?
B: Hän on pahin viholliseni, mutta nyt hän on vallassani. Hän saattaa olla juonikas, jos hän puhuu vielä.
M nyyhkyttää: Pahin vihamiehenne? Suokaa anteeksi minä järkytyin niin. Mitä meidän piti tehdä?
B: Etsikää hänelle puhtaat vaatteet ja etsikää joku paikka missä hän voi olla.
M: Tarvitseeko hän pallon jalkaan?
B: Ei toki, hän on vallassani.
M: Me yritämme.
B: Onnistutte varmasti, tule illalla käymään, niin juttelemme.
M: Toki. tulkaa mummo
B: F, olet sitten kiltti hänelle. Äläkä juoni mitään.
F sylkäisee Bn jalalle.
B: F, hyi vittu! Et enää syljeskele.
M johdattaa Fn pois. B mutisee kannen alta ”Miksi vitussa otin hänet mukaani? Saamarin Jaromir”

Kohtaus 6: Asborn menee Valtiattaren puheille

Asborn astelee neuvoston saliin. Alkaa epäröidä, mutta selvittelee sitten kurkkuaan ja astuu valoon.
A : Valtiatar, nöyrä palvelijasi kutsuu sinua.
Kuluu hetki. Läsnäolon ja lempeyden tunnetta ei ole.
A : …valtiatar?
Taas hetki. Kamera pyöriskelee. A on jo astumassa taaksepäin, kun:
NII: Asborn, valitsijani. Miksi hait minut alas?
A : Olen erittäin pahoillani tästä häiriöstä, teillä on varmasti erittäin paljon kiireitä. Tulin puhumaan teille labyrinttiin menneistä ihmisistä.
NII: Aivan, ne kiitollisimmat, jotka pyysin teidät hakemaan. Olen erittäin tyytyväinen.
A : Aivan… ovatko he olleet teidän mieleenne?
NII: Löydän heistä tarvittavan.
A : Olen erittäin kiitollinen, valtiatar? Ovatko he kaikki tarpeeksi kiitollisia teille, oi valtiatar, olemme huolissanne, jos vaikka osa heistä ei ole tarpeeksi kiitollisia teille, oi valtiatar.
NII: Asborn, puhtain lapseni, olen liikuttunut, kuinka ajattelet niin epäitsekkäästi. On totta, että he kaikki eivät ole yhtä kiitollisia.
A : Ah, ah, vai niin. Olemme erittäin pahoillamme.
NII: Mutta älä huolehdi, se ei haittaa minua.
A : Olette liian ystävällinen, oi valtiatar, mutta tässä olisi… suokaa anteeksi, jos on joitain, jotka eivät ole riittävän kiitollisia, otamme heidät mielellämme takaisin, palautamme heidät omiensa pariin, jos he vaikka oppisivat kiitollisuutta… Jos se teille sopii.
NII: Ei, se ei ole tarpeen.
A ymmärtää, että valtiatar on viisas ja hyvä, ja vaikka muistaa tarkoituksen, jossa tuli, ei se enää tunnu niin merkitykselliseltä.
A : Olette liian ystävällinen. Jos asia todellakin on näin, en häiritse teitä enempää.
NII nyökähtää ja sanoo: Oletko jo tehnyt valinnan?
A : Se on vielä kesken, valtiatar, pyydän anteeksi. Harkitsen vielä, miten valinnan teen, mutta asia edistyy. Ilmoitan pikimmiten.
NII: Luotan sinuun, Asborn.
A : Olette niin ystävällinen.
Läsnäolo haipuu pois. A:n hartiat lysähtävät ja hän kävelee ulos raskain askelin.
Hänen editseen lentää pieni kivi. Liberty on tolpan varjossa. Valo välähtää taas voimakkaammin ja äkkiä läsnä, heidän vierellään, on valoisa hahmo, joka sanoo: Asborn, jos olet huolissasi kiitollisuudesta, niin tämä yksi ei kuulunut heidän joukkoonsa.
Valtiatar katoaa. Oviaukosta kävelee nainen, jonka A ja L muistavat olevan hän, joka kantoi sydäntä rinnassaan ja joka vietiin Valtiattarelle ensimmäisenä; fyysisesti hän näyttää ihmiseltä, mutta hänessä on jotain todella pahasti vialla, hän ei ole ihminen.
A käyttää katsetta. Nainen (Lorna) koostuu samoista osista kuin ihminen, mutta ne ovat jotenkin hassusti, ihmisyys on poissa.
Lorna kävelee, fyysisesti kävelee mutta olemukseltaan liukuu, A:n ja L:n luokse. Hän katsoo heidän ohitseen.
A : Lorna, eikö vain? Puhu, sano jotain, oletko siellä?
Nainen ei reagoi.
A liikuttaa kättään naisen edessä.
Nainen näyttää havahtuvan hieman, istahtaa alas, tai ennemminkin putoaa.
L: …sinullahan oli se ihmisten rehabitaatioprojekti käynnissä, voit varmaan jatkaa sitä tästä.
A : Tämä ei ole minun syytäni.
L: Kuka esiintyi lääkärinä?
A : Kenen käskystä?
L: Joko nyt ymmärrät?
A : …
L: Mitä sinä oikein teit tuolla?
A : Kysyin, tarvitseeko hän vähemmän kiitollisia. Äläkä sinä leiki siinä niin ylimielistä, itse olet vastuussa siitä, että kiitollisimmat viedään.
L: Yksi, vastaan kaksisataaseitsemäntoista.
A : Mikä utilitaristi sinä olet?
L: Sinun vikasi on, että kaksisataakuusitoista on kuollut.
A : Sinä blaa blaa…
L: Sinä blaa blaa…
LornA : Onko tämä koti?
L: Ei! Sinä blaa blaa blaa…
A : Mutta sinäpäs…
Nainen lähtee kävelemään pois. Matsuaki tulee ovella häntä vastaan, pysähtyy.
M: Mihin olet menossa?
Lorna avaa suunsa ja puhuu jotakin, ihan normaalisti, mutta M ei oikein hahmota, mitä hän sanoo.
LornA : Johannes. Lucas.
M tuijottaa hetken, nyökkää sitten ja laskee kätensä naisen kyynärpäälle: Tule mukaani.
Lorna sanoo jotakin kummallista ja lähtee mukaan. Hänen kätensä tuntuu enemmän… joltain muulta.
L: …enää yritä väittää, että… jos minä olen poissa, konsultoi Jaromiria, missä hän on?
A : No hän lähti jonnekin, viimeksi kun kuulin, hän tappeli Vidyaran kanssa…
L: MITÄ? Hyvä johtaja sinäkin olet…
M tulee paikalle: V vastasi kutsuun, mutta sanoi olevansa kiireinen. J ei vastaa rituaaliin. Miksi Lorna on täällä?
A : Hän ei ollut tarpeeksi kiitollinen.
LornA : Lorna juo vettä.
Lorna juo vettä lasista.
L: Mistä helvetistä sinä tuon lasin sait?
A : Saisinko minäkin lasin vettä?
Lorna antaa lasin, joka on täynnä.
A katselee lasia mielenkiinnolla…
M katselee Libertystä Asborniin ja takaisin.
L näyttää siltä, kuin hänen aivonsa räjähtäisivät.
A : Mielenkiintoista, valtiatar on ottanut Lornalta ihmisyyden ja pannut tilalle jotain muuta…
M: En sanoisi sitä aivan noin.
L: Jotain tuolle on tehtävä. Lopullinen ratkaisu vai jotain muuta?
A : Onko sillä sielua?
L: Näyttääkö tuo siltä, että sillä on?
A huokaa.
M: Jos V tai J tulee takaisin, he saattaisivat pystyä selvittämään, mikä hän on.
L: Voiko tuohon vaikuttaa ihmeillä?
Asborn tekee Lornasta vihaisen. Viha tarttuu häneen, hänen ilmeensä ei muutu mutta hän tarttuu Asbornia kädestä.
A sammuttaa vihan liekin pikaisesti.
Lorna räpyttelee silmiään ja irrottaa otteensa.
A : Ihmeitä voi tehdä.

Fläsäri, kohtaus 7:
Valoisa tyhjyys, jonka maan muodostavat loputtomat ihmiset puuhissaan. Ihmisissä näkyy ihmisyyteen kuuluvat käsitteet. Ihminen kävelee, kasvot näyttävät normaaleilta, mutta kasvojen päälle heijastetaan vihaiset kasvot. Ihmisten yllä on suunnaton savinen tiimalasi, jolla on enkelin siivet ja jonka ympärillä leijuu silmiä jotka katsovat kameraan. Tiimalasin sisällä on käärme, joka syö ja jota syödään samaan aikaan. Tiimalasi vuotaa pohjasta hiekkaa, joka säihkyy ihmisten päälle ja muuttuu valoksi, joka muodostaa feeniksin linnun ihmisten päälle. Feeniks on valoäääriviivat, jonka silmät ovat ikkunat ulkopuolelle. Feeniksin sisälle zoomataan. Siellä on ihmisiä (n. 217) joiden käsitteet on levitetty kaikkien nähtäväksi. Ihmisten rinnassa on valonsäihkereikä, josta käsitteet ihmisistä ryhtyvät purkautumaan. Käsi ottaa sieltä tarkasti yhden asian ja sulkee sen lippaaseen.

Leikkaus Libertyyn, joka on tullut matkalta henkimaailmasta abstraktilta tasolta. L näyttää epävarmalta, järkyttyneeltä ja itkun partaalla olevalta. Kuitenkin L hymyilee onnellisena siitä, että on nähnyt tämän.

Kohtaus 8

L (soittaa kukalla): Jaromir
(hiljaisuus) Muut tyypit vielä paikalla.
J: Niin.
L: Tuletko pyhäkköön? Meillä on täällä Lorna, jolle on tapahtunut jotakin erikoislaatuista. Se varmasti kiinnostaa sinua.
J: Kerro lisää
L: Pakko nähdä itse. Tiesitkö mitä Asborn teki kultisteille?
J: Asborn? (kolkko nauru)
L: Hän lähetti heidät temppeliin.
J: Vai niin.
L: Tule pyhäkköön. Haluat nähdä tämän.
J: Lähetä hänet minulle.
L: Missä sinä olet?
J: Maassa.
J: Olen Minskissä Golden Royal hotellissa. Tule luokseni.
L: En voi ottaa tätä mukaan.
J: Mikä sinua estää Liberty?
L: En aio käydä tätä keskustelua rehun yli. Olet ainoa familiasta joka voisi ymmärtää mistä tässä on kyse suhteessa menneeseen. Tätä ei tapahdu minulle enää uudestaan, tule tänne.

L katkaisee puhelun.

Lopputekstit
Taustalla Matsuaki katselee dvd-pakettia kädessään ja katselee sitä. Fläsäri supermarkettiin, jossa M samassa asennossa tuijottaa samaa dvd-koteloa (tai VHS:ään). Tämän jälkeen M katsoo varovasti elokuvaa. Kamera lähtee paneroimaan kalligrafian yli vaatekaapille, jossa on M:n puku.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped