Vampir: Miami - Abigail, osa 9

Marja Lappalainen

Ken ja Ryan ajelivat autolla päättömästi ympäri Miamia miettien Ryanin vanhempien ongelmaa. Mukana oli myös joku Ryanin kätyri. Karun näköinen mies. Minä en koskaan aio tehdä kätyreitä. Se tuntuu niin likaiselta. Ihminenhän on lopun ikäänsä (ikuisuuden?) riippuvainen sinusta tämän jälkeen. Ja sinun puoleltasi koko touhu on vain silkkaa hyväksikäyttöä. Miltäköhän Renéstä tuntuu kun Marc syleili minut eikä häntä?

Niin, minä kuuntelin veljeni ja Ryanin puhetta vain puolella korvalla. Ajatukseni karkailivat Manueliin ja siihen kiihkeään suudelmaan, jonka hän oli minulle antanut. Milloinkohan näkisin hänet uudestaan? En ole vielä kertonut Marcille mitään. Minusta tuntuu että Marc haluaa nähdä minut ikuisesti viattomana. Toivottavasti hän ei nähnyt suudelmaamme! Minun pitää olla varovaisempi tulevaisuudessa. Onkohan Manuel nyt minun poikaystäväni?

Lopulta (käytyämme ensin aivan turhaan Ryanin vanhempien talossa) Ken ja Ryan ottivat neuvostani vaarin ja ajoivat sen huuhakerhon toimistolle, joka oli kaapannut Ryanin vanhemmat. Uuden pitkällisen neuvottelun jälkeen (kaikki on pitkällistä kyseisten miesten tapauksessa) päätimme, että minä soittaisin toimistolle ja esittäisin jotain kultistia. Sitten houkuttelisin työntekijän jonnekin syrjemmälle ja Ryan tekisi hänelle mitä haluaisi.

Soitto meni melko hyvin. Muistelin ensimmäistä iltaani Miamissa ja väritin tarinaa hieman uhratuilla kanoilla ja verenjuomisella. Avustustyöntekijä uskoi kaiken ja suostui tapaamaan minut Kenin entisen talon edessä olevassa leikkipuistossa. Siis sen samaisen talon, jonka ovelle tulin etsimään Keniä Miamiin saavuttuani. Juttelimme hetken, sillä mies ei ollut yhtään pelottava. Samalla Ken ja Ryan saapuivat paikalle. Ryan halusi kuulustella miestä tarkemmin ja meni tämän kanssa kahville. Me menimme Kenin kanssa takaisin autoon.

Halusin palavasti nähdä Manuelin. Tästä ei ollut kuulunut mitään moneen yöhön. Ehdotin kautta rantain Kenille, että voisimme mennä jollekin klubille. Mielessäni oli luonnollisesti vain yksi tietty klubi, jonne haluaisin mennä: Midnite. Manuel! Sain Ryanin innostumaan ajatuksesta (kun hän oli tullut takaisin ja selittänyt ettei huuhaa-miehestä selvinnyt muuta kuin joku mökki jonkun järven rannalla). Ajoimme klubille. Minua jännitti hieman.

Ryan vei meidät ohi jonon. Minulla oli tärkeä olo. Nostin leukani pystyyn kun astuimme Midniten latinoväritteiseen ympäristöön. Etsin katseellani Manuelia samalla kun joku toi minulle juotavaa. Siirryin tanssilattialle edelleen etsien. Lopulta katseeni löysi haluamansa. Tunsin perhoset vatsassani nähdessäni Manuelin komeana sohvalla kahden naisen syleilyssä (naiset olivat onneksi vain kuolevaisia). Manuel nautti toisesta enkä viitsinyt mennä häiritsemään. Seurasin vain tilannetta viereisestä pöydästä kuin tuntien veren maun itsekin suussani. Kuinka kaunis hän (Manuel siis) olikaan!

Manuel huomasi minut ja tunsin sähkön välillämme. Hän käveli luokseni ja tervehti minua. En voinut irroittaa katsettani hänestä. Puhuimme jotain merkityksetöntä (en ole aivan varma mitä sanoin, mutta toivottavasti jotain fiksua ja filmaattista). Ken ja Ryan tulivat paikalle. Pelkäsin hieman Kenin reaktiota, sillä en ollut vielä kertonut hänelle minusta ja Manuelista. Yllätyksekseni Ken ja Manuel paiskasivat kättä kuin vanhat tuttavat. Hienoa!

Vedin itseni tanssilattialle Manuelin kanssa. Hän tanssii niin hyvin! Minäkin olen alkanut oppia hieman. Voisin ehkä mennä tanssitunneille tappelutuntien (Marcin pelastusoperaation jälkeen harkitsin vakavasti itsepuolustuskursseja) sijaan. Manuel varmasti pitäisi siitä jos olisin yhtä hyvä tanssija kuin hän! Musiikki oli huumaavaa. Manuel oli huumaava. Olen niin onnellinen!

Kesken tanssin tunsin taas sen. Joku vanha, joka ei halunnut että olisin täällä. Tällä kertaa hän ei ollut yhtä pelottava kuin viimeksi. Edellisen kerran olin varma, että hän halusi juoda minusta! Onneksi Manuel oli paikalla ja piti minut turvassa. Pysähdyin taas kuin naulittu. Katsoin kysyvästi Manueliin, ja hän vakuutti ettei ollut syytä huoleen. "Se on vain Madame Midnite", Manuel kuiskasi korvaani käheällä äänellään.

Ilmeisesti myös Ken ja Ryan olivat kuulleet saman, sillä pian huomasin heidän kuin varkain ilmestyneen läheisyyteeni. Ryanin aloitteesta päädyimme pyytämään Manuelilta voisiko hän esitellä meidät Madamelle, joka oli selkeästi klubin omistaja. Otin Manuelia tiukasti kädestä kun hän johdatteli meidät klubin takaosiin.

Madame Midnite - tai Miss Opal, kuten häntä myös kutsuttiin - oli hyvin ruma. Hän oli lihava ja haisi pahalle. Hän vaikutti kuitenkin miellyttävältä ja yritin nähdä hänen rumuutensa ohi. Menin hänen eteensä ja polvistuin. Madame kohteli minua kuin pientä veljentytärtään. Tällaiseen kohteluun olin jo varsin tottunut. Minua helpotti. Ei yhtään niin pelottavaa kuin olisi kuvitellut. Hymyilin Madamelle valloittavinta pikkuprinsessan hymyäni. Sivusilmällä vilakisin Manuelia. Hän näytti tyytyväiseltä.

Madame kyseli minulta paljon erilaisia asioita menneisyydestäni ja otti pian puheeksi Marcin. Madamen mielestä Marc oli edelleen vaarassa ja rakkaimpani tulisi tarkoin katsoa keneen luottaisi. Pelko hiipi sisälleni. Mitä jos joku ole tehnyt jotain Marcilleni, elämälleni? Minun oli pakko päästä kotiin katsomaan oliko Marc kunnossa ja varoittamaan häntä. Miss Opal tuntui tietävän paljon asioita: varmasti hän oli oikeassa myös varoittaessaan minua Marcia edelleen uhkaavasta vaarasta!

Lähdin pian pois klubilta. En edes muistanut Manuelia Marcia ajatellessani. Otin taksin ja ajoin suoraan kotiin. Marc oli kotona (ruoskimassa itseään kuten hän joskus jostain uskonnollisesta syystä tekee). Hän suhtautui varoituksiini lähinnä huvittuneesti, mutta kuunteli kuitenkin mitä halusin sanoa. Olin helpottunut mutta mietin, ottiko Marc varoituksestani vaarin? Poistuikohan Marc talosta silloin kun minä en ollut katsomassa hänen peräänsä? Mitä jos joku taas veisi Marcin minulta? Ehkä minun pitäisi vain poistaa kaikki Marcin vihamiehet.


Istuessani lopulta yksin huoneessani, minusta tuntui kuin tunteeni olisvat ajaneet vuoristorataa. Tunsin edelleen suunnatonta vetoa Manuelia kohtaan, mutta samalla ajattelin jatkuvasti Marciani. Ilta oli kouriintuntevasti soittanut minulle kuinka kiinni Marcissa olin. Miss Opalin seinällä oli taulu kauniista mustasta orjanaisesta plantaaseilla. Olikohan kuvan kaunis nainen Miss Opal itse nuorena? Miss Opal vaikutti siltä kuin hän olisi tuntenut Marcin. Marchan on kotoisin Lousianasta, ehkä Miss Opal on ollut orjana hänen sukunsa plantaaseilla? Miksiköhän Marc ei koskaan kerro minulle mitään menneisyydestään? Tiedän vain joitain asioita sieltä täältä (ja hänen päiväkirjoistaan). Haluaisin tietää Marcista kaiken!

Jälkikirjoitus:

Ryan haluaa varmasti lähteä pelastamaan vanhempansa. Voisimme ajaa sinne järvelle minun autollani. Ken nimittäin antoi minulle ärhäkän mustan Porchen erään riidan päätteeksi! Ken oli luvannut ostaa minulle jo pitkään auton, sillä tarvitsin sitä hotellin kanssa. Yritin opetella purkamaan kiukkuani nyrkkeilysäkkiin, mutta se ei ollut menestys.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped