Vampir: Miami - Ryan avautuu, osa 13

Pekka Hänninen

Vittu että hommat kusee!

Ja mä kun luulin, että se kun mua oli hakattu ja kaunis auringonpaiste oli antanut vasurille uuden rusketuksen olisi ollut paha. Paskat!

Maddenit oli tutustunut Legaattiin ja se olikin sitten pistänyt kaiken ihan pipariksi. Se oli tappanut Memphisin ruhtinaan jälkeläisen ja vaikka mitä muuta paskaa. Lisäksi ne kaksi valopäätä olivat lähteneet käymään kuolevaisessa kodissaan Sweetwaterissa. Niinkuin mun elämän esimerkki ei olisi tarpeeksi!

Sain yhytettyä sisarukset yhdellä huoltoasemalla, lähellä Bainbridgeä. Frank oli kuollut, Dawson kadonnut ja niillä oli mukanaan kaksi nuorempaa sisarusta, kersoja molemmat. Sweetwaterissa oli ollut joku kultti, molemmat vanhemmat olivat nyt kuolleita ja sisarukset katatonisia. Hyvin meni, joukkue!

Pian selvisi, että Dawson oli jossain pirun Ateenassa, kuutamolla, kuin lumiukko. Höpötti jotain, että "Veri tulee ensin". Mietittiin hetki, mitä meidän pitäisi tehdä ja päädyttiin ensin käymään Huuhaa Centerillä. Siellä oli tyhmiä landepaukkuhoitajia ja pari melkein kuollutta stewaria. Mä olen tullut siihen tulokseen, että kuolevaiset ja kaltaiset ei vaan miksaa. Sain lopulta pistettyä viestin Tohtori Morrisonille ja päästiin lähtemään kohti Ateena. Ja vielä ilman poliisejakin.

Ateena. Peräkylä. Helvetti.

Ihan pirun idyllisiä taloja söpöine pienine pihoineen. Yksi oikea katu ja vanhan mummon pitämä hostelli. Uteliaan, puheliaan vanhan mummon. Se lässytti vaikka mitä ja halusi meidät aamupalalle ja kaikkea. Oli selvää, että huomiseen mennessä meidän iloinen poppoo olisi kaupungin marttojen uusin puheenaihe. Onneksi mä en tajunnut siinä vaiheessa, että se tantta on yksin talossa. Olisi voinut käydä pikku vahinko...

Jotta kaikki olisi vielä ruusuisemmin, niin talolle tuli lauma jotain pirun hurttia, jotka alkoi rivissä tuijotella meidän ikkunaan. Kävi ilmi, että Ken osasi puhua koiraa tai jotain. Siitä oli taas saman verran hyötyä, kuin muutamista aikaisemmistakin herra Maddenin neuvottelutaktiikoista. Koirat repi kappaleiksi vanhan mummon fifin. Harmi ettei siitä seurannut sydänkohtausta.

Mulla alkaa olla sellainen tunne, että Lancea Sanctum on käsittänyt yhden asian väärin. Kyllä, me ollaan kirottuja. Kyllä, jumala on hylännyt meidät. Mutta ei, me ei olla se vitsaus. Ihmiset on.

Me lähdettiin tsekkaamaan läheinen baari, jos vaikka joku olisi nähnyt Dawsonin. Samalla oli tarkoitus selvittää, kuka on herra Overlock. Se kuulemma komensi niitä rivissä olevia koiria. Baari oli kammottava pick-up-punaniska-ääliöden pesä. Me yritettiin olla kiltisti ja onkia tietoa Dawsonista. Se ei tietenkään onnistunut, vaan jonkun tarkoilijan poikaystävä tuli avautumaan. Pieni vilautus haulikon perästä sai sen uskomaan, että mun kanssa ei kannata aloittaa mitään. Valitettavasti sen aivot oli niin jäässä, että se ei tajunnut saman koskevan koko meidän pöytäseuruetta. Tapasimme myös herra Overlockin. Paikan alpha-uros ei juuri puhunut, mutta Abigail sattui huomaamaan, että sen kädessä oli tatska "Veri tulee ensin". Samalla kun huomattiin toisen käden tatska "Älä petä verta", niin baarimikko sytytti Herra Ison Herran sikarin. Abby ryntäs suoraan ulos ja Ken lähti perässä. Se mulle avautunut juntti oli ulkona odottamassa kavereidensa kanssa. Ennenkuin mä ehdin puuttuua peliin, niin Ken oli repinyt sen kaulan auki ja ampunut toiselta aivot pellolle. Siihen ei oikein ollut sitten muuta lisättävää. Kaikki autoon ja menoksi. Onneksi joku oli ehtinyt soittaa jo jostain syystä poliisit paikalle. Ilman niiden vastaantulemista loppuilta olisi voinut käydä tylsäksi...

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped