[-Peliraportti

(:toc:)

Tapahtumat

Hiekkasärkän sankarit viettivät viikon päivät Magnimarissa Xaneshan kuoleman jälkeen, leväten, kehittäen itseään, korjaten varusteitaan ja valmistuttaessaan parempia työkaluja. Tänä aikana he saivat kuulla, että tuomari Rautatappura oli kuollut sellissään, kaiketi itsemurhaan. Koska Rautatappura oli palvellut Magnimarin oikeussaleissa kauemmin kuin useimmat nykytuomarit olivat edes olleet elossa ja tunsi Magnimarin lain kiemurat, koukerot ja porsaanreiät paremmin kuin kukaan ja olisi kyennyt venyttämään mitä tahansa oikeusjuttua yli muiden asianosaisten luonnollisen eliniän, oli syytä epäillä että itsemurha oli avustettu eikä täysin vapaaehtoinen. Rautatappuran vuoksi ei kylläkään edes jalo Sir Gelrick vaivannut omaatuntoaan.

Joitain päiviä myöhemmin saivat sankarit kutsun pormestari Haldmeer Grobarakselta. Pyylevä ja jopa viileässä syyssäässä hikoileva pormestari kertoi että he eivät olleet saaneet yli viikkoon yhteyttä erääseen Magnimarin vaikutuspiiriin kuuluvista rajalinnakkeista, Rannickiin.

Rannickin linnake oli miehitetty aikoinaan Mustan nuolen samoojaveljeskunnalla, tehtävänään pitää vahtia Storvalin ylängön eteläpuolisilla mailla ja etenkin suojella Konnanselän kylää. Pääasiallinen uhka alueella oli Kreegien jättiheimo, jonka ikiaikainen koti oli läheisellä Koukkuvuorella, mutta myös metsien oudot keijukansat ja rajaseutujen muut hirviöt olivat mahdollisia uhkia.

Lyhyesti, pormestari Grobaras pyysi Hiekkasärkän sankareita lähtemään Konnanselkään ja ottamaan selvää Rannickin linnakkeen kohtalosta. Tietenkin, korvaus tulisi olemaan mitä avokätisin.

Matka jokilotjalla Konnanselkään kesti noin viikon. Lotjalla he tapasivat myös Jearikselle, Dairhelle ja Skrymille tutun haltiasamoojan, Shalelu Andosanan. Shalelu kertoi olevansa myös matkalla Rannickin linnakkeelle, osittain samoissa aikeissa, mutta ei kertonut motivaatioistaan enempää.

Konnanselkä oli pieni tuppukylä, joka nökötti Savipohjan järven rannalla, kokoelma vettyneitä ja puoliksi lahoja taloja. Kun sankarit saapuivat kylään, kylmä tihkusade lankesi maahan.

Kyseltyään ympäriinsä, he löysivät majatalon ja pistivät pystyyn väliaikaisen tukikohdan. Paikallinen huhumylly tiesi kertoa paljon paikallisjuoruja. Lisäksi, Rannickista ei oltu kuultu kahteen viikkoon ja tiedustelemaan lähteneet kylänmiehet eivät olleet palanneet. Sankarit saivat myös kuulla että Paratiisi, paikallinen uhkapelilaiva, oli uponnut niin ikään pari viikkoa takaperin tulipalossa, vieden mukanaan pari tusinaa kyläläistä sekä omistajansa, kuvankauniin Lucrecian. Maelin Shreed, paikallinen pormestari ja Erastilin temppelin isäntä, kertoi että läheiset metsät ovat olleet viime aikoina vaarallisempia kuin ennen. Jokin metsän uumenissa ajoi pedot ja suurriistan reunoille. Etenkin Kreeginmetsä oli uhkaavampi kuin koskaan.

Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa varmasti, mitä Rannickille olisi saattanut tapahtua. Linnake kuitenkin oli vain hieman alle päivänmatkan päässä, joten sankarit päättivät lähteä heti liikkeelle, Shalelu muassaan.

Sateen ropistessa heidän niskaansa, Hiekkasärkän sankarit ratsastivat Kallojoen sillan yli ja lähtivät kohti pohjoista, Kreeginmetsän kohotessa heidän vasemmalla puolellaan, tummana ja uhkaavana.

He eivät olleet kauaakaan kulkeneet kun he kuulivat karjaisuja ja haukuntaa metsästä. Tarkkakorvainen Dairhe tunnisti äänet tuskissaan olevan karhun ja metsästyskoirien tekemiksi ja kumppaneiltaan kysymättä suuntasi tieltä korpeen. Muut kohauttivat olkiaan ja seurasivat druidia märkään metsään.

Ääniä seuratessaan Dairhe ja muu ryhmä pöllähtivät pienelle aukealle samaan aikaan kun vertavuotava harmaakarhu ryski läpi pensaikun sen toiselta laidalta. Karhu katsahti seikkailijoihin ja lähti jyllertämään suoraan heitä kohti. Pian karhun perässä saapui viisikko verikoiria ja viimeisenä niiden käskyttäjä, totisesti outo ja irvokas ilmestys.

Koirien isäntä oli pitkä ja ihmisenkaltainen otus, mutta irvokkaan lihava ja ihrainen, sen iho epäterveen kellervänharmaa ja terävien hampaiden täyttämä suu suhteettoman leveä sen pyöreisiin ja likaisiin kasvoihin. Verhonaan otuksella ei ollut muuta kuin saastainen lannevaate. Vasemman käden sijaan sillä oli vain yksi valtavan suuri sormi ja oikeassa kourassaan sillä oli ilkeännäköinen keihäs.

"Menkää pois!" vaati groteski ilmestys.

Dairhe nopeasti päätteli karhun käytöksestä ettei se uhannut heitä. Lisäksi, se käyttäytyi rauhallisesti, ei puhtaan vaiston varassa ja druidi tajusi sen olevan koulutettu ja epätavallisen älykäs - samoojan tai druidin eläinkumppani.

"Eipä mennä," kuului vastaus.
"Rukus metsästää, menkää pois!"

Taistelu oli lyhyt ja ytimekäs. Sen päätteeksi kaikki viisi hurttaa makasivat kuolleina ja niiden isäntä lojui selällään, koristen viimeisiä henkäyksiään verisinä kuplina. Shalelu tunnisti ilmestyksen jätinpenikaksi, ihmiseksi, jonka sukupuussa kykki jossain jätti. Seuraten luonnottomia halujaan, jätit pakottivat itsensä aivan kaikelle. Huono-onnisimmat uhrit jäivät eloon, sillä yhdyntä jätin kanssa johti vääjäämättä raskauteen ja raskaus jätille johti jätinpenikan väkivaltaiseen syntymään. Jätinveri suvussa ei koskaan laimentunut tai hävinnyt, vaan jätinpenikan jälkeläisetkin tulisivat olemaan jätinpenikoita tuhannenteenkin polveen asti.

Shalelu iski miekkansa Rukuksen karvaiseen rintaan ja väänsi kunnes korina loppui.

Tällä aikaa Dairhe oli huolehtinut karhusta, parantaen pahimmat sen haavoista taikuudellaan. Eläin oli selvästi huolestunut jostain ja nyki ja töni druidia kohti polkua aukean toisella laidalla. Uteliaina, seikkailijat seurasivat ja lähtivät kulkemaan märkää polkua pitkin luoteeseen.

Mailin parin verran kuljettuaan he havaitsivat ensimmäisen nuken. Puuhun polun vieressä oli ripustettu tökerösti tehty nukke, jonka tarkempi tarkastelu paljasti olevan tehty kepeistä ja maissinlehdistä. Se oli täytetty hiuksilla ja hiekalla, eivätkä Dairhen tai Kajon loitsut havainneet siinä taikuutta.

Edeten nyt varovaisemmin, ryhmä löysi vielä useita vastaavia nukkeja ennen kuin Jeariksen tarkat silmät havaitsivat edessäpäin aukion. Kevytjalkainen haltia lähti tiedustelemaan muun ryhmän edelle.

Karjaisu ja Jeariksen tuskanparahdus kertoivat pian muulle ryhmälle, että hänet oli havaittu. Seikkailijat rynnistivät halki metsän kumppaninsa avuksi, tavaten tämän juoksemassa vastakkaiseen suuntaan verissäpäin. Metsän reunassa seisoi toinen puolijätti, kädessään suuri lihakoukku, jonka kärjen väkäset olivat hurmeen peitossa. Olento oli muuten ihmisenkaltainen, mutta sen pään vasemman puolen peitti suuri ja muhkurainen kasvain, muodoton ja rivo massa lihaa.

Vaikka väkivahva puolijätti oli vaarallinen vastus julman koukkunsa kanssa, saatiin se Skrymin, Sir Gelrickin ja Dairhen suden yhteistyöllä kellistettyä ja surmattua.

Vihollisensa kuoltua he saattoivat rauhassa tarkastella ympäristöään. Pelkän puuttoman läntin sijaan aukealla olikin kokonainen kitukasvuinen maissiviljelmä, joka seisoi vinoissa riveissä pellossa, jonka sade oli muuttanut mutavelliksi. Kauempana he näkivät maatalon sekä ladon. Rakennukset olivat harmaata ja säänpieksämää puuta, nurkat vääriä ja katot notkollaan oman painonsa alla. Mustat ikkunat tuijottivat seikkailijoita, paljastamatta mitään niistä kauhuista, joita seinät saattoivat sisäänsä kätkeä.

Piti siis ottaa itse selvää. Lyhyen neuvottelun jälkeen päätettiin suunnata ensin ladolle.

Ladon kaksoisovet tarkastettiin nopeasti - ei ansoja, ei lukkoa, ei edes salpaa. Skrym ryntäsi sisään, olkapää edellä ja miekka kourassa, Sir Gelrickin seuratessa puoli askelta perässä. Sisällä ladossa oli paalikaupalla olkia, suuri kuparinen tislausastia sekä kolme jätinpenikkaa, jotka hetken ihmeteltyään kävivät hyökkäykseen. Sir Gelrick ja Skrym seisoivat rinnakkain ja ottivat vastaan vihollisten rynnäkön. Heidän takanaan, Kajo kutsui jumalatartaan Sarenraea. Marmorikuulan kokoinen miniatyyriaurinko ampaisi hänen kädestään keskelle latoa ja räjähti tulisena pallona, korventaen jätinpenikoita pahasti ja sytyttäen olkipaalit ilmiliekkeihin.

Sankarit hajaantuivat nopeasti iskettyään haavoittuneet ja yllättyneet jätinpenikat maahan. Ladossa oli toinen ovi, joka johti syvemmälle rakennukseen, sekä kymmenen jalan korkeudella kulkevat parvet molemmilla pitkillä seinillä, jotka läpäisivät väliseinän ja johtivat sen takaiseen tilaan.

Skrym nousi toiselle näistä parvista, Dairhe ja Sir Gelrick kannoillaan ja suuntasi viereiseen huoneeseen. Se oli kauttaaltaan valtavien hämähäkinseittien peitossa ja kummassakin takanurkassa, parven tasolla, oli kookas häkki. Lähempi niistä oli tyhjä, mutta kauemmassa hän erotti seittien harson läpi makaavia hahmoja.

Epäröiden vain hetken, Skrym lähti kiertämään parvea seinänviertä pitkin, tarkkaillen varoen seittejä. Mikä nämä sitten olikaan kutonut, se ei varmasti olisi pieni. Nyt oli kuitenkin kiire, sillä oljet paloivat jo iloisesti ja liekit nuolivat hiljalleen myös tislausastiaa.

Urhea shoanti oli ehtinyt ensimmäisen häki luokse kun hirviö iski. Miehen mittaiset karvaiset jalat kiertyivät esiin parven alta ja hevosvankkureiden kokoinen musta hämähäkki kampesi itsensä näkyviin piilostaan, upottaen veitsimäiset hampaansa Skrymin käsivarteen. Musta myrkky purskahti haavoista ja barbaari karjaisi kivusta ja vihasta kun taisteluraivo otti hänestä vallan ja teräs alkoi välkkyä. Hänen rinnallaan Sir Gelrick survoi pitkää miekkaansa jättiläishämähäkin turpeaan ruumiiseen.

Jearis, kuulleessaan taistelun äänet, lähti kiertämään toista parvea pitkin saadakseen ampumalinjan valtavaan hirviöön.

Kamppailu oli juuri kääntymässä sankareiden eduksi kun liekkien keskelle jäänyt tislausastia saavutti kiehumispisteensä.

Kajon aiempi tulipallo kalpeni räjähdyksen rinnalla. Koko eteläseinän parvi putosi maahan ja Jearis paiskautui tajuttomaksi seinää vasten. Väliseinään tuli ammottava aukko ja hämähäkkiä vastaan taistelleet sankarit saivat päälleen puunsäleiden ryöpyn, jota seurasi kuuma aalto kun seitit syttyivät leimahtaen liekkeihin. Hämähäkki menetti otteensa parven reunasta ja putosi tuliseen pätsiin. Ulkoseinä aukesi ja katto syttyi tuleen.

Leimahduksen jälkeinen natina kertoi, että ladon päivät olivat luetut ja niin olisivat myös niiden, jotka olisivat sen sisällä enää minuutin päästä. Skrym, Dairhe ja Gelrick riensivät kauimmaiselle häkille, joka oli pudonnut parvelta, iskeytyen maahan. Seikkailijat pudottautuivat perässä ja rupesivat kampeamaan ovea auki. Samaan aikaan Kajo marssi liekkien läpi Jeariksen luo, parantaen pahimmat tämän vammoista ja nosti tajuttoman tiedustelijan selkäänsä.

Mahtavalla voimanponnistuksella Skrym ja Gelrick saivat väännettyä häkin oven auki, vääntäen koko oven muodottomaksi. Nopeasti he kaappasivat kumpainenkin mukaansa yhden kolmesta häkissä maanneesta miehestä ja rupesivat raahaamaan näitä ulos seinän aukon kautta. Dairhe oli seuraamassa esimerkkiä, kun ladon kantavat rakenteet päästivät viimeisen urahduksen ja katto putosi hänen niskaansa.

Onnekseen, druidi onnistui hyppäämään takaisin häkkiin, eikä murskaantunut palavan puutavaran alle. Hänet ja tajuton vanki saatiin raahattua hetken päästä ulos luhistuneesta rauniosta.

Pihamaalla otettiin nopeasti lukua kaatuneista. Jearis nostettiin huterasti jaloilleen parilla parannusloitsulla, mutta kaksi kolmesta pelastetusta vangista todettiin kuolleiksi. Kolmannen Skrym heitti olalleen ja seikkailijat lähtivät nopeasti perääntymään takaisin metsän suojiin, varuillaan tarkkaillen maataloa seuraajien pelossa.

Jos joku heitä lähti seuraamaan, he eivät tätä havainneet eikä tämä saanut heitä kiinni, sillä parin mailin juoksun jälkeen he pääsivät takaisin tielle ja suuntasivat takaisin Konnanselkään, nokisina ja murjottuina.

Kun heidän pelastamansa vanki, keski-ikäinen chelaxialaissyntyinen mies, saatiin jaloilleen, tämä kertoi olevansa Jakardros Sovark, Mustan nuolen samooja. Hän oli joutunut Graulin puolijättiperheen vangiksi paetessaan Rannickin linnakkeelta kumppaneidensa Vale Temroksen ja Kaven Tuuleniskun kanssa. Rannickin linnake, hän vahvisti, joutui Kreegin jättien valtaamaksi.

Yllättävämpää olikin se, että Jakardros paljastui Shalelun isäpuoleksi.

Maelin Shreed järkyttyi uutisista ja tiedosta, että puolijäteillä oli majapaikka näinkin lähellä Konnanselkää. Hän lupasi maksaa seikkailijoille ruhtinaallisesti tämän mätäpaiseen puhkaisemisesta.

Päivämäärät

Lamashanin 11.-19. päivä, 4707 AR.

Sivuhahmoja

  • Haldmeer Grobaras, Magnimarin pormestari
  • Shalelu Andosana, haltiasamooja
  • Maelin Shreed, Erastilin pappi ja Konnanselän pormestari
  • Jakardros Sovark ja hänen karhunsa Kibb, Rannickin linnakkeen viimeiset eloonjääneet
  • Rukus Graul, jätinpenikka

Palkkiot

  • 4000 xp/lärvi
  • +1 spear, arvo 1150 gp, 5 sp
  • +1 ogre hook, arvo 1155 gp
  • ring of protection +1 -Dairhe
  • amulet of natural armor +1 - Skrym
  • belt of giant strength +2 -Gelrick

Palaute

Oletan, jotta noi loput kamat menevät parempiin suihin, koska ainakin Ser Viikset halusi vyön ja joku kuikuili RoPin perään. Natural Armor sitten tosiaan stäkkää normaalin armorin kanssa. Kipataan myytävät kamat Konnanselän majataloon ja lasketaan tästä lähtien tuloerät yhteen, voidaan vaan kipata jokaiselle se oikea jakojäännös siitää, jahka päästään aikanaan sivistyksen pariin loottikassien kanssa.

Niin siis, Kajo mokasi oikein kunnolla, syyttäkää sitä. Olisi tietysti ollut kivaa jos yllätysetumme olisi pysynyt eikä räjädystä tapahtunut, mutta muistelen sitten Find Trapsin tuota uutta reissua Graulin perheen luokse varten(itseasiassa mulla on sitä varten käärö). Liian kivaa, että jaksaisin vaivaantua pienistä paloista! -Muser

Jos se yhtään lohduttaa, teidän yllätysetunne meni siinä vaiheessa kun Jearis astui oksan päälle tiedustellessaan ja sai lihakoukusta. -NiTessine

Ja Skrymille meni nat.armor tällä kertaa. Kuten aiemmin totesin, hyvä sessio väärään paikkaan heitetystä tulipallosta huolimatta. Perhana, nehän jopa lyö takasin nykyään! RoP meni Dairhelle ja vyö Gelrickille. Hook ja spear varmaan myyntiin sivistyksen pariin palattuamme, yes? -Zathow

Siirsin myös tuosta nuo myytävät roinat tukikohta-sivulle. -Zathow

Tarkistin expat pariin kertaan ja sain tulokseksi 6000+1000+720+4585+2800+4800+4000=239045, eli seiska tuli, vai haluaako joku korjata pistemääriä?
Sessio meni oikein mukavasti ja tulipallokin toi mukavasti lisää draamaa tuhoamatta aivan kaikkea. Jearis aikoo kyyläillä Shalelua epäilyttävästi jonkin aikaa. Ihminen muka ottoisänä, just niin. –Veltzeh

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped