Ohdakepään valtiatar


Nualia Tobyn

Aika: 12. Rova

(:toc:)

Decimuksen muistiinpanot päivältä

Vaikka Ohdakepään hiisien "linnoituksen" tutkiminen sujuikin melko vaivattomasti todellinen haasteemme taitaa olla viellä edessäpäin. Vartiotorni minkä valitsimme lepopaikaksemme on ainakin osittain suojaisi mitä nyt tuuli pyörii nurkissa ja saan varmasti selkäni kipeäksi maatessani tällä lattialla. Toivottavasti yöllä ei sada. Olisihan minulla ollut teltta mukanani, mutta täällä siitä ei ole juurikaan hyötyä. Pitäisi kaiketi yrittää käyttää kyseistä makuualustana.

--

Selkäni on kipeä. Kirotut hiidet ja heidän hökkelinsä. Ilmeisesti yön aikana ei ollut tapahtunut mitään kummempaa paitsi hiisien mekastusta metsästä. Yksikään niistä mielipuolista ei ollut uskaltanut ylittää riippusiltaa. Lähtiessämme liikkeelle muistin naulatun oven linnoituksen länsipuolella mitä emme olleet viellä tarkistaneet ja muut yhtyivät ehdotukseeni oven avaamisesta. Kenties siellä olisi vankeja, jotka olisivat niin huonossa kunnossa etteivät pysty vastaamaan meille tai ole tajuissaan. Pienen puurtamisen jälkeen saimme oven auki ja sieltä paljastui varsin kookas hevonen, jonka Skip sai rauhoiteltua. Eläin oli nälissään, mutta yllättävän hyvässä kunnossa ottaen huomioon miten ahtaassa kopissa se oli joutunut elämään. Jätimme hevosen pihamaalle tepastelemaan ja lähdimme etenemään alempiin kerroksiin.

Astuessamme alakerran "aulaan" asiat menivät nopeasti huonompaan suuntaan, sillä löysimme Tsuton ja hän ei ollut yksin. Hänen seurassaan oli soturi nimeltä Orik Vancaskerkin, jonka kutsumus näytti olevan samanlainen kuin Hagronilla. Hagron ja Skip säntäsivät suoraan taisteluun ahtaisiin käytäviin enempää miettimättä, mutta onneksi sentään Shalelu jäi vierelleni. Mieleeni heräsi idea. Mitä jos viereisten ovien takana on vihollisia? Päätin tarkistaa asian ja ensimmäisen avaamani oven takaa löysin suurhiiden, joka yritti pukea panssaria päälleen. Bruthazmukseksi häntä kutsuttiin ja hän oli juuri se, jonka kanssa Shalelu oli ottanut montakertaa yhteen. Minut nähdessään hän kuitenkin unohti haarniskansa, tarttui aseeseensa ja käytännössä mursi puolet kylkiluistani (tai siltä se ainakin tuntui) yhdellä voimakkaalla lyönnillä. Ilman Shalelua olisin varmasti menettänyt henkeni. Rasittavan taistelun jälkeen kaikki kolme vastustajaamme kuitenkin makasivat tantereessa ja heistä Bruthazmus oli kuollut, Tsuto tajuton ja Orik antautui.


Orik Vancaskerkin ja Lyrie Akenja

Tutkiessamme kyseistä kerrosta Orik oli suureksi avuksi varoittaessaan meitä vaaroista sekä kertoessaan alueen huoneista. Löysimme myös Lyrie nimisen naisen joka paljastui loitsijaksi. Hän tosin oli vihamielinen meitä kohtaan ja Hagron paini hänet kumoon. Otimme Lyrien vangiksi ja hänen huoneestansa paljastui paljon tutkimustyötä muinaisista monumenteista ja erityisesti Thassilonialaisista riimuista. Tästähän tuli varsin tuottelias reissu. Tältä tasolta löysimme myös Lamashtulle pyhitetyn kappelin, joka sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin ilman sen vartijoitakin. Astuessamme peremmälle kyseiseen huoneeseen kimppuumme hyökkäsi pari varjoisia koiria, jotka eivät olleet todellakaan meidän maailmantasoltamme. Voitimme ne kuitenkin Skipin hopeisen veitsen ja Hagronin vahvojen lyöntien avulla. Lopulta lukitsimme kaikki vankimme löytämäämme selliosastoon ja jatkoimme Lyrien huoneesta löytyneen salaoven kautta alemmille tasoille.

Toisesta kerroksesta löysimme erittäin vaarallisen ansan joka melkein hakkasi Hagronin hengiltä. Onneksi Skip osasi purkaa kyseisen tekeleen ja pääsimme jatkamaan eteenpäin kiskottuamme Hagronin ylös ansakuopasta. Patsaat näyttivät mielenkiintoisilta, mutta aika ei juurikaan riittänyt isompaan tutkimiseen sillä läheisestä huoneesta löysimme vihdoinkin Nualian, isä-Tobynin ottolapsen ja ainakin oletetusti Hiekkasärkkää uhkaavan suunnitelman pääarkkitehdin. Hän oli erittäin häiritsevän näköinen sillä vaikka hän oli erittäin kaunis kuten kaikki taivaankoskemat, hän oli myös erittäin fanaattinen ja uhkasi uhrata meidän Lamashtulle. Hänen mielensä oli selvästikkin jo menetetty hirviöiden äidille ja hänen olemuksensa huokui pahuutta, jollaista en ole ennen kokenut. Pitkän ja vaivalloisen taistelun jälkeen saimme kuitenkin Nualian kukistettua ja kuten sheriffi Hemlock oli pyytänyt, elossa.

Tehtävämme oli suoritettu joten jätimme alueen tutkimisen kesken ja suuntasimme takaisin Hiekkasärkkään vankiemme, aarteiden sekä pelastetun hevosen kanssa. Edessäni on taas pitkä ilta lukiessani vihollistemme muistiinpanoja, mutta toivottavasti niistä löytyisi jotain, joka hieman valottaisi sitä mitä he olivat tekemässä ja mikä on tämä Malfnasnekor, jonka he yrittivät saada hallintaansa.

Olen hieman yllättynyt, että selvisimme kaikki hengissä. Luottamukseni tovereihini kasvoi tämän myötä, mutta matkassamme oli myös onnea ja en tiedä mitä olisimme tehnyt ilman Shalelun apua. Toivottavasti Hiekkasärkkää uhkaavat vaikeuden olivat nyt tässä sillä en haluaisi mitään muuta kuin levätä muutaman päivän ja ehkä vierailla Magnimarissa kalustekaupoilla. Pystyisin muuttamaan pysyvästi tulevaan kauppaani vaikkakin Ruosteisessa viettämäni aika ei ole ollut hullumpaa. Mitähän Shayliss tekee tällähetkellä?

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped