Muistiinpanoja

(:toc:)

Tausta

Longini Caspars, nykyiseltä nimeltään lyhyesti ”Ling” on Cheliaxianin Keisarikunnan alemman aateliston, Casparsin suvun nuorin prinssi. Suurimman osan elämästään Ling asui Keisarikunnan pääkaupungissa, Erebuksessa, jossa nuorelta aatelismieheltä ei puuttunut mitään. Kuitenkin Lingin elämä muuttui hänen matkatessaan Riddleportin kaupunkiin kolmisen vuotta sitten.

Casparsien suku hieroi kauppoja Riddleportin suursalakuljettaja Slyegin kanssa ja nuori Longini sai tehtäväkseen lähteä toimittamaan kauppasopimusta Sleygille. Tälle matkalle nuori Caspars sitten jäikin. Riddleportin kaupunki kykeni tarjoamaan hänelle niin enemmän kuin Erebus koko hänen omana elinaikanaan oli tarjonnut. Elämä oli vaarallista ja koko ajan veitsen terällä. Ihmiset elivät vapaina verrattuna Helvetinritarien ja inkvisition tarkasti vartiomaan Cheliaxianiin ja vaikka elämä oli vaarallista tässä rikollisten satamakaupungissa, tuntui se enemmän kodilta kuin Casparsien huvila Erebuksen laitamilla. Kaikki tämä viehätti Lingiä ja sai hänet katkaisemaan kahleensa Cheliaxianiin ja Casparsien sukuun.

Nykyään Ling asustelee edelleen kaupungissa, johon hän kolmisen vuotta sitten rakastui. Hän on kerännyt itselleen mainetta hurjana taistelijana, joka kykenee selviämään taisteluista ilman vyöllään roikkuvaa pitkää miekkaansa, joka on hänen ainoa muistonsa menneisyydestään. Nuorukainen saa kulkea kaduilla varuillaan, koska kostoa janoavia korstoja kaupungista löytyy enemmän kuin Ling jaksaa laskea. Kuitenkaan hän ei aio vetäytyä varjoihin vaan kulkee kaupungin katuja yhtä ylpeänä kuin aina ennenkin.

Lingillä ei ole sen suurempia tavoitteita elämässään. Hän haluaa nauttia elämästään Riddleportin kaupungissa jokaisena päivänä, eläen täysillä. ”Villi ja vapaa” lausahdus kuvaa hänen elämäntyyliään sanatarkasti. Hänen nimensä Ling on lyhennelmä oikeasta nimestään, jonka hän jätti taakseen ihastuttuaan Riddleporttiin. Ling pelkää oikeastaan vain sitä, että joutuisi palaamaan Erebuksen poliittisiin kiemuroihin, osaksi valtapeliä jota aatelissuvut kaupungissa käyvät. Kuitenkin hän mieluummin kuolisi kuin palaisi. Pelko on tehnyt hänestä lievästi vainoharhaisen kaikkea kohtaan mikä liittyy Cheliaxianiin, luullen sen on juoni häntä vastaan. Nimen ja ulkomuodon muuttaminen olivat osa suunnitelmaa, jonka avulla hänen ei koskaan tarvisi palata.

Ling on pyrkinyt peittämään jälkensä hyvin, jotta hänen taustaansa ei voitaisi käyttää häntä vastaan. Vaikka Ling osaa puhua ja lukea niin chelishiä [Cheliaxin keisarikunnan pääkieli] kuin infernaalia, hän esittää ettei osaa muuta kuin taldonia [yleiskieli]. Kuitenkin tästä kielitaidosta on ollut hänelle joskus apua, kun chelishiä taitavia ei juurikaan Riddleportissa ole ja sitä osaavat luulevat, että ymmärtäviä korvia ei ole paikalla. Ling pitääkin itseään tietynlaisena opportunistina, hän iskee silloin kun tilaisuus tarjoutuu, ottaen tilanteesta kaiken irti. Hyviä tilaisuuksia ovat esimerkiksi kolmelle katukorstolle uhoaminen ruokarahojen vuoksi tai huhujen levittäminen sekä maineen kerääminen. Lingin saattaakin riddleportilainen tunnistaa kapakassa tämän lennokkaasta taistelutyylistä, äänekäästä esiintymisestä taistelessa [laulaminen, hyräily, nauraminen] tai huivista kasvojen ”suojana”. Niihin joihin Ling on luonut suhteita [Cayden Caylenin papit/tms.] hän luottaa sen verran kuin on tarpeen, heitä hän ei kuitenkaan pettäisi mistään. Sama koskee muita joihin hän tutustuu ja pitää heistä. Muiden ennakkoluulot hänestä eivät Lingiä häiritse koska hän pyrkii rikkomaan nämä ennakkoluulot.

Lingillä ei ole sen kummempia suhteita luotuna kaupunkia hallitseviin rötösherroihin. Ainoat rötösherrat, jotka hän on tavannut ovat suursalakuljettaja Slyeg [saapuessaan kaupunkiin], areenanpitäjä Zincher [”areenatappelu kuulosti hauskalta ja sieltä sai yöpaikan..”] ja Knocmar [tiedon/huhujen välitystä]. Kuitenkin näistä vain Zincher ja Knocmar tietävät hänen nimensä [Ling], Slyeg tuskin tunnistaa täysmuutoksen käynyttä Lingiä enää nuoreksi Casparsien suvun lähetiksi. Viime aikoina Ling on harkinnut Saul Vancaskerkiniin tutustumista, pitkään ”maan alla” olleella rötösherralla voisi olla hänelle jotain tarjottavaa. Toivottavasti työn muodossa.

Ulkonäkö

Lingillä oli mustat pitkät hiukset kuten Cheliaxialaiseen verinperintöön kuuluu mutta jäätyään Riddleporttiin hän hankkitui tästä piirteestä eroon värjäämällä hiuksensa blondeiksi ja leikkaamalla ne lyhyiksi. Hänellä on tapana muotoilla hiuksista pieniä piikkejä päähänsä ja monet pitävätkin tätä yhtenä piirteenä nuorukaisen räväkkyydestä. Hiukset kertovat jotain luonteesta. Partaa tai vastaavaa ei juurikaan kasva tai jos kasvaa se onn mustaa ja Ling leikkaa sen pois.

Lingillä on päällään lähes aina hänen t-paita mallinen kovetuttu nahkahaarniskansa, joka on sen verran hyvää laatua ettei se haittaa hänen liikkeitään. Haarniska on tummaa nahkaa metallisilla vahvikkeilla. Kilpi ja miekka roikkuvat molemmat vyöllä. Viitta on musta. Viittaan on tehty muokkauksia, huppu on poistettu ja tilalle on laitettu "huivi" jonka mies saa nostettua kasvojensa peitoksi. Pukeutumisessa ei haeta muodikkuutta vaan käytännöllisyyttä.

Päiväkirja

Varjo Taivaalla

10. Desnu, 4707 AR.
Päädyin Kultahiiden Kasinon avajaisiin etsimään töitä, kun 3 vuotta sitten saamani rahat alkoivat loppua. Paikan päällä paljon väkeä, muutama kultakolikkoa tuli ansaittua pelaamalla. Estin päävoiton ryöstön ja sain paikanomistajalta kehujen lisäksi ok liksaisen duunin, asunnon ja ruuat. Äijjä on jotekin lipevän oloinen. Myös kaksi muuta tyyppiä päätyi töihin Saulille, toinen heistä kylläkin oli pitkään poissa Jasker Ganthin kanssa, joten en oikein luottaisi itse häneen.

11. Desnu, 4707 AR.
Työt alkoivat tänään. Yöllä hakiessa kamojani Juottolasta kuulin, että paljon puoliörkkejä oli ollut liikkeellä, yhtä aikaa kun Gerald oli poissa. Epäilyttävää. Työt sujuivat ilman suurempia ongelmia. Zincherin paikalla olo sai Saulin hermostuneeksi, ehkä syystäkin. Hoidimme Geraldin kanssa muutaman piraatin ulos kasinosta, josta kiitoksena Saul esitteli meidät koko asiakaskunnalle. Keittiössä sattui pieni käärmevälikohtaus mutta kokki selvisi elossa, toisin kuin matelija. Sivalsin miekallani siltä pään, kunha olimme vanginneet sen. Kolme iskua illan aikana ja jokaisella voitto vihollisesta.

12.-17. Desnu, 4707 AR.
Illat kuluvat töissä ja päivät lepäillessä. Kasinon henkilökunta on ihan mukavaa sakkia, lukuunottamatta Bojask puoliörkki, joka vaikuttaa melkoiselta rapajuopolta. Silti Saul luottaa tähän. Yukon ja Gerald ovat molemmat hieman etäisiä työtovereita mutta he ovat kuitenkin melkoisia tehokkaita työssään. Geraldilta löytyy lihasta ja Yokonilta loitsuja, molemmista voisi olla hyötyä itselleni. Aika hankkia luottamusta heiltä.

Tänään [17.päivä] saimme uuden työntekijän, Samarithan. Jonkinlainen epäonnistuja kuten suurinosa kasinonväestä. Ilmeisesti loitsija, joka on kiinnostunut Cypherportista. Päätyi lopulta tarjoilijaksi. Ei pidä seikkailuista, kummallinen tapaus siis.

25. Desnu, 4707 AR
Salimestari Feldin oli kadonnut yön aikana, mukanaan melkoinen summa rahaa. Kuulemma velanmaksuksi Lymas Smeedille, joka mahdollisti kasinon avaamisen. Lähdimme Geraldin ja Yukonin kanssa etsimään kääpiötä Saulin pyynnöstä. Kaksikko tuntee toisensa jostain mutta olen saanut luotua hieman kontaktia heihin. Smeedin talolla päätimem turvautua epäsuoraan toimintaan, joten savustimme rahanlainaajan ulos talostaan. Kuitenkin mies oli päästä pakoon salaoven kautta, onneksi savupiippu sijaitsi salaoven yllä ja pääsin hyppäämään miehen päälle.

Pienen pyristelyn jälkeen Gerald sai miehen murtumaan ja tämä kielsi tehneensä kääpiölle mitään. Myöskään talonpenkomisesta ei ollut apua, Feldinistä ei ollut hajuakaan. Smeed repi jopa Saulin velkakirjan todistaakseen syyttömyytensä. Musta tuntui, että Saul halusi meidän aiheuttavan kyseisen tapahtuman ja keskustelimmekin kolmisin miten toimisimme, jotta emme pelaisi suoraa työnantajamme pussiin. Päätimme salata tiedon velanmitätöinnistä ja katsoa mikä on Saulin seuraava siirto. Saul nimitti minut uudeksi salimestariksi, epäilyksemme nousivat entisestään.

26.-30. Desnu, 4707 AR
Töitä iltaisin ja vapaataoleskelua päivisin. Kuitenkaan en ole ollut toimeton päivisin vaan käyttänyt kontaktejani tutkiakseni mitä esimerkiksi Feldinille tapahtui. Työhuoneesta jonka sain itselleni ei lyötynyt juuri vihjeitä katoamisesta mutta tilikirjasta sen sijaan löytyi jotain epäilyttävää. Desnun 14. päivästä eteenpäin merkintä "60 000 kultapalaa?" vaeltaa merkintöjen seassa. Kummallista mutta näinä päivinäsalimestarin ominaisuudessa en ole kyseiseen summaan törmännyt.

Käytin Beltias Kreunin ja tämän tovereiden tietoja saadakseni jotain selville Feldinin katomisesta. Varon kuitenkin kirjoittamasta näitä tietoja ylös tähän, jotta en joudu itse pahaan tilanteeseen. Caydenin Juottolassa sain kuulla myös faktoja ja huhuja Cromarkyn laivan Pääkallokiitäjän katoamiseen liittyvistä asioista. Hullua miten laiva voisi vain lipua ulos satamasta..

1. Sarenith, 4707 AR
Aamusta saimme yllättäen toimia Saulin juoksupoikina minä, Gerald ja Yukon (jonka nimeä en kuulemma osaa lausua oikein..) sekä Samaritha lähdimme Korvosasta tullutta laivaa vastaan. Matkalla keskustelimme siitä, mitä olimme viime päivinä kukin saanut tietoomme. Kuitenkaan en jakanut kaikkia tietojani, lähinnä Geraldin takia.

Satamassa ilmeisesti Zincherin miehet pakkasivat Saulin viinejä kärryihin. Halusimme olla varmoja, etät he ovat zancherin miehiä joten annoimme heidän tehdä työnsä rauhassa. Itse jäin Samarithan kanssa tutkimaan laivaa ja haastattelemaan kapteenia kun taas Gerald ja Yukon lähitvät varjostamaan viinivarkaita. Kapteeni oli lahjottu ja sainkin häneltä pussin, jonka "Vanha Korvosa" oli kapteenille antanut. Pientä hyvitystä. Halusin tutkia myös tuumaan siltä varalta, ett feldin yritettäisiin saada aluksen mukana pois kaupungista. Lahjomalla ja neuvottelemalla pääsin kannen alle mutta Feldiniä ei löytynyt. Sen sijaan orjia, joista kävin myöhemmin vinkkaamassa Caydenin sakille.

Viinakset saatiin takaisin, kiitos kahden toverini oveluuden ja sen, että Faje ei pidä lempinimestään. Ikävän voimakkaasti mies lyö miekallaan mutta korvaukseksi otin hänen viittansa. Gerald kuulusteli Fajea mutta ei ilmeisesti saanut tästä juuri mitään irti. Ainakaan hän ei maininnut mitään merkittävää. Samaritha hyväksyttiin Cypheriksi ja itse kävin Juottolassa.

3.Sarenith, 4704 AR
Kulta Hiisi joutui hyökkäyksen kohteeksi sulkemisajan jälkeen. Pomo Croatin ja Zincherin korstot kävivät eri suunnista Hiiden kimppuun, aivan sattumalta juuri silloin kun Bojaskilla ja muilla oli hieman vapaata. Itse kaadoin taistelussa viisi miestä, yhden jakkaralla ja loput miekalla. Osa yritti murtautua Saulin tiloihin, joissa hän ei yllätyksekseni ollut. Jasker oli ehkä merkittävin hyökkääjä, ilmeisesti Gerald kaatoi hänet. Saul oli järkyttynyt tilanteesta mutta kiitteli taas meitä hyvin tehdystä työstä. Hans ja tämän toveri hoitivat ruumiit pois Hiidestä, joten toivon että emme joudu edes vastuuseen tapahtuneesta.

4. Sarenith, 4707 AR
Saul kertoi meille miten aikoo puolen vuoden kuluttua lopettaa työt ja siirtyä eläkkeelle, jättäen Kasinon meille. Kuitenkin hän haluaisi pysyä hengissä ja pyysikin meitä lähtemään vakoilemaan Luutarhalle, kuulemma sielä kokoontuu Saulin vihollisia, ainakin hänen "luotettavan lähteensä" mukaan. Emme luvanneet mitään mutta harkitsimme asiaa päivän. Itse käytin ajan tarinan varmistamiseen, Beltiasin sakki kertoi saman stoorin. Kuulin myös, että viime yönä kaikki kaupunginvahdit olivat kiertäneet hiiden läheiset alueet kaukaa, kaupunginosa oli ollut ilman vartijoita. Kuulosti pahalta mutta pahempaa oli illalla luvassa...

Gerald ei ollut saanut Bojaskia mukaan "kupin kohottamiseen", joten tietojen varmistus puoliörkiltä oli mennyt perseelleen. Yukon osasi varmistaa, että kaupungilla liikkui huhu kohtaamisesta Luutarhalla, eli ei vihje ollut tuulesta temmattu. Päätimme ottaa tarvittavat varusteet ja lähteä matkaan, Saul jakoi meille parantaviajuomia jos joutuisimme taisteluun.

Luutarhalla meitä odottikin väijytysyritys mutta nopealiikkeinen haltia esti yllätyksen. Hyökkäyksen takana oli kolme ihmisrottaa. Haltia pyys meitä lähtemään mukaansa ja hieman pitkin hampain suostuimme lähtemään täysin tuntemattoman miehen matkaan. Hänen teltallaan tutkimme rotilta löytynyttä lappusta, jossa ei ollut mitään järkeä, kunnes aloimme ymmärtää kaikkia kiertoviittauksia, joita lapussa oli. Hyväksyimme haltian yöpaikkatarjouksen, sillä lapun sisältö ei houkutellut palaamaan Hiidelle. Saul haluaa meidät jostain syystä hengiltä... Itselläni on taas teorioita asioista mutta ne jääkööt aamuun. Toivon, että voin levätä haltian teltassa rauhassa.

5. Sarenith, 4707 AR
Aamusta keskustelimme mikä olisi päivän suunnittelma ja lopulta pääsimme lähtemään takaisin kaupunkiin. Tarkoitukseni oli käydä Zincherin juttusilla, yrittäen saada hänet turvaamaan taustaamme. Kuitenkin kävi ilmi, että Zincher oli itse käskenyt miehensä hyökkäykseen, joten teoriamme "Saul käyttää muiden alaisia hämäyksen vuoksi" kaatui tähän. Zincher vakuutti ettemme kolmisin kestäisi edes viikkoa kaupungissa, ilman apua muualta.

Päätimme toimia nopeasti, jotta saisimme varmuuden epäilyihimme. Lähdimme Hiidelle ja tunkeuduimme sisään takaovesta, käyttäen yleisavaintani. Nopeasti taltutimme vartijoita ja pääsimme liikkumaan kohti yläkertaa. Hans oli yllättävän helppo vastus, sidoin hänet ja jätin odottamaan vihannesvarastoon. Yläkerrassa jouduimme taistelemaan kapeassa käytävässä ja Saul pääsi livahtamaan huolimatta vaikka teimme Geraldin kanssa yhteistyötä. Yukon seikkaili alakerrassa tuolloin. Tutkimme yläkertaa nopeasti mutta lähdimme Saulin perään Yukonin kerrottua nähneensä tämän.

Pienten ongelmien jälkeen pääsimme alakertaan jossa saimme vastaamme Bojaskin. Toinen taistelu kapeassa käytävässä saman päivän aikana mutta sain Bojaskilta toisen tämän aseista pois joten hänestä ei juurikaan ollut vastusta. Yukon sai Possusahan, Bojaskin lemmikin rauhoittumaan mutta halusi silti tappaa eläimen. En tiedä näkikö maahinen villisiassa jotain mitä itse en nähnyt mutta melkoisen motivoitunut tämä oli. Hetken keskustelu vankina olleen Vanhan Korvosan kanssa toivottavasti auttoi meitä hieman Zincherin kanssa. Tutkimme koko alakerran Geraldin johdolla, löytämättä jälkeäkään Saulista ja päätimme, että Saul on karannut reittiä pitkin jota me emme tiedä mutta jonka joku muu voisi tietää. Aamusta kävisimme suursalakuljettaja Slyegin juttusilla, jos hän tietäisi tunnelleista kaupungin alla. Niin ja olemme Hiiden omistajia, mikä on vähintäänkin hämmentävää kaiken jälkeen. Ainakin on katot pääm päällä.

6. Sarenith, 4707 AR
Slyeg vaati meiltä melkoisen määrän hyödykkeitä, ennen kuin jakoi vähäiset tietonsa kanssamme. Menetin itse kaksi hienoa sikaria etelästä, jotka olin ajatellut antaa Rolfille. Kuitenkin selvisimme elossa ja saimme vihjeen tunneleista. Gerald paikansi salaoven Oktahedronista ja Yukon tiirikoin oven auki.

Kuljimme tunnelissa törmäten otuksiin, joita en olisi voinut kuvitellakkaan asuvan kaupungin alla. Kuitenkin suurin yllätys odotti käytävän päässä. Saulin ruumis ja musta ihoinen haltia, jonka apuna oli jonkinlainen demoni. Haltia oli salaperäisellä tavalla kaunis mutta vaarallinen, yksi isku tämän veitsestä tiputti Geraldin maahan. Taistelin taitavaa ja maagisilla esineillä varustettua naista vastaan niin miekalla kuin Geraldin jouselle. Haltia pakeni huoneen aukosta, kohti maankamaraa ja lähdin takaa-ajoon. Yukon jäi Geraldin luokse. Seurasin vihollista aina Cypherportin päälle, mitkä näkymät! Kuitenkin haltia yritti voittaa kaukotaistelulla mutta oikeaksi voittajaksi selvisi iskusta selvinnyt Gerald joka tiputti haltian kahdella nuolella.

"Te ette estää sitä" jäi haltian viimeiseksi lauseeksi tämän kaatuessa eteeni kuolleena.

Kuin samalla hetkellä taivaalta lensi ylitseni taivaankappale, joka iskeytyi Pirunkyynärälle. Koko kaupunki oli hereillä seuraamassa tätä outoa tapahtumaa joutuen myös hyökyaallon uhriksi. Taiovaalta tuli alas kivi, joten moni kaupungissa haluaa osansa tästä harvinaisuudesta ja me kolme emme ole poikkeus.

Tyhjyyden Lapset

7.-12. Sarenith, 4707
Kaupunki on kuohunut nyt jo viiden päivän ajan viimeisistä tapahtumista, tietäen silti varsin vähän siitä mitä taustalla pyörii. Drowhaltian ilmestyminen tyhjästä ja tähden tippumisella on selvä yhteys, ainakin haltian päiväkirjan mukaan, jonka Kwava meille "ystävällisesti" käänsi. Haltian omaisuus siirtyi yhdessä Hiiden kanssa meille kolmelle, nappasin itselleni näppärät sandaalit yhdessä taikasormuksen kanssa.

Moni on lähtenyt kohti Paholaisen Kyynärälle tippunutta koveä ja me kolme olemme ikävästi myöhässä, pääsimme vasta 12. päivän iltana liikkeelle kapteeni Caspars Creesyn laivalla (kapteenin etunimi aiheutti hämmennystä, en ollut kuullut sukunimeäni pitkään aikaan. Kummallinen yhteensattuma). Avery ilmeisesti suunnittelee kaaoksen keskellä coup d'étatia, ainakin Andoranista tuodun asemäärän peruteella.

Näiden päivien aikana olemme valmistautuneet matkaamme tippuneelle tähdelle, haluamme olla valmiit nappaamaan siitä osamme. Itseäni vielä kiehtoo Juottolassa kerrottu tarina Tähtikiven Kokeesta josta Caydenkin on suoritunut. Gerald tilasi itselleen erikoisaseen ja itse parantelin haarniskaani.

Mutta nyt on tullut aika levätä ennen kuin rantaudumme Paholaisenkyynärälle. Jää nähtäväksi mitä sielä kohtaamme.

13. Sarenith, 4707
Saavuimme Paholaisenkyynärälle hieman ennen keskipäivää, valmiina kohtaamaan saarella olevat kilpailijamme. Kraateri löytyi nopeasti, samoin kummalliset munankuoret. Löysimme ensimmäiset palat tätä outoa metallia, jonka nimeksi varmistui myöhemmin noqual. Näytti kuitenkin siltä, että suurin osa kivestä oli viety pois kraaterista, kuten olimme osanneet odottaa.

Etsimme merkkejä muista saarentutkijoista ja törmäsimme Samarithaan kylän rauniossa (velhot olivat asuttaneet tornin, kuten hetkeä aiemmin olin veikkaillutkin), jossa taistelimme kummallisia kielihirviöitä vastaan. Samaritha kertoi saarella heitä (ja muita) vainoavista sinimustista hirviöistä. Moni cyphervelho oli kuollut näiden olentojen hyökkäyksissä. Gerald löysi itselleen lemmikin kylän rauniosta, viirupantterin jonka Gerald nimesi Boltiksi. Yllättävän hyvin yrmeä metsänkävijä sai pantterin tottelemaan. Hämmästyin. Ehkä vain kahdesti.

Jouduimme tornissa näiden olentojen hyökkäyksen kohteeksi, kuitenkin selvisimme mereen vajoavasta tornista ja näistä äänettömistä olennoista (jotka eivät pidä suolavedestä. Tai vedestä. Tai suolasta, mene ja tiedä) ilman suurempia vammoja. Samarithan tovereita sen sijaan menehtyi, rauha heidän sielulleen. Geraldin ja itseni vastusteluista huolimatta autoimme Samarithan ja tämän haavoittuneen toverin Zincherin leiriin.

Leirissä Zincher itse otti meidät vastaan ja oli kummallisen ystävällinen meille, tarjoten työtä ja sen sellaista. Kuitenkin syy tähän selvisi pian kun Akron Erix, Zincherin henkivartija, lähestyi meitä kertoen pomonsa kummasta käytöksestä ja esitti huolensa myös siitä, että Zincher aikoi viedä saaren olentoja mantereelle. Lupasimme auttaa Erixiä tämän tehtävässä, josta en tässä kirjoita.

Illasta pääsimmekin heti Zincherin perään, kun tämä lähti leiristä, suunnistaen kohti rannikkoa. Rantaöluolasta, johon areenamestari kulki, löytyi lisää tummanahkaisia ystäviämme drow-haltioita. Nopeasti hiljensimme vartijat, joista ei juurikaan tietoa irronut, uskon että koko drow-kansa on masokisteja. KOhtasimme myös vahvan varjodemonin, joka kuitenkin kaatui aiemmin löytämääni kylmärautaiseen miekkaa, jonka terä palaa kylmällä liekillä. Näppärä ase käyttööni siis. Kohtasimme myös näitä saaren kummallisia olentoja tutkivan druidin, joka geckolemmikkinsä kanssa oli hieman jo haasteellisempi vastustaja. Kuitenkin jälleen yksi voitto (vielä) nimettömälle ryhmällemme.

Luolasto löytyi lisää droweja ja heidän johtajansa, jolla oli lemmikkinä jokin valaskala. Taistelu oli pitkä ja sisälsi läheltä piti tilanteita mutta onnistuimme voittamaan drowit. Itselleni kolme kaatoa ja loput tovereilleni. Ilmeisesti saaren drowien johtaja oli aiemmin löytämässämme päiväkirjassa mainittu Shiindira ja druidi taas Xakihn. Palapelistä puuttuu vielä Mestari Nolveniss, kuka sitten onkaan.

Zincher löytyi luolasta nukkumasta ja paljastui että haltioiden johtaja Shiindira oli lumonnut rötösherran ja tämä oli saanut juosta heidän asioillaan. Zincher vannotti meitä olemaan hiljaa ja lupasimme olla hiljaa, jos saisimme puolet heidän noqualistaan. Zincher suostui ja olimme matkalla takaisin leirille, kun kummallinen aave kävi kimppuumme (luolassa Virashin haamu kummitteli meille, joten tämän oli pakko olla edellisn rakastaja) jonka voitimme. Päätin jäädä luolaan vahtimaan vankejamme muiden suunnatessa leiriin.

14.-19. Sarenith, 4707
Valmistauduimme lähtöön saarelta siirtämällä drowien tavaroita paremmalla lastauspaikalle. Ystävämme Kwava oli myös saapunut saarella (kuten olin aiemmin jo ennustanut) ja keräsi taas tietoja siitä mitä olimme tehneet. Luottamuksemme häntä kohtaan ehkä hieman nousi tai sitten ei. Veikkaampa, että tulemme tapaamaan hänet vielä monta kertaa matkamme aikana. Kuitenkin päviät sujuivat leppoisasti Lentävää Pilveä odotellessa.

Matka sujui rauhallisesti, Kwava pyysi meitä lähtemään mahdollisimman nopeasti Celwynianin Metsään, viemään meidän löytämiämme tietoja esimiehilleen. Hyvän palkkion toivossa suostuimme, kuitenkin teimme ostoksia ja muita Riddlepostissa, kun pääsimme lopulta maihin. Saimme noqualit (70 naulaa yhteensä) myytyä helposti ja Gerald päivitteli taas aseitaan. Itse jäin säästö linjalla, vaikkakin tyhjensin Cypherien taikajuomahyllyä heidän tarjoamallaan palkkiorahalla. Sota-alueelle kun olimme lähdössä hyvin pian.

Maailmanlopun Kaiku

20. Sarenith, 4707
Lähdimme kohti Celwynianin metsää, mukanamme lähes koko omaisuutemme sekä drow-haltia vanki (jonka pääseminen perille ilmeisesti oli mun vastuulla). Matkalla kohtasimme hevosmiehiä, jotka kovasti koittivat kaupata hevosiaan meille. Kuitenkin kaupat jäivät tekemättä. Rauhallisia veikkoja.

23. Sarenith, 4707
Saavuimme Celwynianiin. Tapasimme metsässä kummallisia liskoja, ilmeisesti nimeltään metsädraakkeja. Tapettuamme nämä, teimme "tuttavuutta" haltian kanssa, jonka nimi oli Kaerishiel. Geraldin ja haltiakenraalin ensitapaaminen ei ollut kovin lämmin, eikä tilanne muuttunut missään vaiheessa saapumistamme. Saimme tavata Metsän haltioiden johtajattaren Evianan joka otti emidät erittäin lämpimästi vastaan.

Vastaanottoon oli syynsä, meitä toivottiin jäämään auttamaan haltioita heidän sodassaan droweja vastaan. Celwynianin kaupunki (tai näin ymmärsin) on ollut pitkään drowien hallussa ja haltiat ovat perustaneet kylän jossa nytkin olemme, Kyyneltenlehdon mutta käyvät sotaa kaupungistaan koko ajan. Kuitenkin ynt olisi aika ajaa drowit loppulisesti pois haltioiden kotikaupungista ja lupauduimme auttamaan niin palkkion, maineen, kunnian kuin tiedonkin vuoksi. Jokaisella meistä kolemsta oli omat syymme, Gerald luultavasti haluaisi näyttää "kenraalipikkolo" Kaerishielille kuka olisi kovempi jätkä täsäs metsässä. Itseäni kiinnostaa saada lisää tietoa haltioiden historiasta, varsinkin näiden tummien historiasta.

24. Sarenith, 4707
Lähdimme aamusta liikkeelle, kun lähes koko Kyyneltenlehto siirtyi lähemmäksi taistelun pääpistettä. Tapasimme illalla käskynjaossa kenraali Shahelun, vihreähiuksisen naissamoojan. Mukavampi tapaus kuin Kaerishiel, kaikilla mahdollisilla tavoilla. Käskynjako oli meidän osaltamme erittäin helppo, etsikää ja tuhotkaa Ikuisuuden Pölyn kirjastoa vahtivat drowit. Hommaan tarvittiin parhaimmat, joten olimme ainoat ehdokkaat hommaan vaikka "herra kenraali" Kaerishiel protestoikin. Olen tyytyväinen, saamme luottamusta merkittävältä henkilöltä, mitä harvoin pääsi kokemaan Riddlepostissa. Jos Caydenin sakkia ei lasketa mukaan (olen Rolfille vieläkin sikarin pari auki).

25. Sarenith, 4707
Aamusta lähdimme kohti kirjastoa, joka meidän tulisi varmistaa. Vartijoita oli näkyvillä kourallinen, joista teimme yllättävän nopeasti silppua. Geraldin pantteri Bolt hämäsi ovelalla läpijuoksulla vartijoita, jolloin saimme aikaa kiivetä katolle taistelemaan. Kiitin Juopunutta Sankaria siitä, että ensimmäisellä kohtaamallamme drow-haltialla oli erittäin kätevät sandaalit kiipeämisen suhteen. Ilman suurempia vammoja olimme valmiit tutkimaan sisätilat.

Sisältä löysimme hämähäkkejä, jotka kuolivat nopeasti. Kirjastossa olisi vielä kaksi huonetta, törmäsimme laumaan ällöttäviä dretch-demoneja, jotka olivat varustautuneet räjähtävillä kuulilla. Onneksi Gerald keksi kohdistaa hyökkäykset näihin kuuliin, joten niistä ei suurta vaara ollut. Demonit kaatuivat miekkaani kuten varjodemoni saarella. Otimme talteen yhden näistä kuulista, jotka ovat jotain historiaopuksen kaltaisia tiedonvälityspalloja. Itseäni kiinnostaa haltioiden historia, joten otin tärkeimmän oloisen itselleni, antaen sen aina niin rauhallisen ja varovaisen Yukonin kannettavaksi.

Toisesta huoneesta löytyi lisää droweja, jotka olivat ilmeisen yllättyneitä siitä että kirjastossa oli tunkeilijoita. Yksi heistä oli naispappi kuten saarella ollut Shiindira mutta Yukonin loitsut ja Geraldin ja minun iskut olivat liikaa papille. Oli ilo huomata, etteivät drowit ole immuuneja omille myrkyilleen, Gerald hiljensi yhden papinpalvelijan aiempien drowien käsivarsjousilla ja myrkyllä. Tämä taistelu oli mainio sikälikin, että huomasin miten osasimme taistella nelisin hyvin yhteen.

Auttoimme kenraali Shalelua etenemään kirjastolta ennen kuin palasimme sotaleirillemme, josta saimmekin uuden tehtävän. Vihollisten myrkky- ja erikoisnuolien saaminen tulisi lopettaa, joten saimme käskyn hyökätä pajalle. Alkuun luulimme tehtävää hankalaksi suuren vihollismäärän vuoksi mutta paja oli lähes autio.

Luulomme osoittautui vääräksi hyvin nopeasti kun raunioista kömpi kimppuumme jonkinlainen drowin ja hämähäkin risteytys. Otus oli erittäin eläimellinen mutta osasi silti käyttää asetta. Kuitenkin ilman suurempia ongelmia voitimme vihollisemme ja pääsimme jatkamaan eteenpäin...

..Suoraa uuteen taisteluun. Alkemistilla oli apunaan lauma troglodyyttejä joten taistelusta olisi voinut olla haastava. Kuitenkin Geraldin nopea ajattelu ja yhteistyömme käänsi taistelun meille. Vaikka naisalkemisti olikin ovela niin saimme hänet napattua (vaikkakin tämän pommit estivätkin hienon manööverini, olen pettynyt itseeni). Kuulustelimme tätä ja pakotimme tekemään meille myrkytettyjä nuolia kunnes tapahtuikin jotain yllättävää. Haltiavelho ilmeisesti teleporttasi paikalle, nappasi alkemistin mukaansa ja poistui. Jäimme ymmällämme seisomaan pajaan kunnes päästin turhautumiseni ilmoille. Halumme saada hyötyä vihollisesta aiheutti vangin paon. Liittolaisiamme saapui paikalle ja yhdessä heidän kanssaan tuhosimme alkemistin pajan.

Päivä oli myös varusteiden suhteen hyvä, monia haarniskoita, aseita ja taikajuomia, joista olisi hyötyä tulevissa taisteluissa. Odottelen innolla sitä, että pääsen lumoamaan miekkaani haltioiden pajoissa.

26. Sarenith, 4707
Aamusta saimme kuulla miten "kenraali" Kaerishielin ryhmä oli jäänyt loukkuun kaupunghin eteläpuolelle. kaerishielin menettäminen olisi iso paikka sotajoukolle joten paras ryhmä saisi lähteä pelastamaan tätä. Eli siis me. Keräsimme tavaramme ja lähdimme pelastamaan liittolaista, josta varsinkaan Gerald ei pitänyt.

Kahden tornin raunioihin jumiin jäänyt ryhmä pelastettiin nopeahkosti, Yukonin tulipallo hiljensi ballistaa käyttäneet drowsoturit ja saimme aikaa sitoa haavoja ja ohjastaa haltiat pois sota-alueelta. Itse päätimme jatkaa Kaerishielin tehtävää, löytää drowien tukikohta. Päädyimme haltiavelhon jäljille, saman joka pelasti alkemistin kynsistämme edellisenä päivänä. Tutkimme konservatorioksi paljastunutta paikkaa, taistelimme niin Harmaataraatelijaa vastaan kuin myös velhoa vastaan. Alkemisti löytyi kuolleena. Velho tapettiin kun kuulimme ettei hän ollutkaan armeijan johtaja, Nolveniss Azrinae. Epäonnekas paskiainen.

Illasta saimme kuulla, että seuraavana päivänä tekisimme taktisen iskun Taiteden Akatemiaan, joka toimi drowien tukikohtana. Olimme yksi kolmesta ryhmästä jotka tunkeutuivat rakennukseen, pääoven kautta totta kai. Kaerishiel ja Shalelu muita reittekä pitkin.

27. Sarenith, 4707
Hyökkäys Akatemialle. Gerald, Yukon, Bolt ja minä selvitimme tiemme lävitse drowvartijoista ja pääsimme etuovista lävitse. Oven takana meitä odotti jonkinlainen lihamöykky, joka golemiksi tunnistettiin. Käyttäen kahta vahvaa jousta tämä otus aiheutti hetken aikaa päänvaivaa mutta kaatui lopulta Geraldin falchioniin ja omaan miekaani. Jatkoimme eteenpäin ja löysimme lisää ovia joita seurata. Törmäsimme laumaan zombeja ja vesielementtaaleihin [jotka olivat tappaa Geraldin ja hukuttaa itseni mutta selvisimme]. Oli kummaa, että emme törmänneet Shaleluun, jonka ryhmä tuli katon reiän kautta. Myöskään Kaerishielin ryhmästä ei näkynyt jälkeäkään.

Löysimme kumman huoneen, jossa oli selvästi portti toisaalle. Pahaenteinen tapaus. Huoneessa ollut kummitustyttö paljastui abolethiksi joka kuitenkin pakeni iskujamme veteen. Gerald yritti seurata kalaa mutta lopulta luovutti ja pääsimme jatkamaan eteenpäin.

Oven takaa löytyi kummallinen aaveportti ja vihainen drowhaltiasoturi. Soturi kaatui helpohkosti mutta vieläkään emme löytäneet Nolveniss Azrianeta, emmekä Shalelua tai Kaerishielia. Hetken pohdinnan jälkeen päätimme jatkaa aaveportista eteenpäin, kohti drowien tasku-ulottuvuutta.

"27.-28. Sarenith, Maailmanlopun Kaiku"
Selkeyden vuoksi kirjoitan tapahtumista tasku-ulottuvuudesta näin. Paikka toisti jotain menneen ajan tapahtumaa, hetkeä ennen tähden putoamista alas taivaalta. Kaupunki kaiussa on Celwynvian ja lähes kaikki tekomme kaiussa saavat sen "uusimaan" itsensä. Törmäsimme monenlaisiin henkilöihin, haltioita ja muinaisen ihmisrodun edustajia. Kuitenkin se mihin halusimme keskittyä oli drowien piilopaikan löytäminen ja mukanamme tuoma drow sai toimia oppaana.

Törmäsimme drowsalamurhaajaan, joka oli tappaa Geraldin mutta kaatui lopulta miekkaani. Kohtasimme myös kummallisen savuepäkuolleen, joka kuollessaan räjähti. Yövyimme Kaiussa jatkaaksemme etsintöjö seuraavana "päivänä".

Seuraava päivä olikin päivä, jollon kaiun tapahtumat saivat päätöksensä. Tähti tippuisi taivaalta ja löysimme heidän piilopaikkansa, observatorion.

Observatoriosta löysimme droweja sekä kaksi kadonnutta kenraalia, jotka eivät olleet uskoa keitä olimme. Autoimme heitä pääsemään jaloilleen ja pian lähdimmekin etsimään heidän varusteitaan. Kohtasimme pelätyn Sirppisarven, vihreän lohikäärmeen joka oli drowien liittolainen. Taistelu oli vaarallinen ja olin itse tulla monesti lävistetyksi mutta ylivoiman edessä lohikäärmeen oli taivuttava ja saimme sen hengiltä. Annoin itse viimeisen iskun ja harkitsin "lohikäärmeensurmaajan" lisäämistä nimeeni. Jääköt tällä kertaa kun en voittanut sitä yksin. Palautimme kenraalien varusteet ja keräsimme lohikäärmeen aaretta mukaamme ja jatkoimme eteenpäin.

Pitkien portaiden päästä löytyi tasanne, josta pääsi tutkimaan tähtiä ja muita taivaankappaleita. Myös Nolveniss Azrinae oli paikalle, saarnaten meille miten olimme sotkeutuneet asiaan josta emme tiedä mitään ja niin edelleen. Taistelu alkoi nopeasti saarnan loputtua.

Taistelu oli pitkä ja tuskainen, sillä Azrinae oli taitava velho ja viettikin suurimman osan ajasta näkymättömänä. Heittelin tikareitani ympäriinsä, Gerald käskytti Boltia etsimään velhoa ja Yukon pommitti aluetta tulinuolilla mutta tuloksetta. Sen sijaan velho kiusasi meitä loitsuillaan niin pitkään kuin mieli. Bolt onnistui löytämään velhon ja seuraten sen kuonoa, onnistuin loikkaamaan lentävän velhon jalkaan kiinni ja näin häiritsemään loitsintaan. Yukon muuttui lepakoksi ja näin "näki" velhon kokonaisuudessaan. Nolveniss Azrinae oli lopultakin voitettu.

Tähden tippuminen ja kaiun täysi uusiutuminen aiheutti meidän paluumme oikealle maailmantasolle, jolla vietettiin edelleen Sarenithin 27. päivää. Taistelu oli ohitse ja juhlimme haltioiden kanssa voittoamme. Kuitenkin edessä olisi tehtävää, näin ainakin ymmärsin. Syy drowien hyökkäykseen olisi saatava selville.

Loputon Yö

10. Erastus, 4707
Lähdimme tänään matkaan kohti drowien kaupunkia, Zirnakaynia. Giseil Voslil "verhosi" ruumiimme loitsullaan, näytimme pian kaikki droweilta. Tarinamme oli, että kuin tuurilla pääsimme haltioita piiloon ja pakoon ja olimme mukana sodassa. Onneksi tarinamme upposi, pääsimme erään drowhaltian vaunujen mukana kaupunkiin ja hän tarjosi työ- ja turvapaikkaa Vonnarcin huoneen katon alta. Epävarmoina suostuimme tämän Gadakin tarjoukseen ja asetuimme huone Vonnarkiin taloksi. Tarkotus olisi jotenkin saada selville mitä huone Azrinae suunnitteli.

11.-18. Erastus, 4707
Päivät ovat kuluneet erilaisia töitä tehdessä. Drowien yhteiskunta alkaa hahmottua, miten kaipaankaan kotiin Riddleporttiin, jossa huijarienkin epärehellisyyteen voi luottaa. Minä ja Gerald olemme löytäneet jo vihollisemme Vonnarcin huoneesta, Gerald haluaa repiä Orjaemon kappaleiksi kun taas huoneen toinen poika Tiryin Vonnarc suorastaan kerjää nöyryytystä käytöksellään enkä jätä tilaisuutta käyttämättä jos sen saan. Toivottavasti saan.

Tänään (18.päivä) saimme yllättävän tehtävän, hakisimme karanneet drowlukit kotiin tai tappaisimme ne. Jälkimmäinen olisi helpompaa joten keräsimme aseemme ja lähdimme drowlukin kaatoon. Tehtävä oli helppo, vaikka luolan muutkin asukkaat olivat meitä kiusata. Veimme orjaemolle todisteeksi lukkien päät. Jouduimme käymään myös Zirnakaynissa, kylläkin ensimmäistä kertaa yksin. Tapasimme "herraskerholla" kummallisen drowmiehen, joka oli aivan päästään sekaisin, kuitenkin miellyttävällä tavalla. Hyvin erilainen drow, josta saattaisi olla apua tulevaisuudessa.

Yllätimme Gadakin tutkimassa tavaroitamme tämän viikon aikana. Varoituksena ettei tämän tule jatkua Gerald leikkasi häneltä kolme sormea pois. Kuten arvelimmekin, Gadak valehteli liskon purreen häneltä sormia irti. Raukka.

19. Erastus, 4707
Kävimme saattamassa Tiryin Vonnarcin rakastajan Zirnakayniin. Matkalle teloitimme ryhmän liskoratsastajia jotka olivat Vonnarcista. Naikkonen ei drowien tapaan edes kiittänyt meitä. Rasittavaa sakkia. Tehtävämme ei oikein edisty, kukaan ei ole

20. Erastus, 4707
Aamusta saimme käskyn Vonnarcin tämän hetkisen johtajattaren, Alicavniss Vonnarcin eteen. Drowloitsija löi pöytään sen faktan, että olemme tunkeilijoita. Pitkien neuvottelujen jälkeen myönsimme asian, sillä Alicavniss tiesi mitä huone azrinae suunnitteli. Tekemällä yhden palveluksen hän kertoisi mistä pääsemme pois maan päälle. Epäilin vahvasti tätä lupausta mutta se oli ainoa mitä meillä oli liittyen alkuperäiseen tehtäväämme.

Lähdimme tappamaan Myrkkysuudelman isäntää ja varastamaan tämän karttoja Vonnarcille. Ilmeisesti jonkinlainen lauma palkkasotilaita, joiden kanssa heillä oli ongelmia. Isäntä paljastui kovaksi taistelijaksi, istuen tuolissaan ja huitoen varstallaan kaikkia jotka tulivat liian lähelle. Lopulta saimme vihollisemme hengiltä, joka paljastui lopulta naiseksi, hattu muutti ulkomuotoa. Kaappasimme tämän tavarat mukaamme ja suuntasimme takaisin.

Kuten aiemmin jo totesin, droweihin ei voi luottaa. Heidän epäluotettavuuteensa voi luottaa mikä tekee heistä arvattavia mutta silti arvaamattomia, koska he voivat tehdä jotain täysin päinvastaista kuin olet veikannut. Alicavniss kertoi meille Azrinaen tavoitteet, tuhota maanpäällinen haltiakansa ja toistaa näin Taivaanputoaminen ja samalla luoda Toinen Pimeys, jota kukaan ei pääsisi pakoon. Kiitimme ja Alicvanniss kiitit ymös, poistamalla Giseilin luoman drowkuoren päältämme ja hälyyttämällä Vonnacin huoneen tunkeiloijoiden takia. Toivotimme hyvää päivän jatkoa ja aloitimme sankarillisen pakomme, josta puhuttaisiin pitkään.

Tavoitteemme olisi päästä haltiportille, jonka velho oli meille ainakin toivottavasti avannut. Syöksyimme velhontornin lävitse, tappaen droweja minkä kerkesimme. Haimme tavaramme ja tapoimme Gadakin, joka taas penkoi kamojamme. Suuntasimme orjienosastolle, kaaoksen luominen auttaisi paossa. Moni orja halusi lähteä mukaamme ja suunnitelma alkoi muotoutua. Niittasimme Orjaemon nopeasti seinään, kun siihen tilaisuus tarjoutui. Gerald muutti hatulla itsensä drowiksi ja muut esittivät kärsiviä orjia, jotka olivat matkalla paikkaan X. Pääsimme ilman suuria ongelmia ulos Vonnarcin alueelta ja kohti Zirnakaynia. Kaiken taitonsa Gerald sai laittaa huijaamiseen.

Pääsimme Zirnakaynin lävitse kohti Madonreikiä, luolasto aluetta lähellä kaupunkia. Matka sujui nopeasti, vaikka kohtasimmekin luolien asukkeja kuten Mustan Putingin ja moolokkeja, jotka vaanivat meitä Verilammikoilla. Kuitenkin matka sujui ilman suuria ongelmia portille, jossa sitten ongelmia olikin enemmän kuin tarpeeksi.

Noutaja, kammottava mekaaninen hämähäkki vaani meitä portin luona. Yhtäaikaa saimme kimppuumme takaa-ajajat, Tiryin Vonnarc ja tämän partion. Itse haastoin Toisen Pojan kun kansamme tulleet porjat yrittivät päästä piiloon drowien nuolilta. Gerald ja Yukon taas aloittivat Noutajan kaatamisen. Taistelu oli vaikea, sillä olimme ottaneet aiemmissa kohtaamisissa jo vahinkoa, ilman aikaa parantaa itseämme. Tiryin kaatui miekkaani ja Boltin hampaisiin, Gerald leikkeli Noutajan kappaleiksi, sekä ajoi Tiryinin joukot ahtaalle. Saimme vihollisimme voitettua, kerrankin myös onni oli puolelamme. Ikävä kyllä suurin osa orjista kuoli taistelussa, saimme Geraldin kanssa revittyä porttiin mukaamme tajuttoman Yukonin sekä kolme syvämaahista. Pääsimme pakoon ennen kuin Tiryinin lisäjoukot, ryhmällinen liskoratsastajia saivat meidät kiinni. Iloisesti nauraen hyppäsin porttiin ja tunsin miten siiryimme kauas tuosta kauheasta paikasta.

Päädyimmeiloisen vihreään metsään, jossa aurinko tervehti meitä. Myös komppania jousilla varustautuneita haltioita tervehti meitä ja latoi Geraldin täyteen nuolia. Hän kun ei muistanut ottaa muodonmuutoshattua päästään. Iloinen saapuminen maan pinnalle. Iloisia haltioita jousien kanssa. Gerald tykkäisi tästä herätessään.

Pimeyden Muisto

21. Erastus, 4707
Zirnakayn vaikuttaa niin kaukaiselta todellisuudelta nyt kun olemme maan päällä. Haltioista emme silti ole päässeet eroon, sillä partio johon törmäsimme toi meidät Kyoninin haltivaltakuntaan, jossa olemme enemmän tai vähemmän ulkopuolisia. Ejmme saa poistua kaupungista, sillä kuningatar Telandia haluaa kuulla meitä. ~ Tapasimme kuningattaren ja tämän avustajan, ruhtinas Villastirin. Kumpikaan ei tiennyt miksi tulimme Maanaliseen vievästä haltiportista. Lopulta selvisi, että he eivät tienneet mitään Kyyneltenlehdon haltioiden suunnitelmasta lähettää meidät maan alle. Turhauduimme tähän salailuun. Kerroimme mikä tilanne oli mutta kuningatar ei näyttänyt juuri asiasta välittävän, Villastir taas propestoi äänekkäästi. Joudumme jäämään kaupunkiin niin pitkäksi aikaa, että haltiat saavat asiansa selvitettyä.

24. Erastus, 4707
Olemme nauttineet haltioiden "vieraanvaraisuudesta". Kaikki eivät ole kuin Kaerishiel tai Villastir, jotka avoimesti inhoavat meitä. Osa haltioista on näyttänyt mielenkiintonss tutustua meihin mutta eivät ole uskaltaneet lähestyä. Olemme käyttäneet heidän seppiensä pajoja hyväksemme, lähinnä hintojen tutkimista. Tänään kuitenkin koimme jotain uutta.

Ryhmä haltiota kävi kimppuumme illansuussa. Yllättivät meidät niin sanotusti housut kintuissa, sillä olimme jo tottuneet oleemme kaupungissa. Kuitenkin taistelu kääntyi eduksumme, Yukonin tulipallot tekivät hyvää jälkeä puissa kykkiviin haltioihin. Taistelun jälkeen kuningar saapui luoksemme ja kertoi mikä oli hänen valtakuntansa tilanne. Käytännössä valtakunnan päätöksen teko on hidasta, koska Talvineuvosto niminen ryhmä häiritsee kuningattaren toimia. Kukaan ei tiedä keitä Neuvostoon kuuluu tai ketkä kannattaavt sitä mutta silti se on olemassa. Jopa heidän piilopaikkansa sijainti tiedetään joten kuten mutta asialle ei ole voitu tehdä mitään.

Arvatkaapas ketkä saisivat tehdä asialle jotain. Yep. Huijaisimme erästä succubusta luulemaan, että haluamme tappaa Neuvoston ja näin tämä opastaisi meidät haltiaporttien lävitse Okaanpään Tornille, jossa Neuvosto piti majaansa. Torni sijaitsee keskellä demonien sotatannerta, joten uskoisin reissusta tulevan hilpeä.

25. Erastus, 4707
Tapasimme succubuksen, joka esiintyy puolihaltiana ja lähdimme matkaan kohti Okaanpäätä. Kaupungissa oli meneillään "harjoitus", jonka varjolla pääsimme helposti haltiportille. Matkamme mielenkiintoisin vaihe alkoi, sillä saisimme hyppiä monen portin läpi, jotta pääsisimme alle sadan mailin päähän nykyisestä sijainnistamme. Hyvää suunnittelua. ~ Eri vaiheiden jälkeen päädyimme kummitustaloon, jossa olevan portti johtaisi meidät lähelle Okaanpäätä. Portinvartija, banshee, kaatui helpohkosti olkoonkin että Gerald otti melkoisesti vahinkoa sen huudoista. Bansheen aarre kyllä lämmitti mieltä. Portin toisella puolella törmäsimme kahteen vihaiseen bebilithiin, jotka olivat selvä merkki siitä että olimme demonien mailla. Saimme ne kuitenkin kaadettua, vaikka ne pirulaiset kestivätkin luonnottoman paljon miekaniskuja.

Demonien johtaja, Nalfeshnee-demoni oli melkoinen idiootti uskoessaan, että aioimme auttaa heitä Tornin voittamisessa. Demoni otti oppaamme vakuudeksi rehellisyydestämme, mikä vain helpotti oloamme, yksi takinkääntäjä vähemmän ryhmässämme. Astuimme torniin.

Jatkuu....

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped