Vedenneito Sefina

Saaren kartoitus

Aika: 23. Lamashan - 24. Lamashan

(:toc:)

Prologi

Merirosvot saapuivat omalle saarelleen, tarkoituksenaan kesyttää se omaan käyttöönsä ja aloittaa asutuksen perustaminen. Lupaavin aloituspaikka, vanha linnake, osoittautui kuitenkin vaaralliseksi paikaksi, jossa kummittelee. Yöllä uniin ilmestynyt kummitus kuitenkin lupasi rauhan muurien sisälle, kunhan tornia ei häirittäisi.

Mäen juurella ja sen päällä

Leiri siirretään aamusta muurien suojaan. Roku komentaa neljä miestä rakentamaan hautajaislautan edellisenä päivänä kuolleelle, illasta hänet lähetettäisiin viimeiselle matkalle. Tämän päivän suunnitelma upseeriston osalta on lähteä tutkimaan saaren tätä puolta, läheinen kukkula kiinnostaa vartiopaikkana heitä kovasti. Mukaan otetaan pari metsästäjää ja kalastajaa, matkaan lähdetään jokea seuraillen, jos vaikka järvi tulisi vastaan.

Saaren luonto on rauhallisen kaunista, joenvesi on puhdasta juoda ja siinä on myös kalaa. Joki päättyy järveen ja sen vastarannalla käyskentelee isoja maaeläimiä, jotka kaukoputkella tunnistetaan hirmuliskoiksi, joilla on kolme suurta sarvea päässään. Miehet jätetään kalastamaan kun nelikko lähtee kapuamaan mäelle. Mäen huipulla oleva kalliopaasi näyttää lähempää katsottuna törröttävän hassusti mäen sisästä.


Kyklooppiharpyija

Heidän saapuessaan huipun läheisyyteen he kuulevat laulua, joka lumoaa Darion. Roku antaa Darion johtaa heidät laulun luokse ja vasta nähdessään luolan suun, josta laulu kuuluu hän ravistelee miehen laulun vallasta. Samassa laulu loppuu ja luolasta lennähtää kirkuen neljä punaihoista, korpin siipistä ja yksisilmästä harpyijaa muistuttavaa olentoa joista yksi komentaa muita muinaisella kyklooppien kielellä hyökkäämään!

Lentävät viholliset ovat ylimielisiä ja eivät käytä lentokykyään kaiken aikaa vaan kaksi laskeutuu kohtaamaan viholliset, kahden pysyessä ilmassa. Aseinaan nuijat he mätkivät merirosvoja. Piraatit eivät jää toimettomiksi vaan puolustavat itseään, Morian väläyttelee taitojaan taistelutikan kanssa ja on puhkaista yhden olennon silmän heti kättelyssä. Dario ja Roku taistelevat selkä kalliota vasten, saaden pian Mitaban avukseen. Dario kutsuu varjoista illuusioseitin olentojen kiusaksi, se hämää niistä muutamia hetken aikaa. Harpyijoista kahden kaatuessa maahan lähtevät loput pakoon, kohti saaren lounaista nurkkaa.

Merirosvot pitävät taukoa mäellä ja nauttivat lämpimästä syyspäivästä. Roku etsii merkkejä rakennuksista mutta niitä ei löydy. Myös harpyijojen luola on luita lukuunottamatta tyhjä.

Saaren lounaisosista löydetään erilaisia hirmuliskoja, näillä on hurjat luupiikit käsissään. Roku keräilee mukaansa mangoja ja kookospähkinöitä. He palaavat linnalle ja jatkavat vielä järven pohjoispuolelle, josta löydetään portaat suurehkot portaat ylängölle. Muinaista käsityötä ihaillaan hetki kunnes matkaa jatketaan. Illasta lähes koko niemenkärki on tutkittu ja he palaavat linnalle.

Levoton yö

Illasta vietetään hautajaisia meren äärellä. Leirin siirtäminen muurien suojaan on asia joka ilahduttaa monia. Roku jakaa keräämiään hedelmiä miehistölle. Yöstä Mitaba uneksii hyökkäyksestä, jokin on tulossa linnalle, hänen täytyy ehtiä sen muurien suojaan! Hirviöt ovat hänen perässään! Hän näkee miehiä muureilla ja yrittää päästä myös muurien suojaan ennen kuin metsästä tuleva hirviö saa hänet kiinni! Mitaba herää levottomasta unestaan, nousee ylös ja ulos tullessaan huomaa miten pimeydestä ilmestyy aavemmaisia hahmoja! Hyökkäys!

Aavemaiset hahmot yllättävät leirin ja taisteluun käydään puolipukeissa. Hyökkäävät aaveet muuttuvat pikku hiljaa kiinteämmiksi ja niiden huudot ymmärrettäviksi, ne puolustavat linnaa hyökkääjiltä kuin kuollessaan. Mitaba tietää olennot juju-zombeiksi mutta niiden aavemaisuus kummastuttaa. Niitä vastaan hyökätään ja lopulta saadaan myös ajettua pois. Roku ja muut toteavat, että ne eivät olleet täysin aitoja olentoja.. Morian valvoo viimeiset tunnit ennen aamun nousua ja pohtii tilannetta.

Aamusta hän ehdottaa leirin siirtämistä pois linnasta, selvästi tämä ei ollut oikea ratkaisu. Roku ei vastusta mutta toteaa, että miehistö voi olla asiasta näreissään. Miehistöltä kysyttäessä heistä suurin osa ei vastustele, leiri päätetään siirtää joen toiselle puolen metsän suojaan.

Itäinen puoli saaresta

Upseerit ottavat mukaansa neljä soutajaa ja lähtevät tutkimaan itäistä niemenkärkeä. Matkalla he poikkeavat vesiputoksella jota Morian käy uimalla tutkimassa ja löytää sieltä tikarin, jossa Mitaba tunnistaa taikaa. Vastarannalle saavutaan hyvissä voimin ja lähellä oleva, hieman taianomainen lehto päätetään tutkia ensimmäisenä.

Lehdon emäntä on kuvan kaunis, alaston vedenneito. Toivuttuaan ensimmäisestä ihastuksesta he puhuttelevat olentoa, Mitaba käyttää vedenkieltä. Sefina, vedenneito, osaa puhua mitä tahansa kieltä ja piantämä utelias olento haluaa kuulla heidän kaikki tarinansa meriltä. Vastapalvelukseksi Sefina varoittaa heitä metsästä. Sefina todetaan hyväksi naapuriksi ja jätetään rauhaan. He jatkavat matkaa seuraillen ylängön reunaa kohti pohjoista.

Hr tulevat toiselle puolen, löytäen toisen rannan johon veneellä voisi tulla. Täällä on ymös merkkejä sivistyksestä, homehtuva laituri ja suuria kanootteja. Täältä lähtee myös portaat kohti ylänköä. Kuitenkin niemi päätetään tutkia ennen ylängölle lähtöä, joten he jatkavat rantaviivaa pitkin kohti koillista.

Rannalla jättiläisravut koittavat saada heistä helpon saaliin mutta Rokun tuliset iskut ovat eläimille suuri pelote ja merirosvot onnistuvat pakenemaan kauemmaksi merestä ja saalistavista ravuista. Mangrovesuon laitaa tutkitaan kunnes aloitetaan kiipeäminen tällä puolen olevalle harjanteelle. Sieltä löydetään lentoliskoja nauttimassa saaliistaan, joten merirosvot laittavat myös ruuaksi.

Harjanteelta laskeudutaan ja lähdetään kiipeämään seuraavalle, jonka huipulla on kolme suuren suurta palmua ja niiden jättimäisiä kookoksia. Roku avaa yhden kookoksista ja samassa kaksi puuta liikahtaa eloon ja käyvät hyökkäykseen! Tilanne on kaikin puolin hämmentävä, pitäisikö puut jättää rauhaan ja itse juosta pakoon vai taistella? Morian toimii nopeasti ja laukaisee tulipallon loitsukääröstä puumiehiin Mitaban yrittäessä päättää miten hän puihin suhtautuu. Puut raivostuvat Rokun yrityksestä puhua niille kyklooppia. Mitaba loitsii toiseen puuhun oman tuliloitsunsa ja polttaa puumiehen karrelle.

Tässä kohtaa koko metsä heidän ympärillään herää eloon ja pakeneminen näyttää fiksuimmalta tavalta ratkaista ongelma. Merirosvot lähtevät juoksemaan kohti länttä ja Sefinan lehtoa josta he ehkä saavat suojaa metsältä. Matkalla heitä viskotaan kivillä ja muulla irtaimella mitä metsästä löytyy, puumies ajaa heitä takaa metsänsä tukemana. Vasta rannalla, nähdessään Sefinan nousevan vedestä, puumies luopuu takaa-ajosta. Sefina kertoo, että puumiehet ovat vihaisia hirviöille, jotka tuhosivat heidän metsäänsä.

Epilogi: Hullun miehen tarina

Palattuaan leiriin Sandara kertoo heille saaneensa vangittuun mieheen tolkkua. Mies esittelee itsensä Edelreigh Baileksi, Merivarpusen ja Pikendi Otongun perämieheksi. Edelreigh kertoo heille kuolemattomasta unikivestä, jonka avulla Otongun oli tarkoitus suorittaa rituaali kuolemattomuuden saamiseksi.

Saarella asuva yönakka kertoi tästä kivestä, joka tosin on saarella olevan kyklooppikaupungin pyhä esine. Otongu miehineen ryösti kiven kaupungista mutta yönakka petti heidät kykloopeille, kertoen missä he pitivät sijaansa. Kykyloopit hyökkäsivät linnaan ja veivät kiven takaisin kaupunkiinsa ja rituaali jäi kesken. Pikendin miehistö kuoli Edelreighiä lukuunottamatta. Kaupungissa ei kuulemma oli paljoa kyklooppeja mutta se ei tee kaupungista yhtään sen vaarattomampaa.

Otongu on piinannut Edelreighiä yli vuoden ajan, mies ei ole saanut nukuttua Viimeisillä järjen hippeillään mies varoittaa merirosvoja: unikiveä ei saa antaa Otongulle, se mies haluaa hallita unimaailmaa ja näin kaikkia nukkuvia ihmisiä! Tässä onkin merirosvoille miettimistä siitä, että mitä tehdä jotta saarelle saadaan rauha kolmen kuukauden sisään..

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped