Mestarinne.Tähän pelaajan tahi hahmon raporttia.
Vitaliyn objektiivinen kuvaus tapahtumista
Rin muistelee yön pimeinä tunteina.
Vankila oli inhottava paikka. Matka sinne oli inhottavaa, ja meillä oli huput päiden päällä emmekä nähneet mitään, ja sitten kun sinne päästiin meitä välittömästi poltettiin! Meidän käsivarsiimme tehtiin polttomerkit! Jotkin riimut, kuulemma. Tarkoittaa että olemme "hylättyjä." Minusta se tarkoittaa että vankila luulee että olemme vankilan omaisuutta. Se ei ole totta. Me emme ole kenenkään omaisuutta.
Piti paeta vankilasta. Sinne jääminen ei ollut vaihtoehto. Vanha ukko, siis, Vitaliy, sanoi että meillä olisi liittolaisia ulkopuolella. Mutta ensin piti päästä irti. Se oli hankalaa, kahleet olivat tosi tiukat. Yritin käyttää hiirenverta liukasteena mutta sitä oli liian vähän. Söin hiiren. Hölmö otus kun tuli luokse. Lopulta arpiukko, siis, Aneran, sai itsensä irti. Söin toisen hiiren. Hölmöt uudet ystävät eivät halunneet. Minä olin paljon vahvempi ja paremmin ravittu kuin he kun lähdimme suunnittelemaan pakoa! Mutta he olivat parempia suunnittelemaan. Suunnitteleminen on hankalaa ja pitkästyttävää. Mutta! Me löysimme toisesta sellistä Ärjyjaskan! Ärjyjaska on iso ja vahva ja hän tuli mukaamme ja auttoi meitä, ovelan suunnitelmamme kanssa, ja sitten hakkaamaan vartijoita. Ärjyjaska on hyvä tyyppi.
Tapoimme paljon vartijoita etsiessämme reittiä ulos, ja tutkimme eri paikkoja. Löysimme myrkkyä, ja päätimme käyttää sitä myrkyttämään vankilan koiria. Siis, saimme myöhemmin tietää että vankilassa on koiria kun kuulustelimme kokkia. Keittiössä oli ruokaa, se oli hyvä juttu. Ja löysimme jonkun vartijan arkusta maailman parhaita keksiä. Niin hyviä, niin makeita, niin ihania... Ahhhh, keksit. Olisipa keksejä vielä.
Hmm. Niin. Joo. Myrkky, myrkky laitettiin lihaan, että annetaan koirille myöhemmin, mutta ensin odotimme sitä kersanttia, väijytimme sen ja tapoimme. Pääsin roikkumaan hänen niskastaan. Hän ansaitsi sen. Hmmm. Sitten me pukeuduimme vartijoiksi ja myrkytimme koirat ja tapoimme lisää vartijoita ja menimme torniin. Tornissa oli joku vanha velhoukko, jonka kanssa tapoimme, se oli kai joku tärkeä tyyppi. Sillä oli pöllö. Nyljin pöllön ja otin mukaan sillä välin kun muut etsi jotain kirjoja. Pah. Kirjat on tylsiä. Pöllö on parempi, sen pystyi syömään myöhemmin. Mutta vihdoin kun oltiin tapettu tarpeeksi vartijoita päästiin ulos vankilasta! Ja sitten kohti niitä liittolaisia joista Vitaliy puhui.
Matkalla liittolaisten luo minä löysin ilveksen jälkiä ja lähdin seuraamaan niitä, kaipasin jotain tuttua ja turvallista tähän hätään. Jälkiä seuraamalla löysin pesän, ja sieltä Tuhkaturkin. Tuhkaturkki oli tappanut kaikki muut perheessään koska he olivat heikkoja. Mutta minä en ole, minä olen vahva, ja kun Tuhkaturkista tulee minun laumani, olen vielä vahvempi. Meistä kaikista tulee vahvempia laumassa. Minusta ja Tuhkaturkista ja Réveillestä ja Aneranista ja Vitaliysta.
Niin yksi juttu vielä, ennen kuin me pääsimme sinne liittolaisten luo, jättiläissammakko söi minut. Se oli inhottavaa. Melkein yhtä inhottavaa kuin vankilaan joutuminen.
Mutta sitten päästiin perille. Tapasimme Adrastus Thornin, joka on nyt meidän johtajamme. Ja me saatiin kauniit vaatteet ja hienoa ruokaa ja meidät pestiin. Kylpy ei kyllä ollut kiva. Mutta muuten oli hyvä. Nyt elämä on paremmin.
Ihan kaikkea ette pysty myymään välittömästi, teen Inventaario-sivulle kategorian erikoisostajia vaativista tavaroista. Kiitoksia hienosta kampanjan alusta!
Jännittävä pakoreissu oli. Tuntui alussa ettei sieltä sellistä pääse millään, kun kukaan ei osaa tiirikoida, eikä tiennyt kannattiko se peili käyttää heti, vaikka olikin aika ilmiselvä vaihtoehto hetken miettimisen jälkeen. Vielä vähän hahmon sielunelämään pääsemistä nämät ekat pelikerrat. - Skie
Réveillen 200gp ostoslista
= 200gp.
Myyntiin tai vaihtoon: Chain mail (100gp)\\
Powered by pmwiki.
page last modified on 2016-09-12 17:52
