8. peli, Milla

Lyhyesti

Milla jutskaili Laurin kanssa niitä näitä. Lopussa myös väestä ja muusta.
Virva kertoi velanperinnästä. Milla sanoi saman tien, ettei suostu missään nimessä osallistumaan. Lähti kuitenkin mukaan, koska ajatteli, että jos Virvaa ei voi estää, voisiko naista jotenkin auttaa. Kun puistossa selvisi, ettei nainen muista ja tajua tehneensä sopimusta, Milla oli epätoivoisen valmis yrittämään estää Virvaa. Mutta kun Virva sanoi, että se vain kasvattaisi tulen energiaa ja saattaisi satuttaa naista, Milla luopui.
Loitsun jälkeen Milla ensin hajoili, sitten raivostui ja tuliosa pääsi melkein valloilleen. (Fiilistelyssä lisää.) Milla sai vaivoin sen hallintaan, minkä jälkeen joko itki tai kulki zombiena eteenpäin. Avautuminen Jadolle auttoi asiaa.
Jadon mukana Makkaraan, jossa Milla lähinnä seuraili peikkoporukkaa. Läpänheitto ei liiemmin maistunut.
Jossain vaiheessa Emilian mukaan. Emilia selitti sekavassa järjestyksessä spekulaatioita esineistä ja henkilöistä. Loppupelin Milla todisti Hanneksen saapumisen aiheuttamaa hässäkkää. Kokoan vaikka wikiin, mitä Milla kuuli Hanneksen ympärillä pyörivästä kuviosta. Keskustelut olivat enimmäkseen sekavia ja katkonaisia. Millaa säälitti Hannes, joka tuntui olevan samalla lailla pihalla kuin Seve palattuaan.
Milla myös avautui Sevelle ja lopuksi Laurille puistoepisodista. Jäi hämmentyneenä miettimään Seven ja Jadon erilaisia väkikäsityksiä. (Katso myöhemmin.)

Tulevat

Millan maailmankuva väen suhteen on järkkynyt pahemman kerran. Milla ei tiedä, haluaako olla missään tekemisissä Virvan kanssa enempää kuin oman tulen hallinnan kannalta on pakko. Tämä kuvio asettaa pelaajana haasteita: sikiön hengen vaatiminen sopimuksen nimissä on niin paksua, että on vaikea keksiä inhimillisiä syitä sen ignoraamiseen, mutta tietysti pelillisesti se torppaa väkikuviot aika tehokkaasti.
Katan ja Sepin kanssa pitäisi päivittää jutut. Sitäei ole tapahtunut muutamaan peliin, ei nytkään. Viesteilen niille.
Sit on ne pikkujoulut. Voi olla vähän tiukkaa mahtua meille. Voisin kysyä yhtä näkövammaisten kerhotilaa, mikä voisi irrota muutamalla kympillä.
Muuta täytyy vähän sulatella, kunhan mullekin selviää, miten Virvan edesottamukset vaikuttaa Millan haluamisiin.

Palautetta

Kiitos! Oli todella hyvä idea pelata oikeasti tämä väen puoli! Meni kyllä rankimpien pelikokemusten kärkipäähän.

Nyt alkaa hahmottua juonen luominen siltä kannalta, että millaisia asioita hahmon elämästä olisi kiinnostavaa pelata. Ei siis siltä kannalta, miten vanhoja tekemisiä voisi kehittää. Kirjoitan tästä lokiin.

Fiilistelyä

Asioita, joita Milla kokoili sekavista Hannes-keskusteluista:

Hannes on aikanaan jakanut oppilailleen ja muille esineitä, ainakin sellaisia päivämääräkiekkoja ja sakkilaudan. Ehkä säilytettäväksi. Lauri on sitä mieltä, että luodaksen tietyn kuvion.
Aleksi Aaltiolla oli sellainen päivämääräkiekko; Millakin hypisteli sitä. Myöhemmin Emilia sai sellaisen postitse. Tummakin liittyi ehkä jotenkin asiaan.
Sakkilaudalla voi pelata muistoista Pelin hengen kanssa. Ilmeisesti Lauri ja Sepi pelasivat Hanneksen muistoista.
Laurilla on yli sata vuotta vanha taulu, jossa on Hanneksen näköinen mies. Onko Hannes siis käynyt kuolemassa ja heräämässä henkiin monta kertaa. ”Niin kuin se Päiväni murmelina” kuten Milla sanoi.
Seve muisti Hanneksen ollessaan siinä kummassa valotilassa. Ehkä siis Hanneskin oli ollut siellä.

Velanperintää:

Heti kun Virva sanoi, että on kysymys velan perinnästä, Milla tiesi, että nyt käytettäisiin tulen voimaa johonkin pahaan, johonkin vahingoittamiseen. Totuus oli jotain niin likaista, niin kuvottavaa, että sitä oli vaikea hyväksyä todeksi. Ehdottiko Virva tosissaan, että Milla käyttäisi voimaansa elävän olennon tappamiseen? Tämä jos mikä oli demonista. Milla ei ensin halunnut olla missään tekemisissä asian kanssa. Ei siksikään, että hänet voitaisiin tunnistaa Milla Koskelaksi. Itse asiassa piti miettiä offgame aika lailla, miten saisin Millan kohtaukseen, jossa pelillisesti kannattaisi olla, mutta josta Milla halusi olla mahdollisimman kaukana.

Matkalla Milla alkoi elätellä villejä suunnitelmia, että tulisi Aanun kanssa naisen asunnolle, käskisi naista juoksemaan lujaa ja kauas ja valehtelisi Virvalle, ettei nainen ollut siellä. Se suunnitelma kaatui siihen, että nainen oli rappunsa ovella. Samoin kaatui puistossa kasvanut hurja päättäväisyys asettua Virvan tielle. Virvan perustelut kuulostivat todenmukaisilta, ja hän olisi vain palannut asiaan myöhemmin, jos ei olisi voinut hoitaa sitä nyt.

Hirveä, väistämätön hetki, kun Virva alkoi lausua loitsua tyynesti, kylmästi. Syntymättä, kasvamatta.... Milla huusi äänettömästi, käpertyi sisäänpäin. Aanu raahasi hänet pois. Jossain vaiheessa itku ja tuska alkoi kääntyä vihaksi. Kirottu se päivä, jona väki oli siittänyt hänet. Kirottu koko väki. Kirottu Jumala, joka salli tällaisen saatanallisuuden tai jota ei ollut ollenkaan. Kirottu Virva, joka teki vastuuttomasti sopimuksia syyntakeettomien, mistään tajuamattomien nykyihmisten kanssa...

Ja ennen kuin Milla ehti ajatella, tuliminä oli valloillaan, riemukkaana, valmiina polttamaan. Mikä tyydyttävä ratkaisu! Tuli ojensi kätensä kohti Virvaa, toista tulta, ihanaa! Palaa, polttaa mitä tahansa mitä muuta ikinä tarvittaisiin? Tuli tuskin kuuli niitä joitakin, jotka yrittivät saada siihen yhteyttä. ”Ota se hallintaan.” Miksi ihmeessä? ”Jos räjähdät nyt, menetät ihmispuolesi lopullisesti. Et halua sitä.” En! huusi ihminen jossain heikosti.

Se oli toivotonta ja tuskallisen työlästä. Milla kävi taistelua koko mielensä ja kehonsa voimalla. Äiti, äiti, ajattele äitiä, älä tee äidille tätä. Milla taisteli tilaa itselleen, tunki rajatonta voimaa aina vain ahtaammalle, jonnekin sisään, jonnekin vatsanpohjaan. Sitten se oli ohi, Milla oli pelkkä ihminen ja lysähti kasaan kuin naruista päästetty marionetti. Oli vain itku, tuska ja kauhu ja inho omasta olemassaolosta, siitä, että toinen puoli itseä oli tätä tuhovoimaa. Aika pitkään aikaan Milla ei tajunnut ympäristöstä mitään, itki vaan. Jossain vaiheessa Aanu ja Virva alkoivat taas kuljettaa Millaa eteenpäin. Oli ihan sama, mihin mentiin, ketä tavattaisiin. Ihan sama. Milla vain kulki eteenpäin, kun kuljetettiin.

Ja hienoja kohtauksia, kun Milla vaan seurasi haluttomana kevyeen läpänheittoon: Kun Emilia tuli hakemaan Millaa pizzalta peikkojen luota ja koko pöydällisestä hyökyi varautuneisuuden ja ivailun aalto. ”Ai se Emilia...” ”Ai se ”eksyi metsään” –Emilia...” ”Ai Bluusin ex...” Muutenkin koko peikkoläppä oli tosi kiinnostavaa!