Kaijitsujen perintö

(:toc:)

Prologi

Kikonu oli saatu voitettua ja hetken aikaa vaikutti siltä, ettei Tyrskyvallin linna enää tarjoaisi uusia, voimakkaita vihollisia. Linnasta lähdettäessä nähdyt jätinpenikat aiheuttivat huolta mutta vähän seikkailijat tiesivät siitä mikä heitä vielä odotti Tyrskyvallin pohjalla..

Takaisin maan alle

Seikkailijat suuntaavat lyhyen aamuneuvottelun jälkeen takaisin Tyrskyvalliin, nuotiolla keskustelua erityisesti herätti ulffenien pitkälaivan kohtalo ja Spiveyn näkemän eloonjääneen kohtalo. Halla toivoi löytävänsä kotimaansa asukkaan, muut eivät olleet niin toiveikkaita. Linna seisoo edelleen jylhänä kallion yläpuolella.

Sisäpiha on tyhjä, jätinpenikat ovat käyneet tutkimassa Kikonun palaneen ruumiin mutta muuten näistä ei näy jälkeäkään. Seikkailijat päättävät jättää penikat omaan arvoonsa ja jatkaa eilen kesken jäänyttä luolaston tutkimista, nyt heillä olisi avain lukittuihin oviin. Nazrak ottaa myös kevyen muurinmurtajansa mukaan, jos eteen tulee lisää turvonneita ovia tai jos avain ei sovikkaan kaikkiin oviin.

Maanalaisesta keittiöstä pois johtava, kosteuden turvottaman ovi murretaan ja tämän takaa löytyy sienien, homeen ja sammaleen valloittama pyykkitupa, jota kukaan seikkailijoista ei halua tutkia. Sen sijaan huoneen vastakkaisessa päässä oleva lukittu ovi kiinnostaa enemmän. Oven takaa aukeavan käytävän varrelta löydetään lukitsematon ovi, jonka takaa paljastuu vankila sekä vankilan vartija, isokokoinen jätti joka käy "pidättämään" heitä.

Seikkailijat puolustautuvat hurjasti, perääntyminen jää pois vaihtoehto listalta kun Titos huomaa yhdessä vankisellissä vaaleatukkaisen ulffen naisen. Nazrakin ja Hallan suora hyökkäys sekä Titoksen hiippailu jätin selkään ovat hirviölle liikaa, Nazrak viiltää olennon kaulan auki ja tämän raskas ruho kaatuu vankilan lattialle. Kaikki seikkailijat saivat maistaa jätin nuijaa ja tietävät olevansa onnekkaita selvitessään hengissä.

Vanki vapautetaan ja Keldaksi esittäytyvä nainen kiittää henkensä pelastamisesta. Seikkailijoiden tutkiessa vankilaa Kelda pukee haarniskansa ylleen. He kiinnittävät huomiota siihen miten Kelda kävelee tärisevin jaloin, soturitar on huonossa kunnossa pitkän vankeuden takia. Kelda varoittaa heitä vangitsijastaan, mustekalahirviö otti hänet täällä maanalla kiinni. Seikkailijat saattavat hänet pois maanalta ja Nazrak antaa Bravoksen Keldalle ratsuksi ja antavat suunnaksi karavaanin, jossa Kelda saa varmasti hoitoa sekä kunnon ruokaa. Kelda kiittää heitä jälleen ja vannoo auttavansa seikkailijoita vielä, sekä palkitsevansa heidät jos he koskaan saapuvat Kalsgardiin.

Muinainen hirviö

Seikkailijat palaavat maanalle ja keräävät jätin aarteet mukaansa. Matka jatkuu käytävää eteenpäin kryptaan, jossa ei kuitenkaan ole ketään haudattuna. Kryptan vastakkaisessa seinässä on reikä, josta laskeutuu reitti syvemmälle maanalle, ensimmäinen tasenne on noin 20 jalan päässä. Titos laskeutuu köyden varassa tasanteelle ja huomaa, että lyhyempi pudotus johtaa luolan pohjalle.

Kun Halla ja Nazrak ovat laskeutumassa ensimmäiselle tasanteelle, ilmaan Titoksen eteen ilmestyy kuvajainen sinertävä ihoisesta naisesta, joka tunnistetaan Pharasmaksi. Kuvajainen käskee heitä heittämään aseensa pois ja tulemaan rauhallisin aikein hänen kammioonsa. Hieman epäillen kuvajaisen todenmukaisuutta seikkailijat katsovat mihin tilanne kehittyy. Kuvajainen vaatii tätä heiltä uudestaan mutta seikkailijat eivät tee mitään. Titos loikkaa alemmalle tasolle hetkeä ennen kuin kuvajainen katoaa ja kauhukseen näkee ystäviensä katoavan hetkeksi mustuuteen. Pian Titos huomaa heidän kimppuunsa käyneen vihollisen, katon rajassa luikertelee olento, jolla on lonkeroita kuin mustekalalla!

Olento lennähtää näkyville, vihaisen näköinen mustekalahirviö, jolla on kuitenkin kymmenen lonkeroa. Tämä tulittaa heitä sauvalla, josta lennähtää heihin samanlaisia tulisuihkuja joita Kikonu loitsi. Olennon tullessa riittävän alas Titos kokeilee alkemistintulien toimivuutta mutta pettyy olennon ollessa vahingoittumaton. Nazrak hyökkää olennon kimppuun hypättyään alas tasanteelta. Olennon nahka suojelee sitä tavallisilta iskuilta, vain Hallan taikuudella vahvistama miekka näyttää uppoavan olentoon kunnolla. Olento jakelee voimakkaita iskuja mutta Nazrakin vahva osuma olentoa silmille näyttää ajavan sen pakokauhun valtaan, se koettaa paeta! Titos on kuitenkin nopeampi, hän nappaa olentoa lonkeroista ja pakottaa sen pysymään lyöntietäisyydellä. Pitkään Titoksen ote ei kuitenkaan pidä mutta riittävästi, seikkailijat hakkaavat olennon maahan.

Hetken hengähdettyään seikkailijat tutkivat alueen, löytäen niin reitin maan päälle kuin syvemmälle maan alle, ilmeisesti Maanalisena tunnetulle alueelle sekä hirviömustekalan pesän. Pesästä löydetään aarteita sekä tummapuinen kiekko, joka muistuttaa puolikuuta. Kiekkoon on kuvattu Tyrskyvallin linna. Tietäen, että heillä on sen pari tallessa, seikkailijat suuntaavat ylös, hoitelemaan jätinpenikat.

Kolmas kammio

Jätinpenikoiden johtaja kaatuu yllätyshyökkäykseen ja kaksi muuta päästetään pakoon näiden näytettyä mistä löytyy portaikko suljettuun kammioon. Portaiden alapäässä on vahva kalteriristikko mutta tarkalla etsinnällä Halla ja Titos löytävät piilotetut "avaimen" paikat, auringon ja puolikuun muotoiset aukot. Sijoitettuaan löytämänsä puukiekot näihin kalterikko avautuu.

Samalle hetkellä heidän edessään olevaan huoneeseen ilmestyy tomusta ja pölystä musta henkiolento, joka osoittaa heitä miekallaan. Titoksen kertoessa heidän etsivän apua ystävänsä, Ameiko Kaijitsun tilaan, henkiolento joutuu tuskan valtaan, kyyneeleet valuvat sen silmistä ja pian vihan ja raivon tilalla on surua ja tuskaa. Kyynelehtien mieshahmo sanoo olevansa arvoton suojelemaan Sinettiä, seikkailijoiden pitää viedä se pois hänen lapselleen ja suojella sitä. Osoittaen kädellään yhtä seinää huoneessa olento näyttää saavan rauhan, se tempaisee aineettoman miekkansa esiin ja lävistää itsensä sillä, kadoten ikuisesti.

Seikkailijat tutkivat huoneen ja huomaavat, että huoneessa on kaksi aarrekammiota, heidän tulee nyt löytää se kolmas josta Ameikokin tajuttomana höpisi. Tutkittuaan seinän, jota henkiolento osoitti Titos ja Halla löytävät salaoven, joka johtaa kolmanteen kammioon.

Kammiossa on kolme arkkua, joista kuitenkin vain yksi aukeaa. Sen sisältä löytyy punainen, mustilla lohikäärmeillä kuvitettu laatikko joka päätellään suojauslaatikoksi. Suojauslaatikko, sekä kaksi muuta arkkua päätetään viedä karavaanille, jos apu jostain löytyy niin näistä.

Jadenäyt

Palattuaan leiriin seikkailijat saavat kuulla, ettei Ameikon tila ole parantunut. Titos vie suojauslaatikon Ameikon luokse mutta mitään ei tapahdu. Nazrak raottaa laatikon kanta ja ennen kuin he ehtivät nähdä tapahtuiko Ameikon tilassa muutosta, heidät temmataan pois karavaanista.

Seikkailijat näkevät suuren metsän, jonka varjoista marssii esiin julman näköisiä olentoja. Tumman punaisia, haarniskoituja olentoja, joilla on pitkät kulmahampaat sekä julman näköisiä aseita. Nämä marssivat kohti kyliä ja peltoja, kohti rauhallista ihmisten asuttamaa maata.

Näky vaihtuu, komeaan mutta seikkailijoille eksoottiseen asuun pukeutunut mies seisoo ystävänsä kanssa kaivon äärellä nauraen. Ystävän päälle laskeutuu varjo ja tämä iskee miekallaan ystävältään pään harteilta, kohottaen miekkansa kohti taivaita voiton merkiksi, saaden ylleen samalla jadehaarniskan. Taustalta kuuluu pahaa naurua.

Seuraavaksi he näkevät Kalsgradin, tianilainen mies myy suvun perintäkalleuden, miekan ulffenikauppiaalle.

Viimeinen näky on helpottava, he näkevät Ameikon heräävän tajuttomuudestaan. Paikka ei kuitenkaan ole karavaani vaan jadevaltaistuin, jolla Ameiko istuu keisarinnaksi puettuna. Asu on samaan tapaan eksoottinen kuin aiemmin nähdyn miehen asu, aivan toisen maan perinnettä seuraava asuste.

Viimein he palaavat nykyhetkeen, nähdäkseen Ameikon nousevan ylös ja olevan yhtä ihmeissään kuin seikkailijat. Halla toipuu ensimmäisenä, syöksyen halaamaan ystäväänsä. Karavaanissa iloitaan, Ameiko on taas kunnossa! Seikkailijat saavat kiitosta mutta he ovat hämmennyksen vallassa, mitä he ovat nähneet ja kokeneet?

Illan aikana näyt selkeytyvät: heidän näkemänsä maa oli Minkai, joka on kummallisten olentojen hyökkäyksen kohde. He näkivät Minkain nykyisen keisari Shiguren murhan, jadesoturi joka oli keisarin ystävä murhasi tämän. Miekan Kalsgardissa myynyt mies oli Rokuro Kaijitsu, entiseltä nimeltään Amatatsu Tsukotu. Miekka taas oli Amatatsu suvun perintökalleus Suishen. Ameiko, heidän ystävänsä, Ruosteisen Lohikäärmeen omistaja, on Amatatsu suvun viimeinen jäsen ja kuten Amatatsuilla ennen häntä, hänellä on oikeus Minkain hallitsemiseen.

Epilogi: Kohti Kalsgardia

Kaiken uuden tiedon, hämmennyksen ja mysteerin keskeltä kuitenkin nousee selkeä ajatus. Ameikon sulateltua saamiaan uutisia ja tarinaa siitä, mitä seikkailijat olivat löytäneet Tyrskyvallista hän on tehnyt päätöksen. Näyssä Minkai oli hyökkäyksen kohteena ja jos hän kerran on oikeutettu Minkain hallitsija, on hänen velvollisuutensa suojella tätä maata. Sanottuaan tämän Ameiko punastuu ja toteaa, että ehkä kuitenkin aloitetaan pienemmästä etapista, Kalsgradissa on hänen sukunsa perintöase, sen löytäminen voisi valoittaa tulevaa enemmän.

Pyydettyään ystäviään mukaansa, ovat he aamusta valmiita lähtemään matkaan. Seuraava tärkeämpi pysäkki karavaanille on Kalsgard, mitä mahtaa seurata sen jälkeen?

Matka kohti jokaisen karavaanin jäsenen kohtaloa on alkanut. Mitä osaa he tulevat näyttelemään tässä näytelmässä, jonka esirippua on heille vasta raotettu?

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped