Tuhkaiset arot kätkevät Korvosan historiaa?Gozran 28. Vuosi 4708 AR
Varjoonsa lukitun Magmakidan luota paettiin hajaantuen, mutta tovin kuluttua turvallisesti yhteen kokoontuen. Luunpoikien harrastoivoe oli olla hylkäämättä menetettyä toveriaan, vaan he vaativat hyvät hautajaiset miehelle joka oli todistanut monta ihmettä, viimeisenä tekonaan Kipinäkidan legendan lkahdesti toisinnon. Zeran nouti nuorukaisen ruumiin, ja hautapaikka valmistettiin hartaudella kiviröykkiöön, paikkaan joka katsoi tuota eeppistä koitosta. Tämän levon ja hartauden jälkeen, oli aika lopulta kohdata se suurin demoni - aurinkoveljien leiri ja kenties shoantien tietäjistä suurin Aurnkoshamaanit. Tie vei Magmakidan tuliselta ylängöltä vain aavistuksen viileämmile vaaroille ja preerian reunalle, jossa suoritettiin yöpyminen. Shoanteista hurjimmat oli syytä kohdata hyvin levänneenä. Flamefordia lähestyttäessä, nopeasti vastaan laukkasi tusina tulenratsatsjia punaisine tatuointeineen ja rajuine aseineen. Milezza onnistui latoa nopeastoi riittävät todisteet leiriin pääsystä, mutta ylpeät heimo veljet keksivät pieniä kepposia ja tylytyksiä pitääkseen Viattomat muukalaisina. Leiriä lähestyessä, kierretiin mahtava jyrkkä kallio ja sivustoilla olikin meri piikkikiviaansa aluetta. Heimolaiset seurasivat tarkasti hyvin häivytettyä polkua, mutta eivät vaivaantuneet varoittamaan Viattomia uhasta.
Leiriin saapuessa, oli selvää että heimoloaisia oli kokoontunut poikkeuksellisen paljon ja taistelutaitoja harjoitettiin avoimesti. Viattomat käskytettiin odottamaan sotaneuvoston kivikehässä, jonka ympärille mahtui satoja. Mutta nyt Viattomat saivat odottaa siellä yksin, kohdaten halveksuvia ja ivailevia katseita ja eleitä ohikulkijoista, muutama otti ihan asiakseen jäädä tuijottamaan muukalaisia. Kehän ympärille alkoi itseasiassa kokoontua joukkiota, kun aikaa oli mennyt jo tunti. Lopulta komeimmasta majasta lähetysi mahtava kulkue, shamaaneja, parhaita sotureita sekä ylväs aavistuksen harmaantunut suuri johtaja Ready-Klar. Hän asteli kivikehään, ja silmiin katselematta vaati selvitystä miksi aavikon hylkiöt, tulivat vaatimaan tasangon suurimman tietäjän tietoutta, mahtavan kansan yksityiselle maalle. Milezzalla oli nyt tekemistä, mutta tehdyt maineteot alkoivat upota ja herättää ainakin uteliasiuutta. AKrmain kuivaa todistusta oli vaikea sivuuttaa, niin paljon tuohon tosipuhujaan uskottiin yli heimorajojen. Lopulta se oli kuitenkin Besha, joka tulistumisellaan lopulta sulatti ylpeän johtajan mielen. Tämä kääntyi shamaanien puoleen ja kävi pitkän keskustelun näistä arvostetuimman kanssa. Lopulta Auringonshamaani itse astui puheille, ja totesi että heimon salaisuudet kuuluivat vain heimolaisille - mutta - Viattomille oli päätetty antaa poikkeuksellinen mahdoliisuus suorittaa toteemien koettelemus ja näin ansaita heimoveljeys. Heimoveljeydestä olivat toki jäävit muille heimoille uskollisuutensa valaneet - siis Luunpojat, Akram.. ja Besha. he ilmoittivatkin tyytyväisinä että heidän oli syytä palata heimojensa tykö, sillä valat kielsivät majoittumasta toisen heimon kyliin. Besha.. aavistuksen pettyneenä, oli kuitenkin tyytyväinen voidesaan saattaa Akramin ja tavatessaan toivottavasti viimein perheensnsä kuuntemppelillä.
"Trinia, Majik, Milezza ja Zeran, teidän on suoritettava tämä testi, edes yhden on onnistuttava tai teidät on välittömästi karkoitettava sklar quahin mailta!" vahvisti nyt jo julkeaksi käyvä shamaani. Alhaalla tasangolla erottuyi yksinäinen kivinen kumpu, sen juuresta oli kuljetettava kunkin oma punertava pyloni ensin keskitasanteella tunnissa, ja sitten kolmannessa tunnissa viimeiselle tasanteella. Tällä tasanteella kunkin oli pidettävä pyloninsa pystyssä, hentoisissa koloissa jotka hieman helpottivat työtä, mutta vaativat silti kaiken aikasita apua. Jos pylonia ei saatu paikalleen, tai pidetty ehjänä suoritus olisi hylätty. Se ken pystyisi pyloniansa kannattelemaan kaksi vuorkautta, hetkeen kun aurinko nousisi toisen kerran suutelemaan kokealaitaan saisi heimonimen ja oikeuden heimon tietoon. Tässä kohtaa kokelailel osoitettiin vierasteltta, ja muiden heimojen edustajat alkoivat toivotella onnea todelliseen koetukseen. Susi kuitenkin neuvoi käyttämään voimaa! Kun lähdön hetki tuli, kokelaat käyttivät tilanteen hyväkseen saattaen ystävänsä matkaan kylän.. leirin.. sotaleirin ulkopuolelle, ja käyden jo tutustumassa tähän mystiseen kivitasanteeseen. Kivi oli täällä moninpakoin erikoista, kuten pylonitkin kuin punasinihehkuista jailahduttavastigraniittiakevyempää.Tosia asia oli kuitenkin että yksikään kokelaista eisaanut pylonia hallistustiliikkumaan - pystyttämisestä puhumattakaan. Majik tunnisti, että kivettällä johtaisivat hyvin sähköä. Ideoita heiteltiin kuinka paasia voitasiin kuljettaa, pystyttää ja miten ne tehokkaasti tuettaisiin. Kaksi päivää auringonpaisteessa ja kaksi yötä suojatta, näitä kiviä halaten tulisi olemaan lystiä!
https://docs.google.com/spreadsheets/d/18ccyaIjw22jYXTX04IdQhxXajzTR0Z1IEpHahefvsgQ/edit?usp=sharing
Powered by pmwiki.
page last modified on 2021-11-25 22:58
