Helmi Lost CoastillaArodus 5. Vuosi 4707 AR
Päivä piteni pitenemistään, Viattomien odottaessa Raynardin partiota etelästä. Lopulta kaukaisuudesta marssi yksi määrätietoinen hahmo, Shalelu pahoitellen muun partion päättäneen ylläkköhyökkäyksen sijaan, alkaneen valmistella maaseutua linnoittautumaan Hiekkasärkkään.. jälki tuhotulla maatillalla oli kääntänyt miehistä karskeimpien vatsat. Shahelu ilmoitti itse olevansa edelleen ennakoivan iskun kannalla, ja Viattomat yhtyivät nopeasti näkemykseen. Suurin ongelma oli Thistlewood niminne ryteikkö, ja hevoset jotka siellä olöivat hidaste. Toinen ongelma oli lähestyvä pimeys, Ohdakevaaran tavoittaminen ennen pimeää olisi haastava ja sieltä pakeneminen silkkaa itsemurhaa!
LEhti ratkaisi ensimmäisen ongelman, ottaen loitsuin hetkeksi kyvyn puhua.. hirnua hevosta. Hän tavoitti lahjuksilla ja ikävyyksien välttämisellä johtotamman huomion ja sai ainakin lupauksellisen hirnahduksen siitä että lauma laukkaisi kohti muuritettua paikkaa.. Seuraava haaste oli lyhentää matkaa Ohdakevaaraan, leiriytyen Thistlemetsän varjoissa, onneksi Shalelun muistelut ja kartat vahvistivat että sen keskeltä pirstoutui taivaalle pari vaararivistöä. Ensimmäinen niistä tavoitettiin eteenpäin puskien ja polkua eteen hakaten sopivasti ennen pimeyttä. Seurue nousi aavistuksen vaaran kyljellem paikkaan jossa ryteikköisen metsän raja jäi hieman leirin alapuolelle ja huippu huomattavasti yläpuolelle. Vartiot tehtiin pareissa, Shahelun viihdyttäessä alkillasta ja yöstä Valerieta sekä Rufusta. Zledurkin ottaessa yönsydämen ja Lehden ja Hukan vahtiessa aamun tunnit. Yöllä harmia oli lähinnä parista vuorivuohesta, yllättävästä vaoilmiöstä kaukana Ohdakevaarassa ja pöllöstä joka liiteli paikalle ja malttoi vahtia hetken kunnes taas äänettömästi sukelsi metsälle.
Aamulla herätys oli raikas ja kuivaleipien seuraksi kerättiin oiva tuohellinen marjoja ja sieniä. SItten oli tosi kyseessä, viimeinen ilmiömäisen ketku tunkeutuminen Thistlemetsän läpi tuntien valuessa, naarmujen ja hien kertyessä. Lopulta paikanneettiin gobliinipolku, joka oli aavistuksen laajentunut sillä vime aikoina sitä pitkin oli vedetty jotakin äärimmäisen raskasta, kenties ryöstäsaalista pahaonnisilta maatiloilta tai karavaaneilta? Piilo-orjantappura ovi oli helppo juomata, ja nyt kaikkialle poikkelehti hiiden mittaisia orjantappuroilla seinustettuja ja katettuja käytäviä. Yhtä niistä seuraamalla päädyttiin reiälle kalkkiossa. Sen pohja oli syvyyksissä, ilmeisesti luolamainen tila joka johti mereen. Kuopan päälle oli huolestuttvasti perustettu kuin riiputusteline..
Tästä tilasta valittiin taas yksi käytävä, se johti kuten pian selvisi kohti hiisihurtta aukiota, tusinasta kiinnistyskepistä vain neljään oli sidottu hurtta, jotka päästivät maanista haukkua ja kiekunaa.. Viattomat jatkoivat kuitenkin jalosti matkaa syvemmälle.. jälleen raahausjälkiä seuraten.
Eräässä risteyksessä kuitenkin risukäytävästä kuuluihiiden murtava huudahdus - "Murhaajat, ryöstäjät, tulleet tappamaan me kaikki pitkäsäären vuoksi! Minun pikkuhurtat tappaneet ja nyt kaikki muut!". Tämä pettämätön logiikka oli korjattavissa vääräksi hiishurttien kiekuessa edelleen ehdottomasti elossa etäämmäällä, mutta tämä panikoiva väsynyt otus tulimiekka kädessään ja tuliraitapuuma vierellään nyt oli vakuuttunut tuhosta ja pakeni syvemmälle käytäväänsä. Viattomat lähtivät jahtiin, todetessaan pian hiiden kipittävän näissä käytävissä kuin kotonaan, sekä nyt myös aluskasvuston tarttuessa saappaisiin ja helmoihin. Zledurk ja Lehti selvisivät etunenässä, Hukan, Valerien, Rufuksen ja Shalelun pitäessä perää. Lopulta saavuttiin shamaanin kammioon.. viimeiseen tilaan jossa nyt molemmista käsistä tuiltapuhkuva ja emäntänsä ahdingossa vihastunut puuma olivat valmiit viimeiseen taistoon. Gogmurtin tuli-iskemät todella iskivät kipeästi ensin Lehteä ja sitten Zledurkkia, myös Ohdakehammas taisteli kuin vimmattu. Viattomat kuitenkin lisääntyviät ja lisääntyivät väsyneen shamaanin ottaessa mahti iskuja Rufukselta ja Zledurkilta. Lopulta sen vammat kasvoivat, ja voimat ehtyivät epätovossaan se heittäytyi mahtikissansa niskan suojaksi sulkien silmänsä rääkyen surkeasti. Zledurk iski tapaakseen molemmat kurjat, mutta kirves perkule tempaisi palan kattoa alas kuolin iskun sijaan. Lehti ja muut rauhoittivat Zledurkin, ja Gogmurt avasi silmänsä.. ällistyneenä. Sammuttaen miekkansa, katsellen nolona sivulle ja sukien suurimpia ohdakkeita niskastaan hän lasui äänivapisten "gogmurt ja Ohdakehammas teitin palveluksessa, kuhan heimolle tai hurtille ei sattuis mitään pahaa. Tää on sen pitkäkoiven syy. Ripnugget ei kuuntele enää järkeä."
Gogmurt kertoi että kuukausi sitten Nualia ja pieni joukko pitkäjalkoja saapui töykeästi mahtavan kuningas Ripnuggetin valtaistuinsaliin ja vaati audienssia. Gogmurtin yllätykseksi Ripnugget antoi Nualialle mahdollisuuden ja varsinkin kun tämä ratkaisi mystisen oven arvoituksen onkaloissa, syvällä linnoituksen alla. Näes Ohdakevaara paikkana, oli hiisille aina mieluinen sillä moni vahva mystikko tunsi mahtavan hiisi jmalan läsnäolon jossain sen syvimmissä sopukoissa, vankina mutta kutsuvana. Nyt Nualia sai siis valkmistella sotaansa Ripnuggetin resursseilla, siinä toivossa että myös jumaluus viimein vapautuisi ja tekisi Ripnuggetista Ohdakevaaran klaani päälliköistä mahtavimman.
Gogmurt osasi ehdottaa montaa tapa edetäm jo vesiteitse kipuamalla linnoituksen alaisiin onkaloihin, jota vartioi limainen lonkero hirviä, hiipien Nualian selustaan. Tai Gogmurtin vangeiksi alistumalla, niin että hän saattaisi koko poppoon Nualian petijumalan palvelukseen uhrilahjoiksi - jos Nualia kuolisi tämän ylläkön edessä koko heimon edessä olisi Ripnuggetkin varmasti alistyvan rauhaan! Viimeinen epätoivoinen suunnitelma, olisi Gogmurtin saatossa marssia Ripnuggetin audienssiin ja yrittää kääntää tämän pää - feat jossa Gogmurt ei ole vielä yksin aivan onnistunut. Viimeinen suunnitelmaan päädyttiin, ja Shalelu päätti että nyt oli iskun paikka. Hiekkasärkän oli odotettava sankartensa selviytymistä, ilman tietoa suunnitelman mielipuolisuudesta...
Powered by pmwiki.
page last modified on 2021-02-01 21:33
