Dramaattinen viesti jäädytti ryhmän hetkeksi aikaa, kunnes ajatustyö lähti liikkelle. Jos O kerta on Olynder, miksi hän palkkasi heidät? Sinami ja Oscar tarkistavat käsialan ja ovat aika varmoja siitä, että O ja Olynder ovat sama henkilö. Paikalta löytyy myös kultaa, joka oli käsitelty lyijyjauheella siten että sitä olisi helppo seurata taikakeinoinen, ja luultavasti tämä oli annettu gnolleille jotta Olynder voisi hoidella myös gnollit pois päiväjärjestyksestä. Leiristä otetaan kaikki irti mikä saadaan, ja ryhmä palaa takaisin Punakorpeen. Sananjalalle ja Gurtille kerrotaan tapahtuneesta kylän juhliessa gnolliuhan päättymistä. Kumpikaan ei tunne Olynderia, eikä osaa sanoa miksi Olynder halusi tuhota kylän vain tutkiakseen kylän salaisuuksia. Mustan Pukin alla olevaan katakombiin päätetään lähteä hyvien yöunien jälkeen. Illalla juhlitaan! Alexandra kyselee Sananjalalta tämän elämästä ja Routa oppii paikallisesta tarustosta, mukaanlukien Gurtin isoisoisoisoisästä Garosh Vanderista, joka oli jonkinlainen seikkailija myös.
Aamulla lähdetään alas katakombeihin. Ovi kellarista avataan, ja varovaisesti ryhmä lähtee alas pimeyteen. Muinaisissa kivikäytävissä ei ole aluksi kuin pölyä ja muinaisten taisteluiden aaveita (myös kirjaimellisia sellaisia), kunnes tie aukeaa suurempaan tilaan. Täällä tekonsa ja elämänsä unohtaneet haamut käyvät Roudan kimppuun raivolla, mutta yhteistyöllä heidät kaadetaan. Unohdetusta laboratoriosta löytyy lihagolemi, joka vapautuu vuosisateisesta unestaan ja on piestä Sinamin pataluhaksi. Pyhä Alexandra herättää tämän golemin uudestaan henkiin zombiena, kenties tämän epäkuoleman alamaailman voimistamana. Toisesta salista löytyy Myrkulin, kuoleman jumalan kappeli jossa todellisuus värähtää hetkeksi, sankarien nähdessä muinaisen muiston ajalta jolloin tämä kuoleman tyyssija oli vielä paljon eläväisempi ja Myrkulin kultisti kutsui kokonaisen luuranko-armeijan taisteluun tuntematonta hyökkääjää vastaan. Todellisuuden palatessa huoneen viimeiset luurankosoturit käyvät hyökkäykseen, mutta Alexandran jumalainen mahti kaataa lähes kaikki luurangot maahan hetkessä. Alexandra koittaa keksiä tapaa kumota huoneessa olevan Myrkulin mahdin, mutta vaikka Jergal kehottaa häntä tuhoamaan alttarin, ei kenelläkään sankareista ole suoraa metodia näin vahva epäelämän auran tuhoamiseen. Matkaa päätetään jatkaa syvemmälle.
Kolmannen oven takaa löytyy käytävä, ja ansaluukku joka kuitenkin vältetään. Se kuitenkin estää Alexandran zombia (ystävien kesken Sage) jatkamasta matkaa toveriensa kanssa. Viimeinen sali on tämän katakombin korein; keinotekoinen puutarha rakennettu jalokivistä ja kauniista maalauksista, tuoden kukkaloiston tähän synkkään maanalaiseen koloon. Huoneessa on myös vahva muisto, joka näyttää salin menneiden päivien loistossa, jossa vuosisataisen taistelun viimeinen selviytyjä seisoo salin keskellä. Garosh Vander, Gurtin isoisoisoisoisä, vannoo pyhän valan jolla hän sinetöi viimeisen oven katakombissa. Tämän sinetin voi rikkoa vain vangitun veri. Muisto häilyy pois, ja sillä hetkellä Oscar jähmettyy hetkeksi ja alkaa sitten kävellä kohti ovea, aivan kuin olisi jonkun voiman hallitsemana. Muut koittavat estää, ja sillä hetkellä Routa huutaa tuskasta kun varsijousen nuoli uppoaa hänen selkäänsä. Varjoista hyökkää salamurhaaja, Olynderin lohikäärmemies-palvelija. Pysäytysyrityksestä huolimatta Oscar suorittaa häntä riivaavan kummituksen tehtävän loppuun ja murtaa verellään sinetin, jonka takana Sage Fellbloom on vangittuna. Nopea taistelu salamurhaaja Fiore/Slikin kanssa päättyy tämän antautumiseen, sillä Routa paljastaa että Olynder halusi hänetkin hengiltä. Fiore/Slik kertoo kaiken mitä tietää ja livistää paikalta, peläten selkeästi "Lady O:n" kostoa suuresti.
Viimeisen oven takaa löytyy vanha kirjasto ja työhuone, jossa muumioidut oppineet ovat yhä pulpettiensa ääressä. Suurimman pöydän takaa nousee muinainen epäkuollut, Sage Fellbloom, joka on nyt kuolonnoita. Sage tunnistaa sukunsa jäsenen, vaatien tätä jatkamaan työtään kuolemalla. Taistelu on raju mutta lyhyt, ja Sage Fellbloom ja tämän akolyytit ovat viimein vain tuhkaa. Tuhkan seasta Alexandra löytää harmaan metallisen sormuksen, jonka hän tunnistaa Savraksen temppelissä näkemänsä vision sormukseksi. Harmajan Sormus vahvistaa suuresti nekromantisia loitsuja, ja Alexandra ottaa sen käyttöön ilolla. Punakorven katakombin epäelämän aura alkaa väistyä, ja sankarit palaavat voitokkaina takaisin päivänvaloon juhlimaan onnistumistaan, ja suunnittelemaan kostoaan Lady Olynderia kohtaan.
