Lyhyt yhteenveto jos kaikki ovat jo unohtaneet
Agaresin päiväkirjasta:
Meidät kutsuttiin Alavuudelle sijaitsevaan kuppilaan, jossa tapasimme taas Gressidan. Kuninkaantappajasta on vieläkin paljon huhuja liikkeellä ja hän mietti miksei Triniaa oltu haettu selleihin istumaan. Väkijoukko alkaa käydä vihaiseksi, joten Gressida palkkasi meidät hakemaan Trinian asunnostaan, ennen kuin hänet tapetaan sinne. Mielessäni on ollut niin paljon muita asioita, että koko kuninkaan murha on sivunnut ajatuksiani vain harvoin. Tuntuu kummalliselta että Trinia halutaan tappaa ilman todisteita, mutta kansa haluaa oikeutta rakastetun kuninkaan puolesta. Omassa menneisyydessäni olisin saattanut itsekin olla kadulla soihtu kädessä.
Trinian talon luona on vartijoita, joiden kanssa onneksi saimme keskusteltua asiat läpi ilman taistelua. Tuntuu että olen nähnyt tarpeeksi verta koko loppuelämäni tarpeeksi, joten aina kun onnistumme puhumaan itsemme ohi, on se sen arvoista. Itse tosin seisoin vain hyödyttömänä taustalla, kun muut tiimiläiset käyttivät taitojaan hyvin.
Hyödyttömyyden tunne korostui, kun lähdimme juoksemaan Triniaa kiinni Korvosan kattojen päällä. Tipahtelin katolta, en päässyt esteiden läpi ja olin muita selvästi hitaampi. Miksiköhän he vieläkin kutsuvat minut näille tehtäville? Trinia saadaan kiinni, vakuuttaa syyttömyyttään. Uskon tuota poloista, tunnen pientä sympatiaa häntä kohtaan. Gressida oli tyytyväinen saavutuksiimme, ja hänellä olikin toinen tehtävä meille. Meidän tulisi tavata Shoanti-päällikkö nimeltään Tuhat-luuta. Hän olikin vakuuttavan näköinen, suuri ja pelottavan näköinen mies. Hänen poikansa oli tapettu, ja ruumis varastettu. Yksi haudanryöstäjä oli myynyt tämän ruumiin jollekin kuolemanmanaajalle. Uutiset kuultuani tunsin kylmän hien otsallani. Taas epäkuolleita, miksi minua koetellaan näin?
Pääsimme hautausmaan alle sijaitsevaan luolaan, jossa välittömästi kimppuumme kävi jokin kummallinen iso luuranko, ja lukuisia ihmisen luurankoja. Tämä oli suoraan kuin painajaisesta, ja kyyristyin maahan huutamaan. Jostain kehostani levisi jonkinlainen energiapurskaus, joka ei kuitenkaan näyttänyt tekevän mitään. Luurangot voitettiin, ja edempää löysimme kummallisen ihmisenkaltaisen olennon, ja isoja hyttysiä. Onnistuin hämmentämään itseäni, ja varmasti muita seurueen jäseniä, osumalla varsijousellani useita kertoja. Ostin sen vempeleen ollakseni edes vähän hyödyllinen, ja ilmeisesti se kannatti. Myöhemmin vastaan tuli vielä yksi Otys, jonka voitimme hämmentävän hyvin. Mutta yhtäkkiä, ympäriltämme kuului askelten ääniä...
Aroduksen 19. päivä 4708 AR.
Powered by pmwiki.
page last modified on 2014-11-02 17:33
