Missä kalmot vartiovat ikuisestiDesnus 7. Vuosi 4708 AR
Donjon-pappila, pysähtyneenä hetkeen 600-vuotta sitten laajalti kerättyjen sankareiden cabalin lyötyä Kazavon ruhtinaan, oli jälleen avattu Pettyneiden vaellellessa sen pölyn täyttämiä käytäviä. Prelaatin kammiosta alettiin seurata ikitornin poukkoilevaa reunaa, päätyen prelaatin ruokakammioon. Tummiin nesteisiin piilotetut artikkelit, eivät voineet olla kuin herkkupaloja humnoidiuhreista. Ikitorni jatkui kuitenkin järkkymättömänä.. uhrisiipeen. Sen käytävältä löydettiin ensimmäinen lohduton selli, ken tänne päätyi sai toivonsa haudata.. Peremmällä tavoitettiin jättiläinen, maassa surullisen sotkuisen kankaan päällä kuin staasissa istuen. Analyysirtupattelu kuitenkin herätti olennon hitaasti, sen kuolleiden silmien katsoessa lähes kohti Laoria: "mestari, mitä käsket" ilmeisesti Zon-Kuthonin symbolin nöyrryttämänä. Laori takelteli sanoissaan, mutta kysyi kuitenkin lopulta ohjetta pappilan todellisen mestarin löytämiseksi. Jätti Mingorc kertoi että prolyytti Aruth oli käskenyt kaikki armoitsemurhaan, akolyytit vetäytyivät kammioihinsa ja prolyytti synkkään pieneen pappilaan. Alakerrassa oli suurmesta Zavenkan alue, johon Mingorcilla ei ollut asiaa - hän vastasi uhrien toimittamisesta pimeään saliin ja tarvittaessa niiden sotkujen siivoamisesta. Jätti jätettiin lepoon rätilleen ja Pettyneet jatkoivat pimeään pieneen temppeliin.
Se oli nimensä mukaan pimeä, kun vastaseinällä aavemaisesti loisti patsas pimeyden ruhtinaasta itsestään kammottava ja äärimmäisenä. Kun rohkeimmat etenivät tutkimaan ikitornin sivussa sijaiotsevaa patsasta, sen takaa esiin astui kaavussaan kuin käärinliinoihin ja pimeyteen verhoutunut relaatti Aruth kammotava epäkuolleena Zon-Kuthonin pappina. Se kyseenalaista rankoin sanoin Laorin tuodessa uhreja omin avuin saleista pyhimpään ja Laorin kertomukset nykyajasta saivat olennon vain raivoihinsa. Paralyysi aura iski, mutta uskomattomat välttyivät sen piinalta Laorin hyytyessä absoluuttisen papin eteen. Randall ryntäsi iskemään läpi Aruthin vaikuttavan puolustuksen, kunnes Majikin pommi sokeutti raivokkaan papin. Aruth ei ollut aseeton, hän kutsui ensin Mingorcin ja sitten aavemaiset akoluyytit opastamaan uhrit selleihinsä ja puski päälle väkevää magiaa, sokeuttavalla tulihiekka henkäyksellä ja sitten Zon-Kuthonin channelingilla. Laori otti kaikki iskut vastaan ja tuskaili omassa uskossaan Zon-Kuthoniin - tuo hirviö oli keiltämättä myös edelleen jumalan suosiossa! Laorin pyhätuli kieltäytyi koskemasta paholaiseen! Zeran ja Majik nuijivat taustalla surullisen jätin tuhoon, Milezzan ampuessa happoa akolyytteihin ja pitäessä helman verran välimatkaa ongelmista. Lopulta Randall iski miekkaansa Aruthiin lukemattomia kertoja, ja lopulta Laorin tuli poltti toteen papin kaapuja, kunnes Randall lopetti otuksen piinan. Valitettvasti muumio loordi pappi ei pysyisi tuhottuna, ainakaan viikkoa pidempään.. Zeranin pyhäaura sekä paransi että' hääti kauhistuneet akolyytit tiehensä. Taisto pienessä synkässä salissa oli voitettu, julman Zon-Kuthonin kuvajaisen edessä.
https://docs.google.com/spreadsheets/d/18ccyaIjw22jYXTX04IdQhxXajzTR0Z1IEpHahefvsgQ/edit?usp=sharing
Powered by pmwiki.
page last modified on 2023-02-10 00:15
