Hahmot Kylmät kalmot Belhaim Pelikerrat Muu |
LohikäärmeenVaatimus / Mitja
Mitja Zadzivie "Keitähän nämäkin maajussit oikein ovat", tuumi Ulkomeren prinssi (© by Brom)
Voima ja tahto! Nehän riittää. | TULTA! EI MINUUN! Male Gillman barbarian(savage tactician*) 3/oracle 1 Init +4 AC 18, touch 14, flat-footed 14; (+4 cha, +4 armor) Speed 30 ft. in armor, swim 30 ft. Spells (Cl 1, cast defensively +5) Str 18, Dex 8, Con 16, Int 11, Wis 12, Cha 18 On person adventurer's outfit (8 lb.), backpack (2 lb.), chain shirt (25 lb.), javelin (3) (3 lb.), longsword (6 lb.), mithral dagger (0,5 lb.), mwk halberd (12 lb.), wooden heavy shield (10 lb.) Notes
Infuriating Spirit: Adds her Charisma modifier to determine the number of rounds she can rage per day. In addition, whenever a savage tactician rages, she may tap into the primal strength of her allies to improve their combat abilities. As a move action, the savage tactician can shout a war cry, and incite her allies to follow the best course to bring their enemies down. Each willing ally, including the savage tactician, gains half the normal benefits and penalties of rage. The savage tactician can set a limit on the number of allies she desires to affect with Infuriating Spirit. Allies other than the savage tactician can keep raging while unconscious, even if the savage tactician may not. In addition, allies cannot be dropped below 1 hit point by the savage tactician ending infuriating spirit. The barbarian can still choose to rage without using Infuriating Spirit. She can, as a free action, choose to end the Infuriating Spirit effect for her allies without ending her own rage.When she does this, her allies are fatigued as they normally would, but she gains the full bonuses and penalties of rage. Using infuriating spirit costs an extra round of rage per 2 affected allies. Feral Fighting At 2nd level, the savage tactician gains both the Reckless Abandon and Inspire Ferocity rage powers. Whenever two allies affected by Inspire Ferocity are flanking a creature, they gain a +2 bonus to damage rolls against the creature they are flanking. Tasonnoususuunnitelmia 5. Power Attack, +1 fort, ferocious leader, rage power (lesser spirit totem) Frags 1x giant centipede Taustaa -"Hei, hei kiduslärvii! Hei senkin paska!", huusi lyhyenläntä taldaani laiturilla vieressään pitkin askelein harppovalle miekkoselle. Syvältä hupun lomasta vihreät silmät vilkaisivat turhautuneen oloisesti lautturia. Kaverukset olivat jo tuttu näky Jokikuningaskunnissa. Kiduslainen esittämässä sorjittua ja rasvasen näköinen laivuri potkimassa tätä satamassa. Yleensä paikalliset tulivat viereen hurraamaan - eihän nyt kukaan oikeasti kiduslaisista tykänny - mutta aina silloin tällöin joku hölmö tuli hätiin ja poistui tyhjätaskuna. -"Oon alkanu hippusen tuumia että tästä keikasta alkaa loppua into", kiduslainen jatkoi. Löysättyään hupun nyöriä hän kaivoi päänsä esiin ja antoi joen varrella viipyilevän syyspuhurin koskettaa kasvojaan. Niillä yhteenpuristetut vaaleat huulet päästivät huokauksen kun suomuinen käsi nousi raapimaan otsaa. Kasvot kiilsivät ilta-auringossa aivan kuin niitä olisi peittänyt huntu helmiäistä. -"Eeeeei mun mielest. Kato vaihdetaan seutuu, mennään vaik Seitsenkaareen. Siel on niit viherpiiperöi. Menevät hyvin vipuun." Gerys yritti vielä, mutta jokin kiduslaisen ryhdissä sai tämän hiljenemään. Mitja kääntyi katsomaan seuralaistaan, huomasi tämän kummastuneen ilmeen ja lopetti harppomisensa. Laiturille ilmestynyt väkijoukko oli alkanut hajaantua. Joku huusi törkeyksiä viereisen kapakan ovelta, mutta lopetti sukkelaan kaksikon mulkaistua suuntaansa. -"Kuules, mites olis, jos pystyisit tuplaa osuutes?" pidempi miehistä sanoi yhtäkkiä ja hymyili. -"SÄ SAAT SIT LÄHETTÄÄ KORTIN! LUPAAT KANS!" kuului Mitjan takaa kun tämä taivalsi kohti talleja. Vai kortin. Kaikkea sitä. Kumpikin tiesi että yhteydenpito olisi turhaa. Paikat ja keikat vaihtuivat tiheään, samoin nimet ja roolit. Kun Mitja olisi jättänyt kyläpahasen taakseen, Gerys varmaankin veistelisi jo palturia uudella identiteetillä. Semmoista se oli. Mitja oli kuitenkin valmis lopettamaan. Puun maku, alueiden tuttuus, jokiveden tuntu keuhkoissa ynnä muut syyt kaikki työnsivät miestä muualle. Mitja kuitenkin tiesi sen olevan lähinnä itsepetosta. Sitä vaan ei huvittanut miettiä että miksi. Kaikki oli alkanut edellisenä iltana kun hän heräsi taukotupana käyttämästään venevajasta, yltäpäältä rähmässä ja liimautuneena vilttiinsä. Kutsu kuultu. Kellot syvyydessä. Esi-isien verivalat! Nuorukainen oli repinyt itsensä repulleen ja juonut viiniä kunnes pää lakkasi takomasta ja sydän pamppaamasta. Oli ne valat sitten kuinka syvät, Mitjaa ei innostanut kuunnella verensä kutsua sen tarkemmin. Hän matkaisi etelään, kohti Taldoria ja Sisämerta vaientaakseen vainoavan äänen, mutta pähkäili vielä päässään mitä tekisi matkallaan, saadakseen sen loppumaan kokonaan. Vettä oli vältettävä. Ja azlantiraunioita. Niissä oli järjestään kamalinta. Työnteko auttoi. Josko joku joenvarren kylä antaisia töitä. Kattojen tilkitseminen oli parasta. Siinä sai olla ittekseen ja auringon porottessa jäivät miettimättä abole...no niin no niin. Jes. Kokonainen mies. Oma itsensä, jep. Vähät meristä ja järvistä, hän tuumi haparoiden. -"Tartten ehkä lomaa..." Tai viiniä. Hetken mielijohteesta Mitja kääntyi takaisinpäin ja suuntasi kohti kapakkaa. Lähteä voisi huomennakin. |