Kategoriassa Darkmoon Vale -hahmot Angbar lähti takaisin Toragin temppeliin Viiden Kuninkaan vuorille mukanaan Grungan ruumis. Hänellä ei ole aikomusta palata ihmisten ilmoille vähään aikaan. Opiskelee omia voimiaan ja suunnittelee Grungan henkiinherätystä. Angbar Rautatuli, Metallin MestariLawful Good Male Dwarf Cleric of Torag 5 Normal: Maul of the Forge Lord +7 (1d8+4 +d6 Electricity, x3) or +1 Battleaxe +7 (1d8+4, x3) or Mwk Warhammer +7 (1d8+3, x3)
Power Attack: -3 attack, +3 damage (+6 if two-handed)
Bull's Strength: +2 attack, +2 damage (+3 if two-handed)
Attack (ranged): Javelin +2 (1d6+3, x2) Artificer's Touch, Resistant Touch
Animate rope 2/day, Sanctuary 2/day, Wood shape 1/day, Shield other 1/day
Languages: Taldan, Dwarven, Celestial Typical spells prepared: Orisons: Create Water, Detect Poison, Guidance, Purify Food and Drink
1st level: Bless, Command, Protection from Evil, Remove Fear
2nd level: Bull's Strength, Calm Emotions, Spiritual Weapon
3rd level: Stone shape
Artificer’s Touch (Su): You can repair objects at will with a touch, as per mending. In addition, you can damage objects and constructs as a melee touch attack. This attack does not provoke an attack of opportunity. Objects and constructs take 1d6 points of damage +1 for every two caster levels you possess. Objects damaged in this way gain the broken condition (see the Glossary Chapter). Resistant Touch (Su): You gain a +1 resistance bonus on saving throws. This bonus increases by +1 for every 5 levels you possess. As a standard action, you can touch an ally and grant them your resistance bonus for 1 minute. When you use this ability, you lose your resistance bonus granted by this ability for 1 minute. Aina lapsuudestaan Angbar on viettänyt aikaansa Viiden Kuninkaan vuorilla, aina Toragin ylipapin seurassa. Vuosien varrella kiviherran opit iskostuivat nuoren Angbarin mieleen ja hän alkoi harjoittamaan itseään seuraajaksi. Olihan ylipappi jo erittäin vanha ja jo kuoleman porteilla, tarvittiin joku seuraamaan hänen jalanjälkiään. Muita halukkaita oli jo monta, mutta Angbar ei tehnyt tätä omaa ahneuttaan. Eipä hänestä tullutkaan ylipappia, mutta arvostettu silti. Hänen elämänsä oli kääpiöksi melko tavanomaista. Silloin tällöin hullut jätit jostain eksyivät maille, pääasiassa kirveiden ja vasaroiden ruuaksi. Joskus taas tuli örkkejä. Tämä alkoi kuitenkin jossain vaiheessa olla jo enemmänkin riesa kuin huvinpito. Puolustuksia alettiin rakentamaan vahvemmiksi ja aseita ruvettiin parantelemaan. Silti elämä jatkui melko tavanomaisena. Eräänä kauniina talvipäivänä yhden örkkiryhmän nujerrettua Angbar jäi kummastelemaan örkkiraadolta löytynyttä kääröputkiloa, jonka sisällä oli kääpiövalmisteinen kartta. Kartta antoi viitteitä pitkään salassa olleen Khundrukar-nimisen kääpiökaivannon sijaintiin. Paikalle sattuneet seikkailijat oli kiinnostuneita lähtemään mukaan etsimään mainetta ja kunniaa, mutta eihän tätä olisi voinut joidenkin palkanmetsästäjien käsiin voinut antaa. Angbar päätti sitten lähteä näiden hujoppien mukaan, toiveena seurata mahtavan Durgeddinin legendaa. Epäonnekseen vastaan tuli örkkejä, paljon örkkejä. Seikkailijoista ei taistelussa ollut liiaksi apua, vaan kaatuivat jättäen Angbarin ainoaksi pystyyn. Syystä tai toisesta nämä raakalaismaiset örkit ottivat kääpiön vangiksi eivätkä tappaneet, asia joka Angbaria vieläkin askarruttaa. Saatueen miltei kuolettavan iskun Angbar kaatui maahan, useat luulivat hänen kuolleen. Väärin luulivat väkevästä, vanhasta kääpiöstä. Ei sitä yksi köykänen örkki pois pistä! Angbar heräsi joidenkin tuntien, ehkä päivien päästä löytäen itsensä maan alta. "No mitäs halvattua!", kirosi Angbar ja kaikin voiminsa työnsi maata päältään pois. Onneksi ei syvälle oltu haudattu, vain jonkunlainen matala kuoppa ja sitten mullalla peitetty. Päättipä sitten kääpiö, että luulivat Angbarin kuolleen. Tietäen Haukkanotkon oleva lähin asutuskeskus näillä main suuntasi nenänsä sinne. Siitäkös sitten yllätys pamahtaa! Angbar saapuu sitten keskelle suuria kekkereitä, haudanvalvojaisia, kerrotaan. Päättääpä Angbar piipahtaa ja näkee siellä nämä samat seikkailijat jotka näki vuorillakin. Ilkeyttään esittää äärimmäisen vihaista, kuitenkin lopulta naurahtaen: "Älä murehdi, semmosta sattuu itse kullekin. Eiväthän kaikki ole ammattiparantajia!" Ja kittaa sitten kaverin tuopin siinä sivussa ykkösellä alas ja haluaa lisää. |
Powered by pmwiki.
page last modified on 2009-05-28 18:55