Jätinnyrkki, jossa Mokmurian jättien armeijaa kokoaaRova 6. Vuosi 4707 AR
Galenmir jättikenraali ja eliitti kivijätit syöksyivät kimppuun! Engan pieni sali ei mahdollistanut strategisia manoovereja, vaan kova löi kovaa vastaan. Galenmirin hengenvaarallinen piikki oli surmata Hukan kun Lehti ja Rufus syöksyivät häthätää apuun. Katkera taisto oli päättyä Viattomien voittoon, kun jo seuraava kirkuva lauma ogreja syöksyi mukaan nahkurinsalistaan. Vihollisen terä oli kuitenkin syöty kivijättikenraalin tiputtua ja taisto päättyi voittoon - vaikka ankarien vammojen painaessa. Huomattava määrä parantavaa magiaa myöhemmin, joukko oli kursittu kasaan. Mutta vastaaviin löylytyksiin ei ollut enää varaa!
Nahkurin katkeran hajuiset kammioit eivät paljastaneet aarteita. Päätettiin muuttaa etenemissuuntaa, kenties kivijätit olivat jo vieneet varoituksen syvempiin kammioihin. Palattiin pohjoiseen, sivukäytävään josta löydettiin kivijättien luontoa ja sen hahmoja palvova kivinen pyhäkkö. Sen takaseinään sulautuneena Rufuksen tarkoin silmin paikannettiin surullinen kivijätti rouva. Kun piiloutuminen oli epäonnistunut, tämä astui esiin. "Minä olen Conna, ketkä kulkevat näissä poikani kiroamissa saleissa?". Paljastui, että konna ja edesmennyt mutta kappelissa edelleen vaikuttava Vandarrec, olivat saaneet pojakseen lyhyen lännän kivijätin, joka aikuisuudessaan paljastui todelliseksi pettymykseksi. Luonnonmagiaan sijaan tämä opiskeli halveksuttua j luonnotonta kirjamagiaa, mikä oli puhdasta hulluutta kivijättien kommuuneissa. Pieni keinoja kaihtamaton Mokmurian ajettiin heimosta yksinäisyyteen. Tämä palasi vuosikymmeniä myöhemmin, nyt kirjamagian suurena taitajana ja äärimmäisen katkerana heimolleen häväistyksestä. Jostain pohjoisilta vuorilta, tämä oli löytänyt muinaisen herran joka oli tarjonnut magian inspiraation sekä runsaat lahjukset, joilla Mokmurianin oli rakentava Variasian murskaavan armeijan. Ja ensimmäiset rekryt olivat tämän oma heimo. Keskustelu eteni Hiekkasärkän wanhasta valosta ryöstettyyn peruskiveen, Conna kertoi Mokmurianin tilanneen vastaavia kiviä nostettavaksi useista kohteista siellä missä meri on syönyt maan lännessä. Kukin kivi tuotiin Connalle ja kahdessa jo toimitetussa, ei ollut Mokmurianin kaipaamaa Petturin merkkiä, muistoa jonka vain kivi voisi kantaa näihin päiviin. Hiekkasärkän kivi luovutettiin Connalle, Rufuksen ja Valerien tarkan luonneanalyysin jälkeen - Nualian ja Orik Vancaskerkinin petos oli kirkkaana muistissa!
Conna lupasi kertoa, mistä Mokmurianin voisi löytää ja miten kukistaa. Mutta ensin hän pyysi ja vaati että luottamuksen syntymiseksi Mokmurianin luottomies, alhainen mäkijätti Lokansir olisi surmattava, mutta hänen uskolliset kivijättinsä säästää läheisessä Thassiloniaa henkivästä suljetusta julmuuden salista. Lokansir oli se joka merkitsi Mokmurianin armeijan jäsenet sekä itsensä riimuilla ja vastasi usein myös pyövelin tehtävästä kun riimuilla merkittyjä uhrattiin muinaselle herralle keskuskuopan äärellä. Tehtävä otettiin vastaan, mutta Shalelu ja Kasadei jätettiin taustalle valvomaan että ikäviä yllätyksiä ei masinoitu Viattomien selän takana (Nualia ja Orik!).
Lokansiria etsittiin sihedron riimutetuttujen kiviovien takaa, muinaisesta salista joka oli muutettu armeijan käytössä riimun polttomerkitsemiseen lihaan sekä uhrattavien viimeiseen valmisteluun. Toimessa oli Lokansir ja uskolliset julmat kivjätit, uhreina viisi hädin tuskin elossa olevaa ja ajeltua surkean näköistä kääpiötä. Ilman korulauseita Vittomat ryntäsivät päin nuijia. Lokinsir murjoi Rufusta rajusti, kun kivijätit levittäytyivät käyttäen kantamaansa ja kääpiöillä koristettuja telineitä etuinaan. Yllätys oli suuri kun tappavaa voimaa käyttävä Zledurk ja Rufus usutettiin Lokansirin kimppuun, muiden taktikoidessa kivijättejä pehmennetyullä iskuilla tajuttomuuten. Hukka tukahdutti toisen vastarinnan pehmeästi, Zledurk päätti Lokansirin tarpeettoman verisesti ja Rufuksen yllätystyrmäys tiputti viimeisenkin kivijätin, Valerien toimiessa voimakkaana inspiraationa.
Kivijättien vaarattoman tajuttomuuden varmistuttua, onnettomat kääpiöt vapautettiin. Jurgen Kivikilpi ja neljä kumppania, olivat ainoat selviytyjät karavaanista Kopparbergetistä, kaukaa Linnorm herrojen mailta. Kupari ja arvometalli lasti oli menetetty ennen saapumista Rätselporiin.. ja siitä oli alkanut viikkojen tuska, häpäisy ja kidutus näiden hullujen mulkeroiden vankina. Kääpiöt vannoivat kostoa, heitä ruokittiin ja lääkittiin hiukan, sekä muutamia aseita ja panssareita luvoutettiin myös viime aikaista kerätyistä sotatarvikkeista, mutta kääpiöotä pyydettiin odottamaan tämän ainakin yöaikaan yksityisen salin kätköissä.. kun Viattomat jatkoivat kuulemaan Hiekkasärkän peruskiven tarinaa..
Powered by pmwiki.
page last modified on 2024-03-26 23:10
