Korvessa linna, pioneeriväestöä puolustaaArodus 27. Vuosi 4707 AR
Graulien ogrepuolikas perheen maatilka odotti hiljaisena ja harmaan, sateen vihmoessa vaikka yksi poikansa oli juuri surmattu groteskisti pihaan. Viattomat muistelivat Kibin kertoneen, Mustasulka vankien olevan ladossa kun Kasadei, Shalelu ja Lyrie suuntasivat päärakennuksen karulle kuistille.. edes jonkinmoiseen sateen suojaan. Viattomat pääsivätpian sisään latoon, sen ulkoseinien ja ovien ollen kuihtuneita versioita lankuista joita ne kerran olivat olleet - hämärän valon läpäistessä sen ja valaistessa jonkinmoisen kennelitilan, täynnä rojua ja märkää moskaa. Alakerran päätyovet olivat tukevasti jumissa, ulkopuolelta. Aikansa sen kanssa painittuaan, Zledurk onnistui lopulta vahvistaa epäilyksen - perempi kammio oli täynnä jättimäsitä seittiä, joka rajoitti ja sitoi ovia. Rufus keksi soihdulla sohia verkkoa, ja se ritisi nopeasti olemattomiin, Zledurk, esittikin sitten tulenhenkäys loitsun joka raivasi salia pitkälti ja ajoi myös valtavan irvistävän hämähäkin taistoon. Lehti mutisi jotain valtavasta koosta ja väkevästä myrkystä, rynnätessään itse taiteilemaan seittien päälle, Hukka perässä purren ja repien otuksen selälleen! Tämän jälkeen muut marssivat, nousivat verkolle ja pistivät... kunnes oli Zledurkin vuoro.. kuitenin sukeltaa jumiin seitteihin, ärrimurria myöhemmin taisto loppui kurjan otuksen jälleen iskiessä myrkkyä tihkuvat leukansa ohi ja Viattomien surmatessa katalan olennon. Nyt oli aikaa huomata että parvilla oli kaksi valtavaa karua vankihäkkiä, joissa maksai kolme ehdottoman tajutonta, riutunutta miestä.
Rufus tunnisti jykevimmän miehistä, kummisedäkseen Vale Temrokseski - ilmankos kirjeet olivat loppuneet! Pienen harjoittelun jälkeen karut lukot aukenivat, ja miehet elvytetiin perinteisin keinoin tajuihinsa. Vale oli nolona mutta kiitollisena Rufuksen edessä. Nuorimies Kaven oli hermostunut, mutta tyytyväinen ollessaan elossa. Kolmas mies Jakardros - Shalelun ottoisä, oli synkissä vesissä, menetettyään jälleen kaiken jonka puolesta oli työskennellyt vuosia. Palattiin pihalle, hakemaan kolme neitoa ladon sateen suojaan ja pitämään mies rukat turvassa, mutta nämä olivatkin taistelun tohinassa etukuistilla, nujertane kolme uutta ogrekinlaista, jotka olivat hiipineet sivuovelta. Shalelun kovakuori, heltisi lopulta Jakardroksen edessä, kenties eniten hellyyttävän Kibbin painostuksesta ja nämä vuosikymmenet eriteillä olleet sielut halasivat hetken, hyväksyen toistensa olemassa olon ja tämän toivottoman tilanteen. Lyrie taas vaati muodllista esittelyä Valen edessä ja niiasi tälle niin upeasti, kuin päivän uitettu kaupunkilais neito pystyi. Viimeiset Mustasulat, kertoivat synkästi olleensa kukin osa tusinan miehen ja naisen partiota, jotka olivat palanneet Rannikcin linnoitukselle - liian myöhään raskaan Wyvern vuorille ulottuneen partion jälkeen - vain kohdatakseen Mustasulkien nemesisten, Kreeg suvun ogrejen ottaneen linnoituksen haltuunsa. Pahan yllätyksen edessä, Jakardros joutui tekemään päätöksen ja käskemään miehensä pakenemaan kohtoi Konnunselänlauttaa. Nin kova oli Kreegien ylivoima että miehet murtuivat ja selvityjät hajautuivat rämpimään Kreegwoodiin. Mutta jopa Graulien ogrelaisperhe oli siellä valmiina, napaten kahdeksan selvityjää vangeikseen. Kidutettavaksi ja harvenevaan jpoukkoon, ne jotka raahattiin taloon - eivät koskaan palanneet..
Mustasulka kolmikko oli nyt tajuissaan ja orastavissa voimissa, kiitos tikun ja kolmen neidon voiman, mutta heidän varusteensa olivat Graulien viemät. Varsinkin Jakardroksen saisi piristymään, jos hänen haltiatekoinen jousensa saataisiin anastetua takaisin. Kuusikko sekä Kibb siis jäivät latoon, Viattomien suunnatessa säätä uhmaavaan karmaisemaan maalaistaloon. Heti kuistilla, himmelit ja rujot sahat onnistuivat yllättämään varomattomat etenijät.. sen jälkeen Rufus oli syöksyä käsipareilla koristetulta sohvalta alas seiväskuoppaan.. Nyt Rufus oli ansojen varalla, mutta marssikin ensimmäiseksi äiteen kammioon! Äiti Graul oli monisatakiloinen liikuntakyvytön maagin yökötys, jonka kolme zombie poikaa urhasti yrittivät pysäyttää Viattomien hyö'yn, epäonnistuen rujosti. Äitee oli kiitos monien kuvajaistensa turvassa hetken Zledurkin lähentelyisltä, mutta kiroten poikiensa petosta ikävästi mustisten hän yllättäen lennähti kuin lättylautanen syrjään, taas kuvajaisen menettäen. "minun olisi pitänyt pitää pelkät pikkuakat, te pojan hyväkkäät!" hän lausui, kirkunan muuttuessa loitsusanoiksi. Äitee oli poissa - mutta ei kaukana tässä kirotussa talossa!
Powered by pmwiki.
page last modified on 2022-06-15 00:14
