[-Peliraportti

(:toc:)

Tapahtumat

Pitkän, Rannickissa vietetyn talven jälkeen sankarit astuivat jälleen jokilaivalle, joka viikon kuluessa vei heidät sattumitta Magnimarin kaupunkiin. Sieltä, matka jatkui Hiekkasärkkään. Vaikka Rannickista talven mittaan olikin muodostunut jonkinlainen asuinpaikka, se oli silti kolkko linnake kolkossa ympäristössä, eikä sillä ollut Hiekkasärkän vieraanvaraisutta ja lämpöä.

Kun Hiekkasärkän ritarit astelivat sillan yli ja porteista sisään, he havaitsivat vartijoiden kuiskuttelevan toisilleen: "Ne on ne!" ja he pian olivat keränneet jälkeensä seuraavan lapsilauman. Hiisien, hullujen murhakulttien ja jättien peittoajat, Rannickin uudet valtiaat ja koko Varisian sankarit, olivat totisesti keränneet nimeä ja mainetta.

Belor Hemlock kävi myös tuopillisella Ruosteisessa lohikäärmeessä ja kertoi Hiekkasärkän tapahtumista - hiidet olivat olleet hipihiljaa metsässään, osittain toipuen männäsyksyn tapahtumista, osittain siksi että Shalelu Andosana oli tehnyt oman osansa pitääkseen hiisien päät matalana, ja olipa muuan joukko paikallisia nuorukaisiakin käynyt hiisimetsällä. Jossain rajaseuduilla oli kuulemma ollut kahnauksia jättien ja kivijättiläisten kanssa, mutta Hiekkasärkässä päin semmoisia hirvityksiä ei ollut näkynyt.

Kevätpäivän juhlaan oli vielä muutama päivä aikaa, ja he viettivät sen rauhassa, rentoutuen ja nauttien leudosta säästä ja auringonpaisteesta ja ajasta, jonka saattoi viettää ilman haarniskaa päällä ja asetta vyöllä.

Dairhe, Kajo ja Gelrick päättivät käydä kalassa, putsattuaan ensin Kuudennen airon lokkien ja hiisien jätöksistä, graffiteista sekä yhdestä tuhdon alle asennetusta ja tavattoman huonosti kyhätystä ansasta. Ilmeisesti henkiinjääneet hiidet olivat tunnistaneet veneen. Kajo reagoi löytöön aikuisesti ja marssi roskajyrkänteen huipulle, avasi sepaluksensa ja tyhjentäessään rakkooaan karjui alas: "Onko nyt hauskaa, Gugmut, häh?"

Kalareissu sujui muuten ilman välikohtauksia. He soutivat myös pohjoiseen vilkaisemaan Ohdakepään raunioita, joista oli enää vähän jäljellä. Pari kertaluokkaa voimakkaampaa talvimyrskyä oli pyyhkinyt suuren osan palaneen puulinnoituksen raunioista mereen.

Skrym vietti puolestaan aikaa korjaten vanhempiensa taloa, paikallisten nuorten tyttöjen huokaillessa hänen hiestä kiiltelevien lihastensa perään.

Eihän tämä kestää voinut - seikkailijoiksi ei ryhdytä, sellaiseksi tullaan kun seikkailu jatkuvasti seuraa perässä kuin kapinen kulkukoira, jolle kerran erehtyi heittämään makupalan. Niinpä se ei varsinaisesti ketään yllättänyt kun Dairhe eräänä aamuna, kukonlaulun aikoihin, näki terävillä silmillään läheisen ylängön laella suuria, romuluisia ja kapeapäisiä hahmoja, kourissaan suuria nuijia ja pieniä puita. Kivijättiläisiä. Druidi kiirehti kaupunkiin varoittamaan kumppaneitaan ja pian kaikki olivat haarniskoimassa itseään ja Ruosteisen majatalon henkilökunta pakkovärvättiin viemään sanaa vartijoille ja temppeliin. Dairhe otti tarkkasilmäisen haukan hahmon ja nousi taivaalle, muodostaen nopeasti kokonaiskuvan lähestyvistä jättiläisten joukkioista.

Kun noin varttia myöhemmin ensimmäinen huonosti tähdätty kivi iskeytyi pohjoisen portin pieleen, barrikadi oli jo työn alla ja Skrym, Jearis sekä Dairhen susi ryntäsivät kolmea nuorta jättiläistä vastaan. Druiditaikuus oli kasvattanut jo valmiiksi suurikokoisen suden jättiläismäisiin mittoihin ja sen leuat olivat tarpeeksi leveät purrakseen hevosen pään irti.

Ensimmäinen yhteenotto oli lyhyt ja verinen. Kaikki osanottajat kärsivät haavoja ja etenkin Skrym seisoi vankkana vastaanotettuaan iskuja, jotka olisivat surmanneet vähäisemmän miehen siihen paikkaan. Lopulta kuitenkin taisteluraivon riivaama shoanti pilkkoi yhden jättiläisen lihoiksi terävällä miekallaan ja susi repi toiselta kurkun irti. Viimeinen pinkoi pakoon minkä kintuistaan ehti, ja Skrym oli jo ryntäämässä perään kun hälytyskellot kertoivat hyökkäyksen toisesta aallosta, jokirannassa.

Sir Gelrick oli asemoinut itsensä torjumaan joelta tulevaa hyökkäystä pienen vartijaryhmän kanssa ja löysi vastastaan kaksi jättiläistä ajamassa eteenpäin kolmea jättiläiskarhua, joiden rinnalla hänen sotaratsunsakin näytti puolituisen ponilta.

Tämä ei tietenkään paladiinia säväyttänyt, ja hän piti rantatörmää hallussaan käytännössä yksin jättiläisiä ja niiden petoja vastaan, jaellen Abadarin pyhän voiman vahvistamia iskuja ja torjuen kymmenkiloisia kiviä ja kaksimetristen karahkojen iskuja maagisella kilvellään.

Pian pohjoisportilta lähteneet Kajo ja Dairhe saapuivat hänen avukseen, Jearis ja Skrym aivan heidän kintereillään. Susi kävi itseään pienemmän karhun kimppuun ja Dairhe kutsui loitsuillaan paikalle jättiläisleijonan, joka alkoi repiä toista karhua riekaleiksi. Skrym vastaanotti kolmannen karhun rynnäkön ja torjui sen terävät kynnet ja hampaat miekallaan, sallien Jeariksen upottaa nuolen tarkasti sen silmään ja aivoihin samaan aikaan kun Gelrick survaisi miekkansa ensimmäisen jättiläisen sydämeen.

Joentörmän taistelu oli uuvuttava, mutta sankarit eivät antaneet tuumaakaan periksi viholliselle ja jättiläiset petoineen työnnettiin jokeen. Gelrick oli suorittamassa surmaniskua juuri viimeiselle viholliselle, kun yhtäkkiä taivas pimeni ja suuri varjo liiti heidän ylitseen, karjaisten hyytävästi ja sylkien tulta suustaan, sytyttäen parakin katon palamaan.

Hetkeä myöhemmin, lisää jättiläisiä ilmestyi vastarannalle. Gelrick teki nopean päätöksen: "Ottakaa nuo vastaan, lohikäärme on minun," hän totesi, ja lähti marssimaan miekka kourassaan kaupungin keskustaan. Myös Jearis erkaantui rannan puolustuksesta ja suuntasi lohikäärmettä kohti, joka oli istahtanut kivitalon katolle ja nappaili pakenevia kyläläisiä suuhunsa.

Dairhe ja Kajo katsahtivat vastarannalla olevia jättiläisiä, jotka valmistautuivat viskomaan suuria murikoita heitä kohti. Sitten he katsoivat toisiinsa. Sitten, he päästivät tulimyrskyn valloilleen, kutsuen Sarenraen auringon lieskoja ja kaiken puhdistavaa alkutulta hirviöiden niskaan. Yksi niistä loikkasi jo ensimmäisten loitsujen jälkeen jokeen ja pyrki kaupunkiin alajuoksulta päin. Tällä oli karahkan sijaan aseinaan kaksi suurta sotahakkua, ja se nopeasti arvioitiin johtajaksi.

Tulen sataessa taivaalta jättiläisten päälle, Skrym loikkasi myllylampeen ja lähti raivoisasti kauhomaan itseään vastakkaiselle rannalle, pysyen pinnalla ja liikkeessä jopa haarniska päällä, niin vahvoja olivat hänen liikkeensä. Kirveen heimon shoanti ei vettä pelkää. Kun hän pääsi rannalle, savun ja kypsytetyn lihan haju iski hänen sieraimiinsa, mutta jättiläisistä oli vielä antamaan vastusta, vaikka hän heti vedestä loikatessaan iskikin niistä ensimmäisen kuoliaaksi.

Rannalla, Dairhe lähetti sutensa seuraamaan kolmatta jättiläistä ja lähti itse juoksemaan lohikäärmeen perään. Kajo suuntasi niin ikään jättiläistä metsästämään.

Sarenraen pappi sai juuri jättiläisen näköpiiriinsä kun susi sai tämän kiinni, ja kivijättiläinen kiskaisi hakkunsa esiin ja yhdellä sulavalla liikkeellä iski sen terän mammutinkokoisen suden silmien väliin. Valtava peto nytkähti kerran, katse sen silmissä lasittui ja se kaatui kyljelleen, pieni verinoro valuen pyöreästä haavasta sen otsassa.

Jättiläinen kääntyi katsomaan Kajoa ja kiskaisi esiin toisen hakkunsa.

Samaan aikaan katedraalin edessä, Gelrick huusi taisteluhaasteen punaiselle lohikäärmeelle, joka nyt kökötti katedraalin kivisellä katolla ja liekitti puusta rakennettua pohjoissiipeä. Jeariksen ja Dairhen loitsut ja nuolet olivat osuneet siihen, mutta hädin tuskin läpäisseet paksua nahkaa ja teräksenkovia suomuja. Tämä pieni, miekka kourassa etenevä ihminen kuitenkin ärsytti käärmettä tarpeeksi, jotta se lopulta ponnahti alas katolta maan tasolle ja puraisi vastustajaansa, saaden kuitenkin mehukkaan suupalan sijaan metallisen kilven leukojens väliin ja tomeran näpäytyksen kuonolleen. Se vetäytyi taaksepäin, ritari lähestyi ja iski sitä paljastuneeseen ja pehmeämpään rintakehään miekallaan, ja se karjaisi kivusta.

Lohikäärme saattoi olla ahne ja ylpeä ja paha, mutta tyhmä se ei ollut. Se levitti suuret siipensä ja nousi lentoon, välttäen tuon julman miekan uudemmat sivallukset. Haltiain ja ritarin pilkkahuutojen kaikuessa sen korvissa, se pakeni itään, kohti vuoria ja turvapaikkaa.

Tiedostaen taistelun olevan vielä käynnissä jossain päin kylää, lähtivät Gelrick, Dairhe ja Jearis sitä etsimään.

Skrym, sillä aikaa, oli jättiläisen kanssa hetken painittuaan todennut että vankeja ei tarvita niin kipeästi ja oli lopulta päätynyt survaisemaan miekkansa sen pään läpi. Barbaari hyppäsi takaisin jokeen, suunnaten sinne minne oli nähnyt kolmannen jättiläisen paenneen.

Kajo käytti kaiken taitonsa ja tuurinsa torjuessaan jättiläisen hakkujen iskuja, jotka tuntuivat satelevan kaikkialta. Sitten, vahva isku sai hänet menettämään tasapainonsa hetkellisesti ja hänen vihollisensa käytti aukon papin puolustuksessa. Pienempi hakku viuhahti ja osui Kajon ohimoon, repäisten mennessään tukkaa ja nahkaa, avaten hänen poskensa ja murtaen leuan. Hampaita ja verta syljeskellen, Kajo tippui yhdelle polvelle ja kompuroi taaksepäin. Tähdet tanssivat hänen silmissään ja maailma keikkui.

Kun hänen silmänsä taas kykenivät kohdistumaan, lähestyvän hakunterän sijaan hän näki Skrymin, karjuen raivoaan, ryntäämässä jättiläistä kohti. Jättiläinen pysäytti raivoisan hyökkäyksen suurella hakullaan, johon Skrym törmäsi kuin seinään. Kajo näki miten sen terä törrötti monta tuumaa, verta valuen ja hurmeesta punaisena, hänen ystävänsä selästä, vähän sydämen alapuolelta. Soturi korahti tukahdutetusti ja sitten, kaikkien hämmästykseksi, väänsi jättiläisen hakkua ja astui taaksepäin, irroittaen itsensä pitkästä terästä. Veri valui haavasta valtoimenaan. Skrym nosti miekkansa, katsoi yllättyneen jättiläisen taakse, ja virnisti.

Viime hetkellä, vihollinen tajusi mistä oli kyse ja kääntyi kohdatakseen Gelrickin hyökkäyksen, mutta liian myöhään, hetken liian myöhään. Teräkseen verhoutunut soturi iskeytyi kaikella voimallaan jättiläiseen, kilpi edellä, ja iski miekkansa sen rintaan. Polttavan kirkas valo välähti ja ukkonen jyrähti, kun paladiinin pyhä miekka leikkasi auki hänen vihollisensa. Hakut kolisivat maahan hervottomiksi valahtaneista kourista ja jättiläinen kaatui maahan, kuolleena kuin kivi josta hänen esi-isänsä oli veistetty.

Hiekkasärkän toinen taistelu oli ohi.

Parantavaa taikuutta jaettiin anteliaasti taistelun päätyttyä, mutta vaikka Kajo kykenikin artikuloimaan puhettaan vielä selkeästi, jäi hänelle muistoksi komea arpi eikä sillä poskella parta enää kasvanut. Skrym, niin ikään, sai näyttävän muiston kohtaamisestaan Teraktinuksen kanssa. Kaikesta hämmästyttävintä oli se, että Sarenraen pyhällä voimalla saatiin jopa susi nostetuksi jaloilleen, kuoleman porteilta.

Jättiläispäällikön nimi, Teraktinus, paljastui seuraavana päivänä, kun he kuulustelivat vangiksi saatua jättiläistä ja sitten Teraktinusta itseään, Kajon voimakkaan taikuuden voimin.

Ryövärit olivat lähteneet Jorgenfistin linnoituksesta, joka oli piilossa Mustan tornin laakossa, kaukana Rautahuippujen lomassa. Siellä, Mokmurian, mahtava jättiläisvelho muinaisilta ajoilta, komensi suurta armeijaa. Hänen lippunsa alla marssi täydet seitsemän heimoa kivijättiläisiä ja lisäksi lukuisia jättejä, mäkijättiläisiä, peikkoja ja jopa joukko lamioita sekä Pitkähammas, punainen lohikäärme. Pian tulisivat hänen armeijansa pyyhkäisemään Varisian vähäisemmät rodut mereen ja jättiläiset hallitsisivat taas niin ylänköjä kuin alamaitakin, kuten muinaisina aikoina oli. Teraktinuksen irrotetulta päältä selvisi puolestaan että Mokmurian oli antanut hänelle erityisen ja tärkeän tehtävän, käydä hakemassa peruskiveä Hiekkasärkän vanhasta majakasta. Thassilonialaisena monumentilla oli kaiketi jotain merkitystä jättiläispäällikön suunnitelmissa.

Kiitoksena Teraktinuksen hengen vaivoista, Kajo kävi tiputtamassa pään Magnimarin satama-altaaseen kun he seuraavana päivänä lähtivät jo takaisin kohti Rannickia, Rautahuippujen kupeeseen, valmistautuakseen retkelle Jorgenfistiin.

Päivämäärät

Pharastin 18.-31. ja Gozranin 1.-3. päivä 4708 AR.

Sivuhahmoja

  • Ameiko Kaijitsu, majatalonpitäjä ja entinen seikkailija Hiekkasärkästä
  • Belor Hemlock, Hiekkasärkän sheriffi
  • Teraktinus, kivijättiläisten ryöstöretkeläisten johtaja
  • Pitkähammas, punainen lohikäärme

Palkkiot

  • 12 280 xp/lärvi
  • ring of protection +1 -Michiell
  • Teraktinuksen kamat, kaikki large
    • hide shirt +1 arvo 665 gp
    • +1 dwarf bane heavy pick arvo 4158 gp
    • +1 light pick arvo 1158 gp

=1196 gp, 2 sp per sankarlärvi

Palaute

Huisan huisia kun Pitkähammas lensi Hiekkasärkän yli ja temppeliritarin silmiin syttyi kunnionhimo. Oli eeppistä kuin mikä, vaikkakin Teraktinus hieman varasti shown astetta tylymmillä iskuillaan. Kajolla on pysyvät arvet. Partaakaan ei kasva kuin puoleen naamaan enää. Epic. -Muser

Kevään juhla jää nyt väliin, mutta ei voi mitään. Jättihyökkäys oli yllättävä ja lohikäärmepelkuri vielä yllättävämpi. Seuraavalla kerralla joku saa flyn! Hiekkasärkkäläiset olivat varmasti tyytyväisiä, kun lähdimme kaupungista ennen kuin onnistuimme houkuttelemaan paikalle vielä lisää jättejä. Ja eikun takaisin Rannickiin... –Veltzeh

Hitto, tapahtumakerronnan jälkeen odotan kahta kovemmalla innolla kostoreissua Jorgenheimiin. Aikuistumisriitti siirtyi jälleen, ehkä sinne joskus keretään. Skrym ui sitten epic levelillä vesiputousta ylös. Hieno pelikerta, eikä off-game lärpätystäkään ollut niin kamalasti enää. Välillä jopa ihan in-game puhetta! Tästä on hyvä parantaa. -Zathow

Hyvää matsia tuli hyökkääjiä vastaan, ja maagilla alkaa olla loitsujakin sen verran että taistelua voi jatkaa muutamaa rundia pitempäänkin. Säkääkin tosin oli, lähinnä siinä että isot kritit sattuivat niiden kohdalle, jotka kykenivät niistä selviämään; iso isku isosta hakusta kummallekaan haltialle olis meinannu laakista vainaata. Dairhe odotti jättiläisten jäljittämistä niiden mahdolliseen tukikohtaan siitä hyvästä, mitä Silf sai kärsiä, mutta muut ryysi kauheella höökillä johonkin jokilaivaan. Hömph. Gastogh

Dude, ai että oltaisiin ensin höökitty Hiekkasärkästä Sudenkorvaan, nautittu sikäläisestä vieraanvaraisuudesta iltaan asti, sitten juostu kuutamolla samoja hyyppiä karkuun peninkulmakaupalla Renginkorven(Churlwood) läpi, moikaten paikallisia druideja ja jättiläishämähäkkejä, sen jälkeen seurattu joko Sumujyrkänteitä(Fogscar Mountains) tai Nokivuota(Lampblack River) kunnes joko paikalliset shoantit tai lukemattomat hiidet löytävät meidät? Kiitos, otan mieluummin tylsän jokipaatin, se kun säästää meiltä paljon patikointia keskellä kesytöntä rajaseutua ja mahdollisesti löydämme jopa jättiläisten Koukkuvuorelle käyttämän reitin. Niillähän oli jotain asiaa sinne ja paikallisille jättiklaaneille.

Voin tuoda Silfille sitten parit jättiläisenkorvat jahka päästään Mustaan Torniin. -Michiell

Eräät ravaavat siellä metsissä ihan normaalilla nopeudellaan... :D
Tulipa tässä mieleen, että tekeekö kukaan mitään sillä nyt tukikohdassa olevalla ranseurilla? Voidaanko myydä pois? Hehkutan myös Jearikselle löytämääni loistavaa feattia: Vital Strike! -Veltzeh

Se myytiin jo pois. Kukaan ei halunnut sinänsä tehokasta astaloa silloin. Ja joo, Vital Strike on melko mainio jos ei luota full attackeihin tai on iso vahinkonoppa(d8, d10, d12). Se vaan saisi nousta tasojen mukaan kuten Power Attack(bab 6->2x, bab 11->3x, etc). Niin, ja nämä kaksi featia -> Deadly Aim ja Arcane Strike on kanssa harkinnan arvoisia Jearikselle. Eka on tosi ilkeä true strikattuna ja toinen vaan lisää kiinteää vahinkoa joka neljäs BAB, mikä myös stäkkää olemassa olevan taikavahingon kanssa. -Muser

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped