Ylpeys ja Himo

Aika: "26. Sarenith"

(:toc:)

Takaisin Ylpeyden saliin

Sankarit lepäävät Riimuahjon luonnottomassa rauhassa, tuntuu siltä kuin ahjo hoitaisi heidän väsymyksensä, heidän ei tarvitse nukkua. Decimus pakottaa itsensä nukkumaan loitsulla ja Skip taas yrteillä. Ennen nukkumista Decimus tutkii Anateemien Arkistosta tietoja peileistä ja oppii kauhukseen, että Cyrusianissa, ylpeyden valtakunnassa, tällaisia peilejä kehitettiin helpottamaan armeijan työtä, vihollinen monistaa itsensä ja joutuu kohtaamaan omat joukkonsa ennen Cyrusianin armeijaa. Kopiot tietävät, oppivat ja tiedostavat saman kuin alkuperäinen. Ajatus on selkäpiitä karmiva, mitä jos Decimuksen kopio pääsisi koskaan pois Riimuahjosta?

Herättyään he valmistautuvat kohtaamaan kopiot itsestään. Hetken aikaa he miettivät miten tämä mahtaa onnistua, onhan Decimus kuitenkin vahva velho ja kaksin kappalein siinä alkaa olla jo liiaksi työtä. Haringrothin kopiot on mahdollista voittaa nopeasti, sitten pitää vielä varmistua ettei muista ryhmän jäsenistä tule lisää kopiota taisteluun. Yht'äkkiä Haringroth ja Decimus tuntevat miten heitä tarkkaillaan! Selvästi Decimuksen kloonit osaavat kaiken mitä tämäkin, jopa valmistautumisen. Muutaman valmistavan loitsun kanssa he suuntaavat takaisin ylpeyden saliin, josta heidät vielä aiemmin ajettiin pois.

Taistelu kopiota vastaan käydään samassa ahtaassa käytävässä. Kopio-Decimuksen kutsuvat taisteluun lisää vihollisia mutta aito Decimus taas rajaa taistelutilaa ja nostattaa kivimuurin toisen peilin edustalle. Haringroth kohtaa sekä itsensä, että kutsutun paholaisen taistelussa Skipin ja Shalelun ampuessa nurkan takaa nuolia taisteluun. Taistelu kääntyy sankarien voitoksi kun yksi kopio-Decimus kaatuu Haringrothin miekkaan ja Haringroth saa aikaa hajottaa peilin kappaleiksi. Toista Decimusta ajetaan hetki takaa mutta lopulta tämäkin saadaan hengiltä ja toinen peili hajotettua. Taistelu on ohi mutta Haringroth teki taistelun lomassa huomion, käytävältä pääsee suureen saliin jossa on ihmisiä..


Ylpeyden salin Vraxeris, tai hänen kopionsa

Ihmiset ovat joukko miehiä, kaikki toistensa näköisiä: vaaleahiuksisia ja purppura-sinisiin kaapuihin pukeutuneita. Sankarit astuvat tähän peilien peittämään saliin ja näkevät myös valtavan riikinkukon, jonka ympärillä miehet ovat. Jatkaen toistensa lauseita, miehet uhkaavat tappaa tunkeutujat ja toivovat, että he pitävät kirkumisensa minimissä, heidän mestarinsa on lukemassa.

Taistelu kuutta illusionistia vastaan on yllättävä. Kolmen kadotessa näkyvistä taikomaan tulipalloja sankarien niskaan ja vain Decimuksen nähdessä heidät, on Decimuksen käytettävä loitsu heidän palauttamisekseen takaisin turvaan. Hetken parantelun ja valmistavien loitsujen jälkeen sankarit palaavat takaisin Ylpeyden saliin ja kukistavat kopio-velhot, kuollessaan ne muuttuvat lumeksi ja jääksi.

Velhon päiväkirja ja riimutaonta

Peilien takaa löytyy salaovi tutkimushuoneeseen ja kirjastoon, josta löydetään kuollut velho. Tämän päiväkirja kertoo heille paljon Riimuahjon tapahtumista, miten keskusalueen allas on aktivoitunut ja kateuden herrat yrittivät ottaa sen omakseen mutta muut siivet tuhosivat heidät yksissä tuumin. Kirjoittaja on ensin luullut altaan heräämisen johtuvat oman herransa, Xanderghulin heräämisestä on on todennut sen olleen virhe, kirottu Karzoug on heräämässä!

Vraxeris, päiväkirjan kirjoittaja, kuvaa miten hän haluaa saada kätyreitä Thassilonin jälkeisestä maailmasta estämään Karzougin nousun valtaan. Hän on etsinyt pakokeinoa Riimuahjosta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän uskoo, että vihan saleissa oleva mestarikehä voisi toimia pakotienä. Kuitenkin Vraxeris on suunnitellut sitä miten Karzoug voidaan voittaa ja tämän puolustuksista päästä läpi, riimutaotut aseet ovat ratkaisu. Karzoug ei ymmärrä Xanderghulin ja Sorshenin taikuutta ja tämän vuoksi hänen linnakkeensa ei ole turvassa aseilta, jotka on varustettu ylpeyden ja himon voimalla. Vraxeris uskoo, että riimuahjon altaassa voidaan valmistaa näitä aseita, käyttäen komponentteja niin hänen salistaan kuin Delvahinen, tuon ihanan olennon, salista. Pala peiliä pitäisi riittää, samoin yksi Delvahinen "leluista".

Kirjoittajan kohtalo selviää myös, selvästi dementia vaivaa tätä itseään ruumista toiseen siirtävää velhoa. Kloonin numero 208 valmistus pitäisi aloittaa ja jättää Karzougin pysäyttäminen hetkeksi sivuun. Selvästi velho ei ole kloonin tuottamisessa enää onnistunut mutta on jättänyt arvokkaan tiedonlähteen sankareille. Vielä he löytävät tuhotun kirjaston ja makuuhuoneen, jossa he kohtaavat lumesta tehtyjä succubus-klooneja, jotka voitetaan kuitenkin helposti.

Delvahine, himon rautahäkkien valtiatar

Sankareilla on nyt hallussaan arvokasta tietoa. Riimutaotut aseet kuulostavat nimenomaan siltä tiedolta mitä he tulivat täältä etsimään, selvästi Xaliasa ei ollut aivan hakoteillä ehdotuksensa kanssa. Nyt heidän täytyy vain hakea komponentit mutta se ei luultavasti ole niin helppoa, Decimus epäilee toveriensa mielenlujuutta himon salien suhteen. Lumoukset ja houkutukset ovat varmasti läsnä näissä saleissa. Sankarit suojaavat itsensä pahuudelta loitsuin ja toivovat, ettei tilanne kärjisty kovin pahaksi.

Delvahine

Saleihin päästään ja niiden luonne paljastuu nopeasti. Pylväät ovat täynnä eroottista kuvistusta ja esiin lennähtävät demonin kaltaiset olennot ovat ilkosillaan. Valtava sali on täynnä häkkejä, joissa on jotain sisällä, luultavasti kuolleita leikkikaluja näille demoneille. Esiin lentäneet olennot ovat alu-demoneita, ihmisen ja demonin jälkeläisiä ja ne aloittavat sankarien houkuttelun ruumiin ilojen pariin, Haringroth ja Decimus alkavat riisua vaatteitaan nopeasti näiden olentojen ehdotettua sitä. Skip vapauttaa Decimuksen lumouksesta muistuttamalla, että hänellä on vaimo kotopuolessa ja Decimus taas auttaa Haringrothin irti, vetoamalla tämän maineseen paronina.

Alu-demonit ovat pettyneitä ja vihaisia sankarien vastustettua heitä mutta haluavat kuulla miksi he ovat täällä (jos eivät heitä varten!). Decimus vaatii tavata Delvahinen, heille on uutisia ja pyyntö hänelle. Alu-demonit kommunikoivat salinsa ruhtinattaren kanssa ja sankarit saavat audienssin. Keskellä salia olevassa teltassa on lumottuja kivijättiläisiä, jotka ohitetaan nopeasti.

Delvahine on succubi, viettelijädemoni, jollaista he eivät ole nähneet koskaan. Kuvan kaunis mutta yhtä aikaa kauhistuttavan hirviömäinen. Mustat hiukset, valkeat silmät ja punakkaiho ja paljastavan ohut asuste saavat sankarit varuilleen, tämän olennon pyyntöihin on varottava suostumasta. Delvahine saa kuulla uutiset ylpeyden salista ja olento nauraa kuultuaan Vraxeriksen kohtalosta. Decimus pyytää, voisiko Delvahine antaa heille yhden "lelun", joista Vraxeris kirjoittaa. Demoni suostuu tähän, jos Decimus jää hänen kanssaan kahden 10 minuutiksi.

Pyyntö on velholle liikaa ja vaikka Delvahine laajentaa kutsun koskemaan ketä tahansa, sankarit kieltäytyvät: täytyy olla toinen tapa. Delvahine näyttää pettyneeltä mutta hänen ilmeensä muuttuu viekkaaksi, hän haluaa mässäilyn kryptien herran, Azavenin, sauvan itselleen. Sen tuomalla sankarit saavat sen mitä haluavat (ja ehkä enemmän). Tähän avokätiseen muutokseen suostutaan ja sankarit poistuvat. Delvahine tosin ilmoittaa heille, että ilman sauvaa on turha palata tai hän ottaa heidät kaikki vasten heidän tahtoaan omakseen.

Epilogi

Sankareilla on uusi tavoite, saada vaadittavat komponentit riimutaottuihin aseisiin, joilla nousta Karzougia vastaan. Kuitenkin vaadittavat komponenetit tulee kerätä, ylpeyden osa on jo heillä mutta himon osuutta varten heidän tulee kohdata mässilyn salien herra, Azaven ja saada tämän sauva Delvahinelle. Sankarit toivovat tämän olevan se helpompi ratkaisu tilanteeseen kuin 10 minuuttia succubuksen kanssa.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped