MuistiinpanojaTaustaLongini Caspars, nykyiseltä nimeltään lyhyesti ”Ling” on Cheliaxianin Keisarikunnan alemman aateliston, Casparsin suvun nuorin prinssi. Suurimman osan elämästään Ling asui Keisarikunnan pääkaupungissa, Erebuksessa, jossa nuorelta aatelismieheltä ei puuttunut mitään. Kuitenkin Lingin elämä muuttui hänen matkatessaan Riddleportin kaupunkiin kolmisen vuotta sitten. Casparsien suku hieroi kauppoja Riddleportin suursalakuljettaja Slyegin kanssa ja nuori Longini sai tehtäväkseen lähteä toimittamaan kauppasopimusta Sleygille. Tälle matkalle nuori Caspars sitten jäikin. Riddleportin kaupunki kykeni tarjoamaan hänelle niin enemmän kuin Erebus koko hänen omana elinaikanaan oli tarjonnut. Elämä oli vaarallista ja koko ajan veitsen terällä. Ihmiset elivät vapaina verrattuna Helvetinritarien ja inkvisition tarkasti vartiomaan Cheliaxianiin ja vaikka elämä oli vaarallista tässä rikollisten satamakaupungissa, tuntui se enemmän kodilta kuin Casparsien huvila Erebuksen laitamilla. Kaikki tämä viehätti Lingiä ja sai hänet katkaisemaan kahleensa Cheliaxianiin ja Casparsien sukuun. Nykyään Ling asustelee edelleen kaupungissa, johon hän kolmisen vuotta sitten rakastui. Hän on kerännyt itselleen mainetta hurjana taistelijana, joka kykenee selviämään taisteluista ilman vyöllään roikkuvaa pitkää miekkaansa, joka on hänen ainoa muistonsa menneisyydestään. Nuorukainen saa kulkea kaduilla varuillaan, koska kostoa janoavia korstoja kaupungista löytyy enemmän kuin Ling jaksaa laskea. Kuitenkaan hän ei aio vetäytyä varjoihin vaan kulkee kaupungin katuja yhtä ylpeänä kuin aina ennenkin. Lingillä ei ole sen suurempia tavoitteita elämässään. Hän haluaa nauttia elämästään Riddleportin kaupungissa jokaisena päivänä, eläen täysillä. ”Villi ja vapaa” lausahdus kuvaa hänen elämäntyyliään sanatarkasti. Hänen nimensä Ling on lyhennelmä oikeasta nimestään, jonka hän jätti taakseen ihastuttuaan Riddleporttiin. Ling pelkää oikeastaan vain sitä, että joutuisi palaamaan Erebuksen poliittisiin kiemuroihin, osaksi valtapeliä jota aatelissuvut kaupungissa käyvät. Kuitenkin hän mieluummin kuolisi kuin palaisi. Pelko on tehnyt hänestä lievästi vainoharhaisen kaikkea kohtaan mikä liittyy Cheliaxianiin, luullen sen on juoni häntä vastaan. Nimen ja ulkomuodon muuttaminen olivat osa suunnitelmaa, jonka avulla hänen ei koskaan tarvisi palata. Ling on pyrkinyt peittämään jälkensä hyvin, jotta hänen taustaansa ei voitaisi käyttää häntä vastaan. Vaikka Ling osaa puhua ja lukea niin chelishiä [Cheliaxin keisarikunnan pääkieli] kuin infernaalia, hän esittää ettei osaa muuta kuin taldonia [yleiskieli]. Kuitenkin tästä kielitaidosta on ollut hänelle joskus apua, kun chelishiä taitavia ei juurikaan Riddleportissa ole ja sitä osaavat luulevat, että ymmärtäviä korvia ei ole paikalla. Ling pitääkin itseään tietynlaisena opportunistina, hän iskee silloin kun tilaisuus tarjoutuu, ottaen tilanteesta kaiken irti. Hyviä tilaisuuksia ovat esimerkiksi kolmelle katukorstolle uhoaminen ruokarahojen vuoksi tai huhujen levittäminen sekä maineen kerääminen. Lingin saattaakin riddleportilainen tunnistaa kapakassa tämän lennokkaasta taistelutyylistä, äänekäästä esiintymisestä taistelessa [laulaminen, hyräily, nauraminen] tai huivista kasvojen ”suojana”. Niihin joihin Ling on luonut suhteita [Cayden Caylenin papit/tms.] hän luottaa sen verran kuin on tarpeen, heitä hän ei kuitenkaan pettäisi mistään. Sama koskee muita joihin hän tutustuu ja pitää heistä. Muiden ennakkoluulot hänestä eivät Lingiä häiritse koska hän pyrkii rikkomaan nämä ennakkoluulot. Lingillä ei ole sen kummempia suhteita luotuna kaupunkia hallitseviin rötösherroihin. Ainoat rötösherrat, jotka hän on tavannut ovat suursalakuljettaja Slyeg [saapuessaan kaupunkiin], areenanpitäjä Zincher [”areenatappelu kuulosti hauskalta ja sieltä sai yöpaikan..”] ja Knocmar [tiedon/huhujen välitystä]. Kuitenkin näistä vain Zincher ja Knocmar tietävät hänen nimensä [Ling], Slyeg tuskin tunnistaa täysmuutoksen käynyttä Lingiä enää nuoreksi Casparsien suvun lähetiksi. Viime aikoina Ling on harkinnut Saul Vancaskerkiniin tutustumista, pitkään ”maan alla” olleella rötösherralla voisi olla hänelle jotain tarjottavaa. Toivottavasti työn muodossa. UlkonäköLingillä oli mustat pitkät hiukset kuten Cheliaxialaiseen verinperintöön kuuluu mutta jäätyään Riddleporttiin hän hankkitui tästä piirteestä eroon värjäämällä hiuksensa blondeiksi ja leikkaamalla ne lyhyiksi. Hänellä on tapana muotoilla hiuksista pieniä piikkejä päähänsä ja monet pitävätkin tätä yhtenä piirteenä nuorukaisen räväkkyydestä. Hiukset kertovat jotain luonteesta. Partaa tai vastaavaa ei juurikaan kasva tai jos kasvaa se onn mustaa ja Ling leikkaa sen pois. Lingillä on päällään lähes aina hänen t-paita mallinen kovetuttu nahkahaarniskansa, joka on sen verran hyvää laatua ettei se haittaa hänen liikkeitään. Haarniska on tummaa nahkaa metallisilla vahvikkeilla. Kilpi ja miekka roikkuvat molemmat vyöllä. Viitta on musta. Viittaan on tehty muokkauksia, huppu on poistettu ja tilalle on laitettu "huivi" jonka mies saa nostettua kasvojensa peitoksi. Pukeutumisessa ei haeta muodikkuutta vaan käytännöllisyyttä. PäiväkirjaVarjo Taivaalla10. Desnu, 4707 AR. 11. Desnu, 4707 AR. 12.-17. Desnu, 4707 AR. Tänään [17.päivä] saimme uuden työntekijän, Samarithan. Jonkinlainen epäonnistuja kuten suurinosa kasinonväestä. Ilmeisesti loitsija, joka on kiinnostunut Cypherportista. Päätyi lopulta tarjoilijaksi. Ei pidä seikkailuista, kummallinen tapaus siis. 25. Desnu, 4707 AR Pienen pyristelyn jälkeen Gerald sai miehen murtumaan ja tämä kielsi tehneensä kääpiölle mitään. Myöskään talonpenkomisesta ei ollut apua, Feldinistä ei ollut hajuakaan. Smeed repi jopa Saulin velkakirjan todistaakseen syyttömyytensä. Musta tuntui, että Saul halusi meidän aiheuttavan kyseisen tapahtuman ja keskustelimmekin kolmisin miten toimisimme, jotta emme pelaisi suoraa työnantajamme pussiin. Päätimme salata tiedon velanmitätöinnistä ja katsoa mikä on Saulin seuraava siirto. Saul nimitti minut uudeksi salimestariksi, epäilyksemme nousivat entisestään. 26.-30. Desnu, 4707 AR Käytin Beltias Kreunin ja tämän tovereiden tietoja saadakseni jotain selville Feldinin katomisesta. Varon kuitenkin kirjoittamasta näitä tietoja ylös tähän, jotta en joudu itse pahaan tilanteeseen. Caydenin Juottolassa sain kuulla myös faktoja ja huhuja Cromarkyn laivan Pääkallokiitäjän katoamiseen liittyvistä asioista. Hullua miten laiva voisi vain lipua ulos satamasta.. 1. Sarenith, 4707 AR Satamassa ilmeisesti Zincherin miehet pakkasivat Saulin viinejä kärryihin. Halusimme olla varmoja, etät he ovat zancherin miehiä joten annoimme heidän tehdä työnsä rauhassa. Itse jäin Samarithan kanssa tutkimaan laivaa ja haastattelemaan kapteenia kun taas Gerald ja Yukon lähitvät varjostamaan viinivarkaita. Kapteeni oli lahjottu ja sainkin häneltä pussin, jonka "Vanha Korvosa" oli kapteenille antanut. Pientä hyvitystä. Halusin tutkia myös tuumaan siltä varalta, ett feldin yritettäisiin saada aluksen mukana pois kaupungista. Lahjomalla ja neuvottelemalla pääsin kannen alle mutta Feldiniä ei löytynyt. Sen sijaan orjia, joista kävin myöhemmin vinkkaamassa Caydenin sakille. Viinakset saatiin takaisin, kiitos kahden toverini oveluuden ja sen, että Faje ei pidä lempinimestään. Ikävän voimakkaasti mies lyö miekallaan mutta korvaukseksi otin hänen viittansa. Gerald kuulusteli Fajea mutta ei ilmeisesti saanut tästä juuri mitään irti. Ainakaan hän ei maininnut mitään merkittävää. Samaritha hyväksyttiin Cypheriksi ja itse kävin Juottolassa. 3.Sarenith, 4704 AR 4. Sarenith, 4707 AR Gerald ei ollut saanut Bojaskia mukaan "kupin kohottamiseen", joten tietojen varmistus puoliörkiltä oli mennyt perseelleen. Yukon osasi varmistaa, että kaupungilla liikkui huhu kohtaamisesta Luutarhalla, eli ei vihje ollut tuulesta temmattu. Päätimme ottaa tarvittavat varusteet ja lähteä matkaan, Saul jakoi meille parantaviajuomia jos joutuisimme taisteluun. Luutarhalla meitä odottikin väijytysyritys mutta nopealiikkeinen haltia esti yllätyksen. Hyökkäyksen takana oli kolme ihmisrottaa. Haltia pyys meitä lähtemään mukaansa ja hieman pitkin hampain suostuimme lähtemään täysin tuntemattoman miehen matkaan. Hänen teltallaan tutkimme rotilta löytynyttä lappusta, jossa ei ollut mitään järkeä, kunnes aloimme ymmärtää kaikkia kiertoviittauksia, joita lapussa oli. Hyväksyimme haltian yöpaikkatarjouksen, sillä lapun sisältö ei houkutellut palaamaan Hiidelle. Saul haluaa meidät jostain syystä hengiltä... Itselläni on taas teorioita asioista mutta ne jääkööt aamuun. Toivon, että voin levätä haltian teltassa rauhassa. 5. Sarenith, 4707 AR Päätimme toimia nopeasti, jotta saisimme varmuuden epäilyihimme. Lähdimme Hiidelle ja tunkeuduimme sisään takaovesta, käyttäen yleisavaintani. Nopeasti taltutimme vartijoita ja pääsimme liikkumaan kohti yläkertaa. Hans oli yllättävän helppo vastus, sidoin hänet ja jätin odottamaan vihannesvarastoon. Yläkerrassa jouduimme taistelemaan kapeassa käytävässä ja Saul pääsi livahtamaan huolimatta vaikka teimme Geraldin kanssa yhteistyötä. Yukon seikkaili alakerrassa tuolloin. Tutkimme yläkertaa nopeasti mutta lähdimme Saulin perään Yukonin kerrottua nähneensä tämän. Pienten ongelmien jälkeen pääsimme alakertaan jossa saimme vastaamme Bojaskin. Toinen taistelu kapeassa käytävässä saman päivän aikana mutta sain Bojaskilta toisen tämän aseista pois joten hänestä ei juurikaan ollut vastusta. Yukon sai Possusahan, Bojaskin lemmikin rauhoittumaan mutta halusi silti tappaa eläimen. En tiedä näkikö maahinen villisiassa jotain mitä itse en nähnyt mutta melkoisen motivoitunut tämä oli. Hetken keskustelu vankina olleen Vanhan Korvosan kanssa toivottavasti auttoi meitä hieman Zincherin kanssa. Tutkimme koko alakerran Geraldin johdolla, löytämättä jälkeäkään Saulista ja päätimme, että Saul on karannut reittiä pitkin jota me emme tiedä mutta jonka joku muu voisi tietää. Aamusta kävisimme suursalakuljettaja Slyegin juttusilla, jos hän tietäisi tunnelleista kaupungin alla. Niin ja olemme Hiiden omistajia, mikä on vähintäänkin hämmentävää kaiken jälkeen. Ainakin on katot pääm päällä. 6. Sarenith, 4707 AR Kuljimme tunnelissa törmäten otuksiin, joita en olisi voinut kuvitellakkaan asuvan kaupungin alla. Kuitenkin suurin yllätys odotti käytävän päässä. Saulin ruumis ja musta ihoinen haltia, jonka apuna oli jonkinlainen demoni. Haltia oli salaperäisellä tavalla kaunis mutta vaarallinen, yksi isku tämän veitsestä tiputti Geraldin maahan. Taistelin taitavaa ja maagisilla esineillä varustettua naista vastaan niin miekalla kuin Geraldin jouselle. Haltia pakeni huoneen aukosta, kohti maankamaraa ja lähdin takaa-ajoon. Yukon jäi Geraldin luokse. Seurasin vihollista aina Cypherportin päälle, mitkä näkymät! Kuitenkin haltia yritti voittaa kaukotaistelulla mutta oikeaksi voittajaksi selvisi iskusta selvinnyt Gerald joka tiputti haltian kahdella nuolella. "Te ette estää sitä" jäi haltian viimeiseksi lauseeksi tämän kaatuessa eteeni kuolleena. Kuin samalla hetkellä taivaalta lensi ylitseni taivaankappale, joka iskeytyi Pirunkyynärälle. Koko kaupunki oli hereillä seuraamassa tätä outoa tapahtumaa joutuen myös hyökyaallon uhriksi. Taiovaalta tuli alas kivi, joten moni kaupungissa haluaa osansa tästä harvinaisuudesta ja me kolme emme ole poikkeus. Tyhjyyden Lapset7.-12. Sarenith, 4707 Moni on lähtenyt kohti Paholaisen Kyynärälle tippunutta koveä ja me kolme olemme ikävästi myöhässä, pääsimme vasta 12. päivän iltana liikkeelle kapteeni Caspars Creesyn laivalla (kapteenin etunimi aiheutti hämmennystä, en ollut kuullut sukunimeäni pitkään aikaan. Kummallinen yhteensattuma). Avery ilmeisesti suunnittelee kaaoksen keskellä coup d'étatia, ainakin Andoranista tuodun asemäärän peruteella. Näiden päivien aikana olemme valmistautuneet matkaamme tippuneelle tähdelle, haluamme olla valmiit nappaamaan siitä osamme. Itseäni vielä kiehtoo Juottolassa kerrottu tarina Tähtikiven Kokeesta josta Caydenkin on suoritunut. Gerald tilasi itselleen erikoisaseen ja itse parantelin haarniskaani. Mutta nyt on tullut aika levätä ennen kuin rantaudumme Paholaisenkyynärälle. Jää nähtäväksi mitä sielä kohtaamme. 13. Sarenith, 4707 Etsimme merkkejä muista saarentutkijoista ja törmäsimme Samarithaan kylän rauniossa (velhot olivat asuttaneet tornin, kuten hetkeä aiemmin olin veikkaillutkin), jossa taistelimme kummallisia kielihirviöitä vastaan. Samaritha kertoi saarella heitä (ja muita) vainoavista sinimustista hirviöistä. Moni cyphervelho oli kuollut näiden olentojen hyökkäyksissä. Gerald löysi itselleen lemmikin kylän rauniosta, viirupantterin jonka Gerald nimesi Boltiksi. Yllättävän hyvin yrmeä metsänkävijä sai pantterin tottelemaan. Hämmästyin. Ehkä vain kahdesti. Jouduimme tornissa näiden olentojen hyökkäyksen kohteeksi, kuitenkin selvisimme mereen vajoavasta tornista ja näistä äänettömistä olennoista (jotka eivät pidä suolavedestä. Tai vedestä. Tai suolasta, mene ja tiedä) ilman suurempia vammoja. Samarithan tovereita sen sijaan menehtyi, rauha heidän sielulleen. Geraldin ja itseni vastusteluista huolimatta autoimme Samarithan ja tämän haavoittuneen toverin Zincherin leiriin. Leirissä Zincher itse otti meidät vastaan ja oli kummallisen ystävällinen meille, tarjoten työtä ja sen sellaista. Kuitenkin syy tähän selvisi pian kun Akron Erix, Zincherin henkivartija, lähestyi meitä kertoen pomonsa kummasta käytöksestä ja esitti huolensa myös siitä, että Zincher aikoi viedä saaren olentoja mantereelle. Lupasimme auttaa Erixiä tämän tehtävässä, josta en tässä kirjoita. Illasta pääsimmekin heti Zincherin perään, kun tämä lähti leiristä, suunnistaen kohti rannikkoa. Rantaöluolasta, johon areenamestari kulki, löytyi lisää tummanahkaisia ystäviämme drow-haltioita. Nopeasti hiljensimme vartijat, joista ei juurikaan tietoa irronut, uskon että koko drow-kansa on masokisteja. KOhtasimme myös vahvan varjodemonin, joka kuitenkin kaatui aiemmin löytämääni kylmärautaiseen miekkaa, jonka terä palaa kylmällä liekillä. Näppärä ase käyttööni siis. Kohtasimme myös näitä saaren kummallisia olentoja tutkivan druidin, joka geckolemmikkinsä kanssa oli hieman jo haasteellisempi vastustaja. Kuitenkin jälleen yksi voitto (vielä) nimettömälle ryhmällemme. Luolasto löytyi lisää droweja ja heidän johtajansa, jolla oli lemmikkinä jokin valaskala. Taistelu oli pitkä ja sisälsi läheltä piti tilanteita mutta onnistuimme voittamaan drowit. Itselleni kolme kaatoa ja loput tovereilleni. Ilmeisesti saaren drowien johtaja oli aiemmin löytämässämme päiväkirjassa mainittu Shiindira ja druidi taas Xakihn. Palapelistä puuttuu vielä Mestari Nolveniss, kuka sitten onkaan. Zincher löytyi luolasta nukkumasta ja paljastui että haltioiden johtaja Shiindira oli lumonnut rötösherran ja tämä oli saanut juosta heidän asioillaan. Zincher vannotti meitä olemaan hiljaa ja lupasimme olla hiljaa, jos saisimme puolet heidän noqualistaan. Zincher suostui ja olimme matkalla takaisin leirille, kun kummallinen aave kävi kimppuumme (luolassa Virashin haamu kummitteli meille, joten tämän oli pakko olla edellisn rakastaja) jonka voitimme. Päätin jäädä luolaan vahtimaan vankejamme muiden suunnatessa leiriin. 14.-19. Sarenith, 4707 Matka sujui rauhallisesti, Kwava pyysi meitä lähtemään mahdollisimman nopeasti Celwynianin Metsään, viemään meidän löytämiämme tietoja esimiehilleen. Hyvän palkkion toivossa suostuimme, kuitenkin teimme ostoksia ja muita Riddlepostissa, kun pääsimme lopulta maihin. Saimme noqualit (70 naulaa yhteensä) myytyä helposti ja Gerald päivitteli taas aseitaan. Itse jäin säästö linjalla, vaikkakin tyhjensin Cypherien taikajuomahyllyä heidän tarjoamallaan palkkiorahalla. Sota-alueelle kun olimme lähdössä hyvin pian. Maailmanlopun Kaiku20. Sarenith, 4707 23. Sarenith, 4707 Vastaanottoon oli syynsä, meitä toivottiin jäämään auttamaan haltioita heidän sodassaan droweja vastaan. Celwynianin kaupunki (tai näin ymmärsin) on ollut pitkään drowien hallussa ja haltiat ovat perustaneet kylän jossa nytkin olemme, Kyyneltenlehdon mutta käyvät sotaa kaupungistaan koko ajan. Kuitenkin ynt olisi aika ajaa drowit loppulisesti pois haltioiden kotikaupungista ja lupauduimme auttamaan niin palkkion, maineen, kunnian kuin tiedonkin vuoksi. Jokaisella meistä kolemsta oli omat syymme, Gerald luultavasti haluaisi näyttää "kenraalipikkolo" Kaerishielille kuka olisi kovempi jätkä täsäs metsässä. Itseäni kiinnostaa saada lisää tietoa haltioiden historiasta, varsinkin näiden tummien historiasta. 24. Sarenith, 4707 25. Sarenith, 4707 Sisältä löysimme hämähäkkejä, jotka kuolivat nopeasti. Kirjastossa olisi vielä kaksi huonetta, törmäsimme laumaan ällöttäviä dretch-demoneja, jotka olivat varustautuneet räjähtävillä kuulilla. Onneksi Gerald keksi kohdistaa hyökkäykset näihin kuuliin, joten niistä ei suurta vaara ollut. Demonit kaatuivat miekkaani kuten varjodemoni saarella. Otimme talteen yhden näistä kuulista, jotka ovat jotain historiaopuksen kaltaisia tiedonvälityspalloja. Itseäni kiinnostaa haltioiden historia, joten otin tärkeimmän oloisen itselleni, antaen sen aina niin rauhallisen ja varovaisen Yukonin kannettavaksi. Toisesta huoneesta löytyi lisää droweja, jotka olivat ilmeisen yllättyneitä siitä että kirjastossa oli tunkeilijoita. Yksi heistä oli naispappi kuten saarella ollut Shiindira mutta Yukonin loitsut ja Geraldin ja minun iskut olivat liikaa papille. Oli ilo huomata, etteivät drowit ole immuuneja omille myrkyilleen, Gerald hiljensi yhden papinpalvelijan aiempien drowien käsivarsjousilla ja myrkyllä. Tämä taistelu oli mainio sikälikin, että huomasin miten osasimme taistella nelisin hyvin yhteen. Auttoimme kenraali Shalelua etenemään kirjastolta ennen kuin palasimme sotaleirillemme, josta saimmekin uuden tehtävän. Vihollisten myrkky- ja erikoisnuolien saaminen tulisi lopettaa, joten saimme käskyn hyökätä pajalle. Alkuun luulimme tehtävää hankalaksi suuren vihollismäärän vuoksi mutta paja oli lähes autio. Luulomme osoittautui vääräksi hyvin nopeasti kun raunioista kömpi kimppuumme jonkinlainen drowin ja hämähäkin risteytys. Otus oli erittäin eläimellinen mutta osasi silti käyttää asetta. Kuitenkin ilman suurempia ongelmia voitimme vihollisemme ja pääsimme jatkamaan eteenpäin... ..Suoraa uuteen taisteluun. Alkemistilla oli apunaan lauma troglodyyttejä joten taistelusta olisi voinut olla haastava. Kuitenkin Geraldin nopea ajattelu ja yhteistyömme käänsi taistelun meille. Vaikka naisalkemisti olikin ovela niin saimme hänet napattua (vaikkakin tämän pommit estivätkin hienon manööverini, olen pettynyt itseeni). Kuulustelimme tätä ja pakotimme tekemään meille myrkytettyjä nuolia kunnes tapahtuikin jotain yllättävää. Haltiavelho ilmeisesti teleporttasi paikalle, nappasi alkemistin mukaansa ja poistui. Jäimme ymmällämme seisomaan pajaan kunnes päästin turhautumiseni ilmoille. Halumme saada hyötyä vihollisesta aiheutti vangin paon. Liittolaisiamme saapui paikalle ja yhdessä heidän kanssaan tuhosimme alkemistin pajan. Päivä oli myös varusteiden suhteen hyvä, monia haarniskoita, aseita ja taikajuomia, joista olisi hyötyä tulevissa taisteluissa. Odottelen innolla sitä, että pääsen lumoamaan miekkaani haltioiden pajoissa. 26. Sarenith, 4707 Kahden tornin raunioihin jumiin jäänyt ryhmä pelastettiin nopeahkosti, Yukonin tulipallo hiljensi ballistaa käyttäneet drowsoturit ja saimme aikaa sitoa haavoja ja ohjastaa haltiat pois sota-alueelta. Itse päätimme jatkaa Kaerishielin tehtävää, löytää drowien tukikohta. Päädyimme haltiavelhon jäljille, saman joka pelasti alkemistin kynsistämme edellisenä päivänä. Tutkimme konservatorioksi paljastunutta paikkaa, taistelimme niin Harmaataraatelijaa vastaan kuin myös velhoa vastaan. Alkemisti löytyi kuolleena. Velho tapettiin kun kuulimme ettei hän ollutkaan armeijan johtaja, Nolveniss Azrinae. Epäonnekas paskiainen. Illasta saimme kuulla, että seuraavana päivänä tekisimme taktisen iskun Taiteden Akatemiaan, joka toimi drowien tukikohtana. Olimme yksi kolmesta ryhmästä jotka tunkeutuivat rakennukseen, pääoven kautta totta kai. Kaerishiel ja Shalelu muita reittekä pitkin. 27. Sarenith, 4707 Löysimme kumman huoneen, jossa oli selvästi portti toisaalle. Pahaenteinen tapaus. Huoneessa ollut kummitustyttö paljastui abolethiksi joka kuitenkin pakeni iskujamme veteen. Gerald yritti seurata kalaa mutta lopulta luovutti ja pääsimme jatkamaan eteenpäin. Oven takaa löytyi kummallinen aaveportti ja vihainen drowhaltiasoturi. Soturi kaatui helpohkosti mutta vieläkään emme löytäneet Nolveniss Azrianeta, emmekä Shalelua tai Kaerishielia. Hetken pohdinnan jälkeen päätimme jatkaa aaveportista eteenpäin, kohti drowien tasku-ulottuvuutta. "27.-28. Sarenith, Maailmanlopun Kaiku" Törmäsimme drowsalamurhaajaan, joka oli tappaa Geraldin mutta kaatui lopulta miekkaani. Kohtasimme myös kummallisen savuepäkuolleen, joka kuollessaan räjähti. Yövyimme Kaiussa jatkaaksemme etsintöjö seuraavana "päivänä". Seuraava päivä olikin päivä, jollon kaiun tapahtumat saivat päätöksensä. Tähti tippuisi taivaalta ja löysimme heidän piilopaikkansa, observatorion. Observatoriosta löysimme droweja sekä kaksi kadonnutta kenraalia, jotka eivät olleet uskoa keitä olimme. Autoimme heitä pääsemään jaloilleen ja pian lähdimmekin etsimään heidän varusteitaan. Kohtasimme pelätyn Sirppisarven, vihreän lohikäärmeen joka oli drowien liittolainen. Taistelu oli vaarallinen ja olin itse tulla monesti lävistetyksi mutta ylivoiman edessä lohikäärmeen oli taivuttava ja saimme sen hengiltä. Annoin itse viimeisen iskun ja harkitsin "lohikäärmeensurmaajan" lisäämistä nimeeni. Jääköt tällä kertaa kun en voittanut sitä yksin. Palautimme kenraalien varusteet ja keräsimme lohikäärmeen aaretta mukaamme ja jatkoimme eteenpäin. Pitkien portaiden päästä löytyi tasanne, josta pääsi tutkimaan tähtiä ja muita taivaankappaleita. Myös Nolveniss Azrinae oli paikalle, saarnaten meille miten olimme sotkeutuneet asiaan josta emme tiedä mitään ja niin edelleen. Taistelu alkoi nopeasti saarnan loputtua. Taistelu oli pitkä ja tuskainen, sillä Azrinae oli taitava velho ja viettikin suurimman osan ajasta näkymättömänä. Heittelin tikareitani ympäriinsä, Gerald käskytti Boltia etsimään velhoa ja Yukon pommitti aluetta tulinuolilla mutta tuloksetta. Sen sijaan velho kiusasi meitä loitsuillaan niin pitkään kuin mieli. Bolt onnistui löytämään velhon ja seuraten sen kuonoa, onnistuin loikkaamaan lentävän velhon jalkaan kiinni ja näin häiritsemään loitsintaan. Yukon muuttui lepakoksi ja näin "näki" velhon kokonaisuudessaan. Nolveniss Azrinae oli lopultakin voitettu. Tähden tippuminen ja kaiun täysi uusiutuminen aiheutti meidän paluumme oikealle maailmantasolle, jolla vietettiin edelleen Sarenithin 27. päivää. Taistelu oli ohitse ja juhlimme haltioiden kanssa voittoamme. Kuitenkin edessä olisi tehtävää, näin ainakin ymmärsin. Syy drowien hyökkäykseen olisi saatava selville. Loputon Yö10. Erastus, 4707 11.-18. Erastus, 4707 Tänään (18.päivä) saimme yllättävän tehtävän, hakisimme karanneet drowlukit kotiin tai tappaisimme ne. Jälkimmäinen olisi helpompaa joten keräsimme aseemme ja lähdimme drowlukin kaatoon. Tehtävä oli helppo, vaikka luolan muutkin asukkaat olivat meitä kiusata. Veimme orjaemolle todisteeksi lukkien päät. Jouduimme käymään myös Zirnakaynissa, kylläkin ensimmäistä kertaa yksin. Tapasimme "herraskerholla" kummallisen drowmiehen, joka oli aivan päästään sekaisin, kuitenkin miellyttävällä tavalla. Hyvin erilainen drow, josta saattaisi olla apua tulevaisuudessa. Yllätimme Gadakin tutkimassa tavaroitamme tämän viikon aikana. Varoituksena ettei tämän tule jatkua Gerald leikkasi häneltä kolme sormea pois. Kuten arvelimmekin, Gadak valehteli liskon purreen häneltä sormia irti. Raukka. 19. Erastus, 4707 20. Erastus, 4707 Lähdimme tappamaan Myrkkysuudelman isäntää ja varastamaan tämän karttoja Vonnarcille. Ilmeisesti jonkinlainen lauma palkkasotilaita, joiden kanssa heillä oli ongelmia. Isäntä paljastui kovaksi taistelijaksi, istuen tuolissaan ja huitoen varstallaan kaikkia jotka tulivat liian lähelle. Lopulta saimme vihollisemme hengiltä, joka paljastui lopulta naiseksi, hattu muutti ulkomuotoa. Kaappasimme tämän tavarat mukaamme ja suuntasimme takaisin. Kuten aiemmin jo totesin, droweihin ei voi luottaa. Heidän epäluotettavuuteensa voi luottaa mikä tekee heistä arvattavia mutta silti arvaamattomia, koska he voivat tehdä jotain täysin päinvastaista kuin olet veikannut. Alicavniss kertoi meille Azrinaen tavoitteet, tuhota maanpäällinen haltiakansa ja toistaa näin Taivaanputoaminen ja samalla luoda Toinen Pimeys, jota kukaan ei pääsisi pakoon. Kiitimme ja Alicvanniss kiitit ymös, poistamalla Giseilin luoman drowkuoren päältämme ja hälyyttämällä Vonnacin huoneen tunkeiloijoiden takia. Toivotimme hyvää päivän jatkoa ja aloitimme sankarillisen pakomme, josta puhuttaisiin pitkään. Tavoitteemme olisi päästä haltiportille, jonka velho oli meille ainakin toivottavasti avannut. Syöksyimme velhontornin lävitse, tappaen droweja minkä kerkesimme. Haimme tavaramme ja tapoimme Gadakin, joka taas penkoi kamojamme. Suuntasimme orjienosastolle, kaaoksen luominen auttaisi paossa. Moni orja halusi lähteä mukaamme ja suunnitelma alkoi muotoutua. Niittasimme Orjaemon nopeasti seinään, kun siihen tilaisuus tarjoutui. Gerald muutti hatulla itsensä drowiksi ja muut esittivät kärsiviä orjia, jotka olivat matkalla paikkaan X. Pääsimme ilman suuria ongelmia ulos Vonnarcin alueelta ja kohti Zirnakaynia. Kaiken taitonsa Gerald sai laittaa huijaamiseen. Pääsimme Zirnakaynin lävitse kohti Madonreikiä, luolasto aluetta lähellä kaupunkia. Matka sujui nopeasti, vaikka kohtasimmekin luolien asukkeja kuten Mustan Putingin ja moolokkeja, jotka vaanivat meitä Verilammikoilla. Kuitenkin matka sujui ilman suuria ongelmia portille, jossa sitten ongelmia olikin enemmän kuin tarpeeksi. Noutaja, kammottava mekaaninen hämähäkki vaani meitä portin luona. Yhtäaikaa saimme kimppuumme takaa-ajajat, Tiryin Vonnarc ja tämän partion. Itse haastoin Toisen Pojan kun kansamme tulleet porjat yrittivät päästä piiloon drowien nuolilta. Gerald ja Yukon taas aloittivat Noutajan kaatamisen. Taistelu oli vaikea, sillä olimme ottaneet aiemmissa kohtaamisissa jo vahinkoa, ilman aikaa parantaa itseämme. Tiryin kaatui miekkaani ja Boltin hampaisiin, Gerald leikkeli Noutajan kappaleiksi, sekä ajoi Tiryinin joukot ahtaalle. Saimme vihollisimme voitettua, kerrankin myös onni oli puolelamme. Ikävä kyllä suurin osa orjista kuoli taistelussa, saimme Geraldin kanssa revittyä porttiin mukaamme tajuttoman Yukonin sekä kolme syvämaahista. Pääsimme pakoon ennen kuin Tiryinin lisäjoukot, ryhmällinen liskoratsastajia saivat meidät kiinni. Iloisesti nauraen hyppäsin porttiin ja tunsin miten siiryimme kauas tuosta kauheasta paikasta. Päädyimmeiloisen vihreään metsään, jossa aurinko tervehti meitä. Myös komppania jousilla varustautuneita haltioita tervehti meitä ja latoi Geraldin täyteen nuolia. Hän kun ei muistanut ottaa muodonmuutoshattua päästään. Iloinen saapuminen maan pinnalle. Iloisia haltioita jousien kanssa. Gerald tykkäisi tästä herätessään. Pimeyden Muisto21. Erastus, 4707 24. Erastus, 4707 Ryhmä haltiota kävi kimppuumme illansuussa. Yllättivät meidät niin sanotusti housut kintuissa, sillä olimme jo tottuneet oleemme kaupungissa. Kuitenkin taistelu kääntyi eduksumme, Yukonin tulipallot tekivät hyvää jälkeä puissa kykkiviin haltioihin. Taistelun jälkeen kuningar saapui luoksemme ja kertoi mikä oli hänen valtakuntansa tilanne. Käytännössä valtakunnan päätöksen teko on hidasta, koska Talvineuvosto niminen ryhmä häiritsee kuningattaren toimia. Kukaan ei tiedä keitä Neuvostoon kuuluu tai ketkä kannattaavt sitä mutta silti se on olemassa. Jopa heidän piilopaikkansa sijainti tiedetään joten kuten mutta asialle ei ole voitu tehdä mitään. Arvatkaapas ketkä saisivat tehdä asialle jotain. Yep. Huijaisimme erästä succubusta luulemaan, että haluamme tappaa Neuvoston ja näin tämä opastaisi meidät haltiaporttien lävitse Okaanpään Tornille, jossa Neuvosto piti majaansa. Torni sijaitsee keskellä demonien sotatannerta, joten uskoisin reissusta tulevan hilpeä. 25. Erastus, 4707 Demonien johtaja, Nalfeshnee-demoni oli melkoinen idiootti uskoessaan, että aioimme auttaa heitä Tornin voittamisessa. Demoni otti oppaamme vakuudeksi rehellisyydestämme, mikä vain helpotti oloamme, yksi takinkääntäjä vähemmän ryhmässämme. Astuimme torniin. Jatkuu.... |
Powered by pmwiki.
page last modified on 2010-04-20 22:03