5. peli, Milla

Lyhyesti

Ainoa, mitä ehdittiin, oli Seven paluu. Se oli niin suuri juttu, että Alinan ripittäminen tuntui aika mahdottomalta kuviolta siihen päälle. Huomioitavaa paluusta:
Milla, Sepi ja Kata kertoivat unistaan. Sepi kertoi nähneensä Jadon laulamassa Sevelle ja pyytämässä apua. Tämän takia ja siksi, että Milla tiesi Jadon tietävän shamanismista, Milla soitti Jadolle ja kysyi apua, kun Seve palasi horrostilassaan. Jado ei juuri pystynyt puhelimessa auttamaan, mutta käski olla varuillaan, jos Seve yrittäisi tehdä jotain. Milla kysyi, voiko Sevessä olla varjo, ja kun Jado ei tuntunut ymmärtävän, Milla täsmensi hädissään, että niin kuin Alinassa. Jado kysyi, mistä Milla tietää siitä, mutta keskustelua ei voitu jatkaa.
Kun Seve oli vähän normaalimpi, soitettiin taas Jadolle. Seve ei muistanut, mikä on puhelin ja kuka on Jado. Seve sanoi, että hänellä on muukin kuin ruuan nälkä, vaikka ei suostunut täsmentämään. Jado sanoi Millalle, että Seveä ei saisi päästää mihinkään yksin. Arveli myös, että Seve tokenee kyllä, mutta pohti, että muistin menetys on hinta jostakin teosta.
Seveä raahattiin Jadon pakeille, mutta Jado näytti tehneen oharit. Seve sanoi, että hänen oli vaikea pysytellä täällä, kun se valoisa tila, josta hän oli tullut veti vieläkin puoleensa. Sepi vei Seven kämpilleen ja Milla ja Kata hengailivat vielä hetken yliopistoväen kanssa, mutta ei mitään sen kummempaa.

Tulevat

Milla on heti pelin jälkeen tiiviisti yhteydessä Sepiin. Jos Sepille ok, tulee käymään ja katsomaan, miten Seve voi. Milla myös lähettää kiivaasti viestejä Jadolle ja tiukkaa, missä se on ja mitä Seven kanssa voisi tehdä. Kysyy asiaa Virvaltakin. Näitä voisi varmaan mailipelata helposti tässä jouluvälissäkin?
Milla hiillostaa Virvaa löytämään Panun, vaikkakaan ei tiedä ollenkaan, haluaisiko edes nähdä tätä.
Kun Alinan kuuleminen meni pieleen, Milla yrittää saada Teresa Singerin kokoamaan sen uskomusopintopiirinsä tai pitämään minkä tahansa tilaisuuden, jonka varjolla tätä säätöä voisi puida tai oikeaa tietoa voisi tuoda esille. Milla yllyttää Kataakin tähän. Ja yrittää kysellä Katalta, mistä tässä säädössä on kysymys. Voisiko tämä olla välipeli?
Katsotaan, jos Valan jututtamisesta tulee jotain, ts. jos Maria vastailee.
Oman identiteettinsä kanssa Milla on tullut pisteeseen, jossa ei voi kieltää rakastavansa tuliolemusta ja tulta, mutta ei voi käsittää, miten voisi toteuttaa sitä puolta rakentavasti. Kuitenkin Millalla on vahva ajatus, että hänen pitäisi pystyä elämään kokonaisena olentona ja nyt Milla päästää itsensä aivomyrskytilaan, etsimään erilaisia tulen merkityksiä, tarkoituksia, käyttötapoja, seurauksia... Tämän takia Milla ehkä on taas kiinnostuneempi Virvasta: hän haluaa ymmärtää enemmän puhtaan tulen väen olemusta ja ajattelua.
Se tulibiisi-idea olisi kiva, vaikkakin alkuperäinen ajatus isän tavoittamisesta ei varmaan ole tarpeen. Mutta voisin tehdä sen olemaan ennen seuraavaa peliä. Oletan, että se idea oli ok; en saanut mitään kommentteja siihen mailiin, jossa puhuin siitä.

Palautetta

Mietin, onko mitään mahdollisuutta lyhentää peliä seuraavaa lukkotilaa, joka syntyy siitä, että ei voida pelata ennen kuin te olette siunanneet raportit. Monesti (kuten nyt) pelistä jää päälle joku akuutti tilanne, jonka purkaminen vaikkapa kuukauden päästä on työlästä, varsinkin, jos vallalla on vähän passiivinen meininki. En ihmettele, jos esim. nyt ette muuttohässäkän keskellä pysty perehtymään raportteihin, mutta onko mahdollista vapauttaa meidät jatkamaan, jos nyt joku ehtii jatkaa?

Seven kuolleista palaaminen oli mulle jonkun uskottavuuden tai eläydyttävyyden kipurajalla. Sanoitte joskus, ettette halua, että maaginen puoli rönsähtää överifantsuksi, ja meikäläisen makuun siirtyminen keskeltä Atlanttia menee enemmän jollekin super-wonder-osastolle. Nämähän ovat makukysymyksiä, mutta ehkä teidän on kiva tietää, millaisia ajatuksia mikäkin tässä pelissä herättää. Toisaalta tämä luku kirjassa taitaa olla vielä kesken, joten ehkäpä olen liian hätäinen nyt.

Fiilistelyä

Hienoja välähdyksiä pelistä:

Saapuminen muistomerkille. Milla koskettaa sitä ja tuntee olevansa kotona ja ettei halua vastustaa sitä tunnetta. Ja täällähän on turvallista, kun tuli ei voi päästä irti.
Jäätävä tuuli, Seve harhailemassa ja mumisemassa. Ihmetys ja ilo siitä, että Seve on löytänyt takaisin, selvinnyt kummasta matkasta muistinsa menettäneenä ja oudosti kylmettyneenäkin.
Taas se kahden todellisuuden outo leikkaus: ravintola, rupattelevat pöytäseurueet, ruokalistat ja edelleen sekava Seve ja levottomat puheet muusta nälästä ja Jadon varoittavat sanat.
Hämmentynyt, järkyttynyt, avuton sanattomuus, joka kestää koko syömisen ajan. Aina välillä joku yrittää rikkoa sen muka hilpeällä, arkipäiväisellä huomautuksella. Mutta kaikki kolme ovat niin typerryksissä siitä, että tällaista voi tapahtua ja Seve taas on omissa tiloissaan.
En ole missään pelissä ollut näin paljon hiljaa. Hurja ja hieno kokemus, jolle piti pelaajana antaa tilaa. Toisaalta se jumitti muuta peliä, mikä vähän huolestutti ja surettikin pelin jälkeen, kun tuntuu, että välipelaaminen on niin passiivista. Mutta eihän näistä voi etukäteen tietää. Ja koska hahmon sisäinen seuraaminen on mulle tärkeää, olisi ollut väkivaltaista runtata se tunnetilanne sivuun vaan siksi, että pelaajana ajattelen jotain välipelaamista. Tiedän kyllä, että joskus sitäkin pitää vähän ajatella, mutta aina ei vaan hahmon kunnioitus anna periksi.