Jätinnyrkki, jossa Mokmurian jättien armeijaa kokoaaRova 6. Vuosi 4707 AR
Pimentynyt pihamaa kiitos lähes pilvipeitteisen taivaan antoi mahdollisuuden tutkia pihamaan rakennuksia, mutta Zledurk pimeäkatseineen vaadittiin letkaa ohjaamaan. Jääjättien pieni sali paljastui aiemmin käytetyn karhujen pyhäkkönä. Nyt sitä asutti kaksi jääjättidiplomaattia, veljekset Isvig ja Jaansk. Yllättäen tylsistyneet veljekset olivat innokkaammat jutulle, ilmeisesti Mokmurianin komennus oli alkanut pitkäveteisesti. Noppaa pelattiin ja joitain tarkennuksia saatiin, Mokmurian ilmeisesti asui syvissä saleissa Jorgenfistin isäpihan keskellä olevan vajomana takana. Rufus pesi nuoren Jaanskin noppapelissä, mutta erityisesti Isvigh suhtautui siihen huumorilla. Viattomat päättivät kuitenkin jatkaa matkaa, ja lupasivat lahjuksia jos jääjätit eivät joutuisikaan kivijättien mukana sotaan Varisiasta. Joka tapauksessa, joukit olivat edelleen viikon päässä. Seuraava rakennus oli paljastaa hiippalijat, mammuttien tallissa oltiin herkällä ja töminä sekä törinä oli herättää kivitornien vartijoiden huomion - singottiin Thassilonianaikaiseen synkkään torniin, Lyrien kiinnostuksen ehdottomaan kohteeseen..
Kylmät valtavat ovet aukesivat äänettömästi, paljastaen synkät kiviset salit ja puolittaisen yläkerroksen. Ylhäällä katonrajassa pilkotti muutama ikkuna - vain harpyjen kuljettavissa. Yläparvelta heräsi harpyistä yksi, mutta se uyllätettiin nopeasti mustan tornin hiljentäessä nopean taistelun metakan. Alakerrassa huomattiin ohuen jääkerroksen alle piiloitunut lattialuukku. Zledurkin liekit sulattivat ne ja alkoi kurkistelu syvyyteen ilman rappuja, ilman mitään.. muuta kuin hentoista vihreää hihdetta.. ja Thassiloniankielistä kuivaa kuiskailua "vihreä valo... vihreä valo...", kunnes syvyydessä aukenivat vihreänä loistavat silmät. Samaan aikaan Valerie kaivoi repistaan unohtunutta retkimuona sipuli ja Lehti valmistautui loitsimaan siihen valoa tiputettavaksi syvyyteen. SIlloin syvyys iski, ikiaikainen kääritty suppilonmallinen epäkuollut leijaili ylös, kauhistutti ja alkoi mätkimmään eri ulottivuuksillaan, varoen kuitenkin tarkasti sylissä olevaa vihreää loistetta toimittavaa upeaa käärökoteloa vahingoilta. Valerie oli tyrmäävän iskun kohteena, Lehti, Hukka ja Zledurk jo aiemmin paikoilleen kangistuen. Kiitos Kasadein syöksyn ja Lyrien vapauttavan magian, taisto saatiin edes jotenkin hallintaan. Porilla vartioineet kaksi harpyä syöksyivät pyytämättä mukaan taistoon, mutta liian myöhään. Musta munkki otti iskun, kaksi ja kohta liian monta. Taisto oli voitettu, vaivoin - therassinen käärö lopulta vapaa ikuisen vartijansa hellästä ja varmasta puristuksesta kieri lattialle..
.. Lyrie perässään. "Se on jumakauta Tahssilonianaikainen, priima kuntoinen ja sisällään varmaan aarteet korvaamattomimmat!" neito kiljui ja poimi pelottomasti edelleen viherhehkuisen käärökotelon käsiinsä. Lyrie ja Rufus ratkoivat riimukirjoituksen saloja "the Emerald Codex of the Therassic Order" oli lukittu riimuyhdistelmin ja teknisin haastein. Valerien kannustus säkeiden johdolla kaksikko alkoi niitä ratkoa, ja tovin jälkeen arvaamatta suojakotelo oli auki! Sisältä paljastui voimakkaita loistukääröjä, kirjostokortti Therassiseen kirjastoon salasanoineen sekä kumma ja julma anathema archive, täynnä julmiaa tietoa ja korrptoituneita loitsuja, tarjolla vain vahvamielisimmille.. Lyrietä ei voinut pidätellä ja tovin liikkuvien riimujen luvun jälkeen tämä oppi unohduttuja salaisuuksia, kun käärö sulki itsensä.. vuorokaudeksi. Vammata parannettiin, mutta Valerien ja Kasadein kantama muumiorutto jäi odottamaan vielä hoitoa. Kaikesta möhinästä huolimatta, vaikutti että yleistä hälyytystä ei ollut tapahtunut. Jatkettiin ulos yönpimeyteen.
Pitkätupa sijaisti aivan rampin vierellä, joka näytti vievän huomattaviin syvyyksiin avo-onkaloon. Pitkätupaa asutti vain yömyöhään nukkuva jättimäinen karhu, Lehti säästi jälleen yhden karvaturrin ja loitsuin jutteli otukselle ennen kuin se tajusi kimmastua yöuniensa keskeytyksen takia. Otus oli Kipinä, Mokmurianin kumppani. Nyt hylätty ja surkea olento, jolle syvyyksiin itsensä lukittunut isäntä ei toimittanut tarpeeksi ruokaa että Kipinä pitäisi turkinsa kiillossa. Sovoittiin nopeasti, että Viattomat veisivät Mokmurianille nämä terveiset. Jälleen Zledrukin johdolla kuljettiin nyt kohti potin ramppia ja vartiotornien ulottumattomissa olevia syvyyksiä. Vain Hukan pieni lipsahdus sai paakun tippumaan tulijoiden edellä..
Syvyyksien pohjalta paljastui groteski luiden ja sihedroneilla merkittyjen tuoreempien ruhojen valtava kuoppa. Vartikarhukolmikko oli sikeässä unessa, mutta vastakkaisessa piilokammiossa joku oli huomannut tulijat.. ja vetäytynyt. Pitkästä aikaa edemmässä käytävässä harva valaistus mahdollisti mmuillekin vapaamman kulun. Läpi suuren ruokalakammion seurattiin kaukaisiä ääniä kapeassa käytävässä. Nyt valoin varustautuneena painettiin perään, kunnes saavuttiin kapesta käytävästä punaisen pienen mutta ehdottoman vihaisen koboldin herttaiseen kammioon. Se ärjyen mielettömästi syoksyi kimppiin, sen hammastikkumaisen keihään iskiessä pari kertaa ilkeästi. VIattomien vastarinta nakersi järkyn vihaista otusta vain vähän, mutta Hukan kamppi olikin pienelle otukselle jo kohtalokas.. sillä sitä seurasi Zledurkin lihaa ja kudoksia murskaava kirves! Pieni otus oli kuitenkin ostanut tarvittavan hetken aikaa verellään, sillä jättikenraali ja eliitti kivijätit olivat jo syöksymässä kimppuun!
LVL up 12 -> 13
Powered by pmwiki.
page last modified on 2024-03-12 22:21
