Jumalsuut Kaer Magan reunalla

Calistril 20. Vuosi 4709 AR

Tapahtumat

Loputkin syntien ruumiiden valmistelukammioit tutkittiin. Raivon huoneen salakammiopsta paikannettin pari piparminttupulloa, joista toinen paransi Gisellen vaatiman valan jälkeen Juventiuksen vammoja. Toinen jäi Abigailin turvaksi. Ahneuden huoneen kultamaalit jäi raapimatta mukaan. Ylpeyden huone paljastui silmänlumeeksi, illuusioksi - vain tosilattian raapustus "Xavorax" jäi kummittelemaan Juventiuksen mieleen. Himon huoneen jäänteet paljastuivat synnistä siinneen sisarien kummalisiksi luurangoiksi ja mukaan tarttui myös joitakin muinaisia upeita vaatekappaleita. Laiskuuden huoneesta löydettiin rikkoutunut summonointi rinki ja Juventiuksen tarkkojen silmien ansioista myös piiloon tipahtanut remove paralysis käärö -olevi osoittautua tärkeäksi. Kateuden kammion massiivinen ovi ei sisältänyt mitään arvokasta. Viimeisenä oli ylensyönti, huone joka lemusi epäkuolemaa - oven takana odottikin ikuisuuden sitten kuollut pulska ja löyhkäävä zombie pappi ja neljä kallohämähäkkiä. Taisto oli hurja Abigailin tanssiessa hämähäkkien keskellä ja papin lopulta räjähtäessä tuhossaan myrkylliseksi vismaiseksi pilveksi sairastuttaen myrkyllään. Mutta niin oli kunkin synnin ruumiin valmistelu, balsamointi tai muu käsittely huone tutkittu ja turvalliseksi todettu.

Päätettiin jatkaa pohjoiseen jatkuvan pitkän käytävän tutkimusta. Se päätyi lopulta lyhyeen portaikkoon, joka kääntyi itään komeisiin Pharasman tunnuksin koristeltuihin valoisiin oviin, sekä nouseviin rappuihin jatkuen kohti pohjoista. Kaikkialla vilisi harvakseen kummallisia koppakuoriasia. Niitä seurattiin pohjoiseen, jonka kammiosta löydettiin massiivinen raskaspanssari sekä hopeinen ketju - jäänteet mystisistä Iridian Foldeista, mies pari valjakosta jotka kahliutuivat toisiinsa elämäksi, kiertäen ja opettaen viisauksia. Nemeia ei voinut vastustaa houkutusta napata esineet mukaansa, vaikka koppakuoriaisia tuntui nyt rutisenvan murskaksi joka askeleella.. kun neito tavoitteli panssaria.. koppakuoriaisten meri vyöryi ylitse. Nemeia pakeni paniikissa, Juventiuksen taistellessa hyökyä vastaan, aseet eivät kuitenkaan toimineet! Rajattu alkemia ja magia resurssi nostettiin avuksi, happo ja alkemistin tuli alkoivat polttaa parvea mutta Abigailin kantama kupari lohikäärmepullo oli lopullinen pelastus. Abigailin hellävaraisesti juotua sen sisällön, neito röyhtäisi sellaisen happovanan että verenhimoinen kommuuni koppakuoriasia oli murrettu, valtaosan palaessa tai sulaessa epämääräisiksi lammikoiksi, selviytyjien kipittäessä matkoihinsa. Panssari ja ketju otettiin talteen.

Tutkimukset jatkuivat pohjoiseen, jossa ikiaikainen kirjasto perustui thassilonianaikaisiin riimutauluihin, näytti olevan laiskuuden ja riimujen mestarille Krunelle pyhitetty. Abigail oli elementissaan, mutta pahkura yksi seinän lukuisista kolmiulotteisista riimuista animoitui ja sylki tulta Abigailin suomuille ja Fiskin sulille. Juventiuksen nopea jäähdytys pyhällä vedellä osti vähän aikaa uusilta liekeiltä, jolloin riimu onnistuttiin porukalla murskaamaan. Pohjoisesta kuului outoa ilman paineen huokailua, mutta itä vaikutti rauhallisemalta. Aamu yö läheni ja into ja energia alkoi laantua. Itäisestä käytävästä paikannettiin kaksi, kenties teleportaatio kammiota. Abigailin syvällinen maaginen analyysi päätteli, että nimenomaisesti kenties eteisen lorun mukaisesti - ken jompaankumpaan saliin astuisi, kenties siirtyisi siihen toiseen ja matkalla muuttuisi "vääräksi". Juventius lopulta päätti maanisen analyysin, sulkiessa ystävällisesti kyseenalaisten kammioiden ovet "mahdollisesti myöhemmin testattavaksi". Ohitettiin toiset pari ovet, jotka Pharasman sympolein kenties kutsuivat pohjoisestakin keskus kammioon, kenties massiiviseen kryptaan tai hartaus saliin? Kulman takaa löytyi vielä kammio jossa Pharasmiitti papit saattoivat kenties aikanaan valmistautua seremonioihinsa. Mutta yö oli pitkällä ja sankarten osalta väsymys ylivoimainen. Peräännyttiin kirjastoon, jossa Abigeil ja näkymätön palvelija jatkoivat vielä kirjaston arkistointia ja tutkimusta. Giselle delegoi koko yön vartion Rakkaalle, joka viitan peittelemänä todentotta töllötti ainoaa ovea muuhun Jumalsuun kompleksiin liikahtamatta, Gisellen itse siirtyessä ensimmäisenä petiin. Fisk ystävän menetyksestä huolimatta rauhoittui nopeasti tarpeelliseen lepoon.. kun Nemeian ja Juventiuksen raukea keskustelu päättyi erään aavistuksen löysän seinään painetun riimun tutkimukseen. Tämä riimu ei ollut onneksi palavaa sorttia, mutta se oli selvästi tarkoitettu poimittavaksi vaikka sen erityinen kolo tuntui myös pystyvän sen maagisesti palauttamaan. Riimu otettiin talteen vastaisuuden varalle. Lopulta palauttava ja rentouttava uni otti kaikki, eikä kukaan - edes valpas Rakas kuullut öisiä siiveniskuja kirjaston ulkopuolisessa käytävässä.

Uusi päivä alkoi punkkien pakkaamisella reppuihin ja loitsijoiden uuden päivän loitsujen valmisteluilla. Päätettiin tutkia pohjoista osaa, josta ajoittain kuului kuin huokauksia tai massiivisia paineen vaihtelun matalaa jytinää. Lännestä löydettiin raollaan oleva sihedron ovi, mutta sen takana käytävä jatkuikin kohti syvyyksiä selvästi poistuen Jumalsuun katakombeista. Idästä kuuluvaan ilman huminaan varustauduttiin aseistautumalla, avonainen ovi paljasti suuren pyöreän kammion jonka keskellä oleva aukko tuntui olevan pohjattoman syvä. Sen matkalla tapahtuvat paineen muutokset tuntuivat olevan satunnaisen huminan takana. Pyöreä sali oli harvakseltaan koristeltu muinaisin reliafein, mutta takakaarteessa oleva luurankokaari kiinnitti Gisellen ja Juventiuksen huomion. Nemeia jälleen päätti viedä tutkimukset käärmemäisen luurankokaaren äärellle kun se lopulta masinoituikin ja alkoi tanssia pirullisen lumoavasti. Sankarten iskut karisivat hukkaan ja yhtäkkiä sekä Nemeia että Fisk olivat jähmettyneet sijoilleen. Offensiivi oli vaikeuksissa, mutta Abigail tajusi että remove paralysis se epätoivoinen apu. Hän improvisoi divaania magiaa ja kaikkien yllätykseksi messusi käärästä ulos epätavallisen voimallisen loitsun, Fisk oli vapaa ja Nemeiakin osoitti jo orastavaa liikettä. Gisellen isnpiroiva viulu alkoi taas valaa uskoa, Juventius löi vihdoin nyrkin ensimmäisenä perille. Nemeia sai piirittämällä myös raapaistua vamman. Gisellen pysäyttävän voimakas sooninen kiljaus. Fiskin mahtava nuijan mäjäytys ja lopulta Abigailin happopallo tuhosivat kirotun otuksen. Juventius oli kuitenkin ottanut sen viimeisen vastaiskun ja seisoi syvässä paralyysissä. Joukkio asettui suojelemaan Juventiusta minuuttien mataessa, kun Fisk ja Giselle paikansivat salaoven siinä missä luinen otus oli seinään takertuneena ollut vartiossaan. Minuuttien jälkeen Juventius heräsi taas eloon, eikä mistään ollut vyörynyt uusia ongelmia..

Piilotettu muinainen katakombi, oli sarkofagi hauta charmantille muinaiselle papille. Kammion seinät oli kullattu ja koristeltu suurin reliefein tästä miehestä ja sarkofagin kyljet kertoivat tämän tarinan Karzougin papiston korkeimpana edustajana Thassilonian ajlata. SArkofagin sisältö paljasti että kuolema piti tätä edelleen kevyessä otteessa, ihon ollessa edelleen pehmeä mutta rinnan pistettynä veretön. Aarteet sarkofagin syvyyksissä olivat tarpeeksi, jotta rohkea nelikko lopulta avasi sen raskaasta kannesta huolimatta. Gisellen ja Rakkaan vaatiessa huomioita päätehtävälle, käytävien ja salien turvaamisella! Muinaisen papin syliin oli piilotettu ansa, rautainen kobra konstrukti! Se yritti myrkyttää Fiskin, mutta päätyi pian Juventiuksen painiotteeseen. Painiotteen kiristyessä käärmeen panssari oli helpommin ohitettavissa, jolloin kukin sai vuorollaan iskettyä iskuja sen puolustuksen läpi. Lopulta se muserrettiin metallin kappaleiksi ja suur'papin ruumiin ryöväys saattoi alkaa. Panssarin veroiset rannesuojat päätyivät Juventiuksen suojaksi. Komea sihedron amuletin siirto, sai hyvin säilyneen ruumiin murenemaan tomuksi ja luiksi sargofagin pohjalle. Amuletin maagiset tutkimukset eivät tuottaneet tulosta, mutta Nemeia rohkelikkona kantaa sitä yllätysaspektista huolimatta kaulassaan - onhan se jalometalliakin!

Kun Karzougin papin piilotettu ja suojattu katakompi oli puhdistettu, päätettiin jatkaa pohjattoman kaivon ohi itään menevälle ovelle. Pian päädystä alkoi erottua ruokotont metelöintiä, jonkinlainen epäkuollut näytti partioineen tomujälkien ja katkenneen kynnen perusteella joten aseet otettiin valmiuteen ja marssittiin kohti ongelmia. Kulmasali oli outo ilmestys, kuin epäkuolleiden nelijalkasiten petojen verinen ja rähmäinen kenneli mutta samalla koti mustalle pylonille joka seisoi oudon sumun ja sammaleen peitossa keskellä tätä hävitystä. Festrogit, epäkuolleet brutaalit ikuisen ahnaat mutta vatsatttomat pedot tempaisivat Nemeian tantereseen, vastaisku alkoi kun Abigail rasvalla kaatoi Nemeian kaatajan! Fiskin hirmuinen miekansiku mursi ensmmäisen hirvityksen ja heti perään Juventius murkasi loput kaksi kuoliaaksi paljaalla nyrkillä, viisaasti sillä terävämmät välineet vapauttivat otuksista myrkyllisiä vismaisia paukamia roiskaisuina. Taiston tauttua mustaa pylonia tutkittiin ja ihmeteltiin, lopulta uskottiin sen olevan portaali Mustaan metsään - legedaarisen päättömän ratsastajan tarunhohtoiseen kammioon, jossain syvyyksissä. Pylonia ei lopulta yritetty sulkea shatterilla tai hold portalilla. Nyt loputtoman pitkä käytävä suuntautui takaisin etelään. Raput alas paljastivat kolmannen oven oletettvasti keksuskammioon. ENne rappuja oli kuitenkin ruumiskappale tunkio joka tuntui uivan epämiellyttävässä kemikaalilätäkössä. Portaat ja käytvä vaikuttivat suuntaavan edelleen myös etelään..

NPC:t

• Crypmistress Valanthe Neressia - Jämäkkä ja elegantti Pharasmiitti, Jumalsuun hautakammioden johtaja
• Dakar - Commerce leaguen pelätty, mutta äärimmäisen vaikeasti tavoitettava johtaja
• Karzoug - Ahneuden riimuherra, rikkauksien kerääjä ja transmution magian mestari. Horroksestaan heräävä riimuherra, jonka kuolema sankarijoukkion käsissä pari vuotta sitten syvällä Kodar-vuorilla oli aiheuttanut sellaisen kultaryntäyksen että Kaer Magassakin sitä tarinaa kerrottiin edelleen.
• Krune - laiskuuden riimuherra, riimujen ja summonointien mestari