Peliraportti, VarkaidenNeuvosto-seikkailut

(:toc:)

Länskruunun kapinalliset

Prologi

Jälleen kiitän teitä, että olette suostuneet tapaamaan minut täällä. Olen valinnut teidät yhden ja vain yhden syyn vuoksi; Jokainen tässä huoneessa, minä mukaanluettuna, on joutunut kestämään kärsimyksiä. Olen elänyt koko elämäni Länskruunussa, ja vaikka rakastankin kaupunkia sydämeni pohjasta, on kiistaton tosiasia, että kaupungin nauttimasta rauhasta ja yltäkylläisyydestä huolimatta, me, kansalaiset kärsimme. Pelon ei pitäisi olla osa elämää, ja silti jokainen laskeutuva ilta tuo sen kotiovillemme. Toki Länskruunu on ollut turvassa sodalta ja nälänhädältä jo lähes seitsemän vuosikymmentä, ja toki kauppa kaupungissa on kukoistanut; mutta tämä turvallisuus ja yltäkylläisyys on ostettu pelon valuutalla ja rukouksilla jotka on osoitettu piruille. Muut maat elävät vapaana tyranniasta. Muut kaupungit nukkuvat yönsä rauhassa. Muut hallitukset eivät anna helvetillisten pirujen varjojen laskeutua kaupunkinsa ylle. Länskruunu oli kerran kuten nuo muut paikat ja se haluaa olla sitä yhä. Länskruunu ei ole vain rakennuksia tai kanavia tai laitureita tai historiaa. Länskruunu on asukkaansa. Länskruunu on ystävämme ja naapurimme. Äitimme ja isämme. Sisaruksemme ja serkkumme. Poikamme ja tyttäremme!

Tämä pieni ryhmämme, joukko asialleen sitoutuneita veljiä ja sisaria, pystyy varmasti saamaan näiden asukkaiden luottamuksen ja ihailun. Jos pystymme ajamaan pois öiset varjot Länskruunun kujilta, olemme varmasti askelta lähempänä sitä päivää, jona Länskruunu vapautuu pirusta, joka tunnetaan nimellä Kolmasti Kirottu Thrunen Huone!

Janiva, pelaajahahmoille, Vizion tavernassa

Viemärit

Sankarit saapuivat yksi kerrallaan kunnostuksen alla olevaan Vizion tavernaan, jonne Janiva ja Arilius olivat heidät pyytäneet. Ariliusta ei näkynyt missään, mutta Janiva oli työn touhussa, valmstaen seurueelle juhla-ateriaa. Aterian aikana Janiva jutteli mukavia, mutta oli silminnähden huolissaan pappisystävänsä puuttumisesta. Kaikkien viimeisteltyä lammashöystöään, nainen piti kovin liikuttavan puheen ja selitti kuinka oli suunnitellut Ariliuksen kanssa luoda ryhmän sankareita. Ryhmän, joka niittäisi mainetta Länskruunun kaduilla, saaden kansan suosiota ja tällä suosiolla pystyisi toimimaan kaupungin hyväksi aatelisten juonitteluista huolimatta.

Ennen kuin asiasta ehdittiin sen tarkemmin keskustella, ryntäsi paikalle 8-vuotias Rovano, Ariliuksen seurakuntalaisia. Poika oli hengästynyt, mutta sai huudettua huotuksensa alta "Ne saivat A:n!" A:lla tarkoittaen Ariliusta ja "niillä" Piinapenkin Hornanritareita, jotka olivat kaapanneet papin. Ja näemmä seuranneet paikalta paennutta pikkupoikaa tavernalle.

"Lain nimessä, antautukaa!" kaikui 20-päisen ritarijoukon komentajan käsky majatalon pihamaalta.

Nopea oven tukkiminen tavernan irtaimistolla ja taktinen vetäytyminen keittiössä olleen salaluukun kautta viemäreihin aloitti kilpajuoksun kohti turvapaikkaa kaupungin eteläosissa. Helvetinritareilla ei kestänyt pitkään päästä joukkion jäljille ja ajojahti oli valmis. Janiva pysäytti ryhmän muutaman viemärinmutkan jälkeen ja kaivoi esiin aiemmin piilottamansa parannusjuomapullot, jakaen ne ryhmälle.

Sen suuremmin muun joukon mielipidettä kyselemättä Janiva ilmoitti lähtevänsä harhauttamaan Helvetinritareita ja tapaavansa lopun ryhmästä hylätyllä Arodenin pyhäköllä kaupungin etelälaidalla. Janiva sytytti aurinkosoihdun, täyttäen käytävän kirkkaalla valolla. Sitten nainen lähti juoksemaan takaisin tulosuuntaan pitäen meteliä. Loput ryhmästä jatkoivat matkaansa etelään Severuksen johdolla.

Matka kaupungin alla jahdattuna ei ole helppoa – Sankarit törmäsivät ensin joukkoon Helvetinritareiden aseenkantajiin, jotka tosin kaatuivat tajuttomiksi tai pakenivat nopeasti ryhmän väkivallan, uhkausten ja taikuuden alla. Nokkelien harhautusten avulla ryhmän onnistui lopulta karkottamaan seuraajansa ja todennäköisesti turvaamaan henkilöllisyytensä (Sabin käytti tanssivia valojaan hämätäkseen seuraajia, Cornelius muutti ulkonäkönsä Drovengen suvun patriarkan vanhimman lapsenlapsen näköiseksi), mutta ongelmat eivät loppuneet Hornanritareiden saartorenkaaseen. Reitti, joka vei heitä etelään kulki hiisiheimon alueen läpi ja joutuivat kohtaamaan näitä pariinkin otteeseen, päästen lopulta kuitenkin turvassa heimon aluetta rajaavalle tulva-altaalle.

Hiidet olivat haavoittaneet Silvaa yhdellä koiransilpojistaan, ja Cornelius tarjouitui parantamaan tätä infernaalisella verellä. Ennen kuin Silva oli ehtinyt vastata pudotti Cornelius sormenpäälleen pullosta tipan tuota tummaa nestettä ja samassa koko tulva-altaan pinta alkoi väreillä. Säikähtäneenä efektistä Silva kieltäytyi parannuksesta, ottaen muutaman askeleen taaksepäin kauhuissaan. Velho yritti hetken vakuutella miestä, toistellen sitä kuinka haava näytti pahalta ja veri auttaisi parantamaan sen, mutta totesi yrityksensä turhaksi ja taikoi arvokkaan parannusloitsun itseensä. Ennen kuin Cornelius oli ehtinyt tarkastella toimiko loitsu vai ei, hänen jalkaansa tarrautui vedestä epäkuollut käsi repien tämän tulva-altaaseen. Kolme muuta ruhoa vääntäytyi altaasta reunoille taistelemaan, kaivaten ihmislihaa.

Cornelius ja Sabin kaatuivat taistelussa zombieiden kynsiin ja puremiin, mutta onni oli miesten puolella - vast'ikään taiottu parannusloitsu palautti velhon nopeasti takaisin tajuihinsa ja Silvan nopea toiminta piti Sabinin kiinni elämänsyrjässä kunnes hänelle saatiin juotettua pari parantavaa juomaa.

Viemäreistä pakoa ennen joukkio törmäsi vielä raivottareen jonkin aatelismiehen perässä, ja löysivät laineilta korin, jossa oli lähästulkoon kuolemaisillaan oleva pirunsiittämä vauva. Käännösten ja mutkien taival oli kuitenkin lopulta ohi, ja viemäriaukon toisessa päässä odotti Janiva ja öinen tähtitaivas.

Isänmaan toivot

Janiva oli päässyt Arodenin pyhätölle nähtävästi ehjin nahoin - hänen seurassaan oli joukko muita aatteesta kiinnostuneita, jotka kuitenkin vaikuttivat enemmän innokkailta kuin taidokkailta. Suurin kinastelu näillä näytti olevan siitä, millä nimellä ryhmää tulisi kutsua. Arilius, ryhmän toinen johtaja, oli jäänyt kiinni. Mitään ei kuitenkaan voitu asialle tehdä ennen auringonnousua.

Seuraavana päivänä Sabin teki tutkimuksia siitä, mitä Ariliukselle oli tapahtunut. Kävi ilmi, että Hornanritareiden saatua hänet kiinni, joukko dottareita oli pysäyttänyt nämä ja vaatineet vankia heidän haltuunsa sillä kansankiihotus oli tapahtunut kaupungin alueella ja oli siten Länskruunun sisäinen asia eikä kuulunut ritareille millään tapaa. Koska kyseessä oli tuomiovaltaristiriita, ja tämä kaikki tapahtui Cheliaxissa, vietiin vanki läheiseen vartiotupaan putkaan kunnes paikallinen tuomari tekisi virallisen päätöksen siitä, kuka olisi oikeutettu kuulustelemaan Ariliusta. Tämä tarkoitti, että ryhmällä oli muutama päivä aikaa toimia, ennenkuin Arilius olisi todella pulassa. Aika toimia oli nyt.

Sankarit kasasivat nopeasti kokoon suunnitelman, jossa taikuudella ja kauhistelevalla väkijoukolla huijattaisi Ariliusta vartiovat Hornanritarit ulos vartiotuvasta, samalla kun muutama joukon jäsenistä livahtaisi sisään, väittäen omaavansa tarvittavat paperit vangin vapauttamiseksi. Gorvon isän puvustamo-/lavasteliikkeestä noudettiin pari liki aidolta näyttävää dottarin uniformua ja kärryt, joilla voisi tarvittaessa tukkia jonkin kulkureitin. Suunnitelmaa lähdettiin toteuttamaan hetimiten.

Epilogi

Arilius seisoi köytettynä, silmät ja suu sidottuna, pienessä kaartituvassa johon hänet oli raahattu sellistään. Hän pystyi kuulemaan huoneessa olevien miesten keskustelun. Hetkeä aiemmin hän oli kuullut Hornanritareiden juoksevan ulos tuvasta hoitamaan jotain ulkona tapahtuvaa häiriötä.

"Jos allekirjoitatte vielä nämä paperi, sir, niin voitte viedä vangin kuulusteltavaksi."

"Aivan, aivan."

"Mitä muuten Onisille kuuluu, miten hän voi?"

"Ah. Onis. Hän on paranemaan päin, pian kunnossa," miehen ääni oli todella epävarma ja takelteli sanoissaan.

Arilius kuuli miekan vedettävän.

"Nostakaa kätenne ilmaan! Keitä te oikein olette?"

Aarteet ja palkkiot

+9gp ryhmän kassaan

Palaute

Pelinjohtajalla oli hauskaa, pääsi toteuttamaan dynaamisempia toimintakohtauksia, seuraamaan hahmojen välistä aivan mainiota interaktiota ja tarinakin pääsi jossain vaiheessa kulkemaan eteenpäin. Aina uudelle porukalle pelauttamisen aloittamisessa murehtii, että synkkaako väellä, ja tällä kertaa näytti synkkaavan tosi hyvin ja ihmiset tulivat keskenään toimeen. Seuraavaa pelikertaa odotellessa :) -Alvan

Uusien ihmisten kanssa pelaamaan mennessä mä huomasin olevani aika varautunut etukäteen, kun en tiennyt yhtään mitä odottaa. Tehän olittekin rentoa sakkia, ja pelissä oli ihan samanlainen meininki kuin mihin on tottunut. Kiitokset kaikille hauskasta pelistä. Itse skenaarioon lämpenin myös, ei liikaa pakotusta vaan tarina tuntui kulkevan hyvin omalla painollaan pelaajien toiminnan siivittämänä. Hahmointeraktiot ja ryhmädynamiikka tuntuivat kans löytyvän tosi sujuvasti. Tätä lisää! -Mikko

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped