(:toc:)

Tämän sivun tarkoitus on koota materiaalia OD&D-tyyppiseen pelaamiseen tarkoitetusta pelimaailmasta. Useimmille näistä maailmoille on tyypillistä modularisuus ja sisällöntuottaminen tarpeen mukaan. Esimerkiksi Basic D&D:n modulien olettama maailma (Known World tai Mystara) on hyvin tyypillinen tällainen hiekkalaatikkomaailma, joka ei niinkään noudattele oikean maailman sääntöjä kuin seikkailumodulien ja sääntöjärjestelmän diegeesin tarpeita. Myöhemmät D&D:n kampanjamaailmat ovat yleensä valmiiksi eheämpiä kokonaisuuksia, tai ovat saaneet "oikean kampanjamaailman" piirteitä myöhemmin.

Celaeno on pulp-tyylinen maailma, joka nojaa paitsi OD&D:n Known Worldiin myös Sword & Planet -kirjallisuusgenreen. Tämän genren tunnetuimpia teoksia ovat Edgar Rice Burroughsin John Carter of Mars -sarja, Otis Adelbert Klinen Venus ja Mars -sarjat, Robert E. Howardin Almuric ja Leigh Brackettin Skaith-trilogia. Inspiraationa on edellä mainittujen lisäksi toiminut H. P. Lovecraftin Dreamlands, Planet Algol -blogi ja Geoffrey McKinneyn Carcosa.

Tätä pelimaailmaa käyttävät sivupalkissa mainitut seikkailut. Jim Raggin vetämät pelit sijoittuvat hänen omaan fantasiamaailmaansa (Weird Fantasy World).

Celaeno

Celaeno on suurinpiirtein Kuun kokoinen planeetta, jonka pinta-alasta yli puolet on vettä. Se on neljäs planeetta samannimisen tähden kiertoradalla. Planeetalla on kaksi kuuta, suurempi, hopeanharmaa Danaus ja pienempi, elliptisen radan omaava, siniharmaa Crino.

Tähti Celaeno on yksi yhdeksästä tähdestä, jotka muodostavat Pleiadeen tähtiryppään Härän tähtikuviossa. Tähti Celaeno on kirkas sininen jättiläinen. Muut Pleaideet ovat Sterope, Merope, Electra, Maia, Taygete, Alcyone, Atlas ja Pleione. Ne erottuvat Celaenon tähtitaivaalla selkeinä ja kirkkaina.

Se, onko tämä kuvaus taivaankappaleista objektiivisesti ja absoluttisesti totta vaihtelee suuresti riippuen tilanteesta ja kertojasta. Celaeno saattaa yhtä hyvin olla kappale kiinteää materiaa vapaasti leijuvassa, äärettömässä antimaterian ja kaaoksen meressä, tai oma ulottuvuuden tasonsa äärettömässä multiversumissa.

Maailman mittasuhteet

Useimmat Celaenon asukkaat eivät miellä maailmaansa planeetaksi. Heille maailman metafyysinen todellisuus on suurelta osin merkityksetöntä. Yleisesti uskotaan, että jos joku matkustaisi tarpeeksi pitkälle mihin tahansa suuntaan, hän putoaisi maailman reunan yli suureen tyhjyyteen, jossa hän ajelehtisi ikuisesti tähtien ja taivaankappaleiden joukossa. Toiset ovat sitä mieltä, että maailman reunojen tuolla puolen ovat kuolleiden maat tai jumalten kodit, eikä kumpaankaan näistä paikoista ole sopivaa kuolevaisten matkustaa. Jotkut uskovat, että maailmoja on lähes ääretön määrä, ja niistä satojen tai tuhansien nimi on Celaeno, kukin ainutlaatuinen, erilainen ja täysin subjektiivisesta havainnoitu, mutta silti aivan yhtä tosi kuin ne lukuisat muut Celaenot. Uskomuksia on monia, ja jotkut niistä saattavat olla toisinaan totta. Objektiivinen totuus ei ole tärkeää, mutta usean havainnoijan tilannekohtainen konsensus on.

Tunnetun maailman kokoa on vaikea arvioida, sillä matka-ajat vaihtelevat suuresti ja riippuvat matkustamiseen käytetystä välineestä, matkalla kohdatuista vaaroista, ja jopa kertojasta. Joidenkin teorioiden mukaan fyysiset välimatkat itse asiassa muuttuvat, mikä selittäisi omalta osaltaan suurta variaatiota. Syiksi epäillään maagisia virtauksia, voimakkaiden jumalten tai henkiolentojen vaikutusta, tai jopa matkaa taittavien oman mielikuvan vaikutusta todelisuuteen. Oli miten oli, lyhyet matkat paikasta toiseen Celaenossa kestävät yleensä "juuri sopivasti", "noin kolme päivää" tai "viikko-kaksi"; ja pitkät matkat kestävät mitä tahansa "viikkokausista" "moneen kuukauteen".

Tunnettu maailma

Celaenon tunnettu maailma koostuu mittaamattoman laajojen merten ympäröimistä kappaleista kiinteää maata; mantereista, ja saarista. Näistä mantereista tärkeimmät ovat ne, jotka ovat enemmistön Celaenon asukkaista parhaiten tuntemat ja eniten asuttamat. Mantereita on muitakin, mutta koska ne ovat määritelmällisesti tuntemattomia, ne pysyvät sellaisina, kunnes poikkeuksellisten yksilöiden kohtalot ja tarinat tekevät niiden kuvailemisen tarpeelliseksi. Erään tällaisen poikkeuksellisen yksilön tarinan voi lukea täältä.

Nämä ovat nuo tunnetun maailman mantereet: Läntinen manner, jolla sijaitsevat useimmat ihmisten kuningaskunnat; itäinen manner, joka on enimmäkseen vaikeakulkuista ja vaarallista erämaata, vuoristoa ja aavikkoa, ja jonka ainoa tunnettu osa on rannikko ja siellä sijaitseva Ooth-Nargain ruhtinaskunta; sekä Oriabin saari läntisestä mantereesta etelään suurella eteläisellä merellä.

Tuntematonta aluetta, mutta sellaista josta kuitenkin tiedetään ja kerrotaan tarinoita ovat jäinen pohjoinen lakeus läntisen ja itäisen mantereen pohjoispuolisen Cerenarian meren tuolla puolen, itäinen erämaa Ooth-Nargain tuolla puolen, lännen tasangot läntisen mantereen mahtavista kaupunkivaltioista vielä lännemmäksi, ja suuren eteläisen meren ääret ja tuon meren lukuisat, tutkimattomat saaret.

Kehitystaso

Celaeno muuttuu alituisesti. Nuo muutokset kulkevat vuosituhansia kestävissä sykleissä. Tästä seuraa, että samassa maailmassa on samaan aikaan kansakuntia ja kulttuureita, joiden kulttuurinen taso eroaa toisistaan suuresti. Eristyksissä olevien saarten ja syvien viidakoiden uumenissa elää primitiivisiä heimoja, joilla ei ole kirjoitustaitoa tai kykyä valmistaa työkaluja raudasta. Idän, lännen ja pohjoisen erämaissa elää barbaarisia heimoja ja paimentolaisia. Lännen suurissa kaupungeissa tunnetaan paitsi metallin työstämisen salat myös tieteet, taiteet, filosofiat ja metafysiikat, puhumattakaan vielä kehittyneempien kulttuurien sivistyksen virstanpylväistä, kuten pankkilaitostoiminnasta, kirjanpainotaidosta ja esiteollisesta kulutushyödykkeiden massatuotannosta. Oikeastaan ainoat Maapallon esiteollisen ajan keksimättä jääneet innovaatiot ovat ruuti ja höyrykone.

Kehitys ei suinkaan ole pysähtynyt tuolle edellä mainitulle tasolle. Joissain paikoissa tunnetaan tieteellisiä innovaatioita, jotka huimaavat päätä ja saavat aikaan syytöksiä noituudesta. Vanhempien, jo sortuneiden kansakuntien raunioista löytyy toisinaan todisteita vielä kehittyneemmästä teknologista, jota maallikon on mahdotonta erottaa taikuudesta.

Magiankäyttäjien, haltioiden ja temppeliritarien taikuus korvaa joissain paikoissa suurimmalta osin teknologian, ja samalla tulee jarruttaneeksi tieteiden kehittymistä, ainakaan erillisenä taikuudesta. Korkean taikuuden ja temppelitaikuuden salat eivät kuitenkaan aukene läheskään kaikille, ja tämä on omiaan synnyttämään taikauskoista pelkoa kaikenlaisia magiankäyttäjiä kohtaan monissa Celaenon kolkissa.

Aina toisinaan tiede tai teknologia tekee äkillisen hyppäyksen jossain tietyssä paikassa Celaenossa. Yleensä syypäitä näihin hyppäyksiin ovat muinaisia raunioita tutkineiden seikkailijoiden löydöt tai Celaenoon aika ajoin saapuvat vierailijat. Nämä vierailijat saattavat olla matkustavaisia vierailta mantereilta, muista maailmoista tai jopa toisista ulottuvuuksista; jumalia, henkiolentoja, muukalaisia olentoja, tai jopa Maapallon miehiä. Usein nämä vierailijat päätyvät leimatuiksi mielipuoliksi, tai vaarallisksi noidiksi, mutta aina silloin tällöin vierailijoiden saapumisella on täysin ennalta-arvaamattomia, kulttuureja ja kansakuntia heilauttavia seurauksia. Yksi esimerkki tällaisesta vierailijasta ja hänen vaikutuksestaan Celaenoon on Stephen Langen tarina.

Jumalat

Celaenossa vallitsee tavaton uskontojen kirjo. Jokaisella yhä vaikuttavalla ja jo historiaan hämäriin kadonneella kulttuurilla on tai oli omat jumalansa ja uskomuksensa. Vierailijat tuovat mukanaan omat uskontonsa toisista maailmoista. Ja aina välillä, itse jumalat tai muut suunnattomat voimakkaat, jumalankaltaiset olennot vaikuttavat Celaenoon siinä määrin, että heidän toimiensa seurauksena syntyy uusia uskonsuuntauksia, tai kokonaisia kansakuntia kuolee ja kulttuureita pyyhkiytyy olemattomiin.

Yhä vaikuttavista jumalista merkittävimmät ovat Vanhemmat jumalat. Vanhempien jumalten panteon on monimutkainen, paikallisesti vaihteleva ja kokonaisuutena hankalasti hahmotettava, mutta tärkeimmät jumalista ovat pysyneet muuttumattomina jo vuosituhansien ajan. He ovat Nodens, Hypnos ja Bast. Vanhemmat jumalat ovat voimakkaita ja ikuisia, mutta myös etäisiä. Heidän puuttumisensa Celaenon tapahtumiin, muuta kuin heitä seuraavien temppeliritarien kautta, on äärimmäisen harvinaista.

Asukkaat

Kansakunnat, jotka tällä, tarinan alkamisen hetkellä vaikuttavat Celaenossa eivät suinkaan ole ensimmäiset, sillä vanhempia, jo historian hämäriin kadonneita kulttuureita, valtakuntia ja kansoja on ollut lukuisia. Vanhempien kulttuurien kaupunkien ja rakennelmien raunioita on kaikialla. Kuolleiden kaupungit, unohdettujen asumukset, massiiviset, tuntematonta tarkoitusperää varten rakennetut tornit ja temppelit mahdottomissa paikoissa kielivät muinaisista kansoista, jotka olivat paitsi suunnattoman väkeviä ja elinvoimaisia, myös täysin muukalaisia. Joistain heistä kuitenkin, ja tällöin yleensä vain viimeisimmistä, kerrotaan tarinoita, jotka sekä kauhistuttavat ja kiehtovat. Kaiverrukset yksinäisten saarten temppelinraunioissa kuvaavat käärmemäisiä olentoja, jotka pitivät ihmismäisiä olentoja orjinaan, ja kilometrien korkeudessa vuoristossa sijaitsevan unohdetun linnoituksen mittasuhteet kertovat olennoista, joiden fyysinen olemus oli kaukana inhimillisestä. Tässä kuvaillaan neljä yleisintä ajattelevien humanoidien rotua: ihmiset, haltiat, kääpiöt ja puolituiset.

Ihmiset

Runsaslukuisin ajattelevien olentojen lajeista ovat ihmiset. Yleisimpiä ihmisten roduista ovat lännen vaaleaihoiset ihmiset. Muita ovat läntisen mantereen eteläisten kolkkien ja eteläisen meren saarten tummaihoiset ihmiset ja Oriabin saarelta ja itäiseltä mantereelta tavattavat keltahoiset ihmiset. Muita erityistapauksia ovat lännen arojen ja tasankojen täysin karvattomat paimentolaiset, joiden ihonväri muistuttaa poltettua savea, sekä itäisen mantereen vuoristossa tavattava hyvin kookas ja karvainen, ihonväriltään siniharmaa ja karvoitukseltaan harmaanvalkoinen ihminen. Erikoisin ihmisroduista on kuitenkin luumiehet, joiden koko keho on luustoa lukuunottamatta läpikuultava. Heidän koko luustonsa on vaatettamattomana kokonaan näkyvissä ja hohtaa pimeässä aavistuksen vihreällä sävyllä. Luumiehet ovat äärimmäisen harvinaisia, ja kaikkialla, missä heitä tavataan he ovat epäluulojen ja suoranaisten vainojen kohteita. Ihmiset ovat keskimäärin 170 cm pitkiä ja vartaloltaan sopusuhtaisia, joskin ihmisten keskuudessa tavataan roduista eniten variaatioita.

Useimmat oppineet ovat yksimielisiä siitä, ettei ihmislajin alkukoti ole Celaenon tunnetussa maailmassa. Laajimmin hyväksyttyjen teorioiden mukaan ihmiset tulivat suuren diasporan seurauksena tuntemattomalta, kaukaiselta mantereelta. Eräiden vähemmän hyväksyttyjen teorioiden mukaan ihmiset ovat peräisin kokonaan toisesta maailmasta, josta heitä aina toisinaan saapuu lisää, joko yksin tai pieninä joukkoina.

Ihmisten valtakunnista merkittävimmät ovat läntisen mantereen Kuusi Kuningaskuntaa ja Mnarin kaupunkivaltiot, itäisen mantereen Ooth-Nargain ruhtinaskunta ja Oriab eteläisellä merellä. Tuntemattomalla pohjoisella mantereella kerrotaan myös olevan mahtavia kaupunkivaltioita, mutta näistä ei tiedetä juuri mitään konkreettista. Etelästä purjehtii säännöllisesti kuningaskuntien satamiin peittäviin kaapuihin ja turbaaneihin pukeutuneita tummaihoisia muukalaisia, mutta tiettävästi kukaan ei ole onnistunut selvittämään heidän kotisatamaansa ja joidenkin mukaan nämä tuntemattomat merimiehet eivät ole ihmisiä ensinkään.

Haltiat

Toiseksi eniten Celanossa on haltioita. Lännen metsissä ja läntisen mantereen eteläisimmissä kolkissa asuvat hopeahaltiat, joilla on hopeinen iho ja hiukset, sekä turkoosit silmät. Idässä ja pohjoisen meren vaikeapääsyisillä saarilla elävät erityisesti merenkulkuun ja taikuuteen keskittyneet kultahaltiat, joilla on kultainen iho, ja kullanruskeat hiukset ja silmät. Näiden lisäksi tiedetään vielä pohjoisen lakeuksilla, sekä maan alla asuvat varjohaltiat, joilla on hohtava, helmiäisenvalkoinen iho ja korpinmustat hiukset ja silmät. Kaikille haltioiden lajeille on tyypillistä, että ne eivät juurikaan ole tekemisissä ihmisten kanssa, eikä heidän yhteisöistään siksi paljoa tiedetäkään. Ne haltiat, joita ihmisten mailla tavataan ovat aina poikkeuksellisia lajinsa edustajia. Omiensa keskuudessa nämä haltiat ovat hylkiöitä, joskin tiedetään tapauksia, joissa maailmalta palanneet haltiat ovat nouseet kansansa keskuudessa johtajiksi ja sankareiksi. Haltiat ovat yleensä ihmistä pidempiä ja hoikempia, ja vartalotyypiltään jänteviä, jopa lihaksikkaita. Heillä on viistot, ovaalinmuotoiset pupillittomat silmät ja terävät, suipot korvat.

Haltiat ovat ihmistä vanhempi laji. Heidän historiansa Celaenossa ulottuu huomattavasti pidemmälle ja heidän valtakuntansa ovat muinaisia. Jos haltioihin itseensä on uskominen, ensimmäiset haltiat olivat jumalten jälkeläisiä, ja nämä samaiset jumalat loivat Celaenon heille asuinpaikaksi. Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että haltiatkaan eivät olleet Celaenon ensimmäisiä asukkaita.

Haltioiden valtakunnista merkittävimmät ovat Unohdetun Ennoin valtakunta läntisen mantereen eteläisellä rannikolla ja Pargin alkumetsä Thorinin huipun ja Kuuden Kuningaskunnan välissä, myös läntisellä mantereella. Pienempiä haltiayhteisöjä on kuitenkin lähes kaikkialla tunnetussa maailmassa, yleensä kaukana ihmisten kaupungeista.

Kääpiöt

Kääpiöt elävät pääasiassa maanalaisissa valtakunnissaan vuoristoissa ja vaikeakulkuisissa erämaissa. On olemassa vain joitain kääpiöiden kaupunkeja, jotka ovat tekemisisissä muiden lajien kanssa. Kääpiöitä tiedetään kuitenkin olevan kahta tyyppiä. Näistä yleisemmällä tyypillä on tumma iho, joka muistuttaa parkkiintunutta nahkaa ja jykevä ruumiinrakenne. Toinen tyyppi kääpiötä on pienikokoisempi, ihonväriltään siniharmaa ja ruumiinrakenteeltaan jäntevä. Kumpiakin tyyppejä kääpiöitä (joskin useammin ruskeakääpiöitä) tavataan ihmisten keskuudessa, jossa heidän kädentaitojaan pidetään suuresti arvossa. Kääpiöt ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, ja aina ulkopuolisia yhteisöissä, joissa he elävät ja vaikuttavat. Syitä miksi kääpiö saattaisi haluta jättää kotinsa ja matkustaa ihmisten keskuuteen on lukuisia, mutta yleisesti uskotaan, että kotinsa jättäneet kääpiöt ovat jonkunsorttisia hylkiöitä oman kansansa keskuudessa. Molemmat lajit kääpiöitä ovat noin 120-140 cm pitkiä ja vartalotyypiltään ihmistä rotevampia. Harmaakääpiöt ovat ruumiinrakenteeltaan ihmisiin verrattuna yleensä vähemmän sopusuhtaisia; heillä on jäntevät raajat, tanakka, tynnyrimäinen keskivartalo ja isot kädet ja jalat.

Kääpiöiden historia ulottuu pidemmälle kuin jopa haltioiden. Heidän omien luomistarinoidensa mukaan ensimmäiset kääpiöt syntyivät suoraan kivestä. Muiden lajien edustajien ei ole tätä tarinaa erityisen vaikea uskoa, sillä tiettävästi kukaan ei ole koskaan nähnyt kääpiönaista. Todellisuudessa kääpiönaisia on kyllä olemassa, mutta heitä on miespuolisiin kääpiöihin verrattuna suhteettoman vähän. Kukaan ei tiedä mistä kääpiönaisten vähyys johtuu.

Kääpiöitä elää vuoristoissa ja syvällä maan alla kaikkialla tunnetussa maailmassa, mutta oikeastaan ainoat paikat, joista kääpiöitä voi varmasti tavata, esimerkiksi kaupankäynnin merkeissä, ovat Sidrakin ja Thorinin huiput Kuuden Kuningaskunnan länsipuolella ja Kalpeat vuoret kaukana lännessä.

Puolituiset

Puolituisia pidetään yleisesti epäluotettavina ja laiskoina olentoina, jotka soveltuvat lähinnä monotoniseen, fyysiseen työhön. Puolituisia pidetään monessa paikassa ihmisten keskuudessa orjina. Toisaalla heitä taas saatetaan pitää villieläimiin verrattavina. Etelän saarilla tiedetään elävän barbaaristen puolituisten heimoja täysin eristyksissä muusta maailmasta. Joissain idän suurista kaupungeista erilaisia puolituisista valmistettuja ruokia pidetään suurena herkkuna. Puolituiset ovat keskimäärin metrin mittaisia ja vartalonmuodoltaan sopusuhtaisia, joskin heidän kätensä, jalkansa ja päänsä ovat suhteessa isommat kuin ihmisillä. Vanhoina heistä tulee sitkeitä ja käppyräisiä kuin vanhoista puista, ja heille kasvaa partaa kuin naavaa. Puolituisen iho on yleensä okranvärinen tai ruskettuneen ihmisen kaltainen.

Puolituisia on ollut olemassa niin pitkään kuin kukaan muistaa. Kenties heitä on aina ollut, mutta piilossa muilta, isokokoisemmilta roduilta. Omissa yhteisöissään puolituiset eivät ole missään tekemisissä muiden lajien kanssa, ja välttelevät näitä aina tarvittaessa piiloutumalla. Usein syystä, sillä puolituinen jää kohtaamisessa lähes aina toiseksi ja päätyy alistetuksi. Ne puolituiset, jotka lähtevät maailmalla ja ovat tekemisissä muiden lajien kanssa, ovat äärimmäisen harvinaisia poikkeusyksilöitä, joita pidetään heidän oman kansansa keskuudessa joko täysinä mielipuolina tai uskomattoman rohkeina.

Puolituisilla ei ole omia valtakuntia. Vapaiden puolituisten keskittymiä on eniten eteläisen meren saarilla ja Mnarin kaupunkivaltioiden kaakkoispuolen ylängöillä.

Muut humanoidit

Ihmisten, haltioiden, kääpiöiden ja puolituisten lisäksi on olemassa joitain muitakin ajattelevien humanoidien tai lähes humanoidien rotuja, jotka ovat yleisesti ottaen riittävällä kehityksen tasolla perustaakseen valtakuntia ja synnyttääkseen kulttuureja. Näitä rotuja ovat: hiidet, syväläiset, Lengin miehet ja pimeänväki.

Hiisiä tavataan kaikissa maailman kolkissa. Ne elävät omissa heimoissaan erämaissa, metsissä ja vuoristoissa; maan alla luolissa, paimentolaisina tai pienissä kylissä. Hiisiä pidetään yleisesti häijyinä, kavalina, ahneina ja pelkurimaisina; toisin sanoen, heihin liitetään yleensä kaikki ne piirteet, joita ihmiset pitävät huonoina. Perushiisi on yleensä metrin mittainen, ihonväriltään kellertävä rai harmahtava humanoidi, jonka tunnistettavimmat piirteet ovat liioitellun isot korvat, nenä, kädet ja jalkaterät.

Syväläiset ovat hieman suurinpiirtein ihmisen kokoisia, mutta toisinaan huomattavasti isompia humanoideja, joilla on kalamaisia tai matelijamaisia piirteitä. He elävät merten syvyyksissä ja syrjäisten rannikoiden luolissa. Heidän tapansa ovat ihmiselle muukalaisia, eikä heistä tiedetä juuri muuta, kuin että toisinaan tavataan syrjäisiä ihmisten yhteisöjä, jotka käyvät heidän kanssaan jonkinlaista vaihtokauppaa, ja että heidän jumaltensa nimet ovat Dagon ja Hydra, sekä Suuri Cthulhu.

Lengin miehet muistuttavat tummaihoisia ihmisiä, joilla on hieman petomaiset kasvonpiirteet. He pukeutuvat aina väljiin kaapumaisiin vaatteisiin ja turbaaneihin, eikä heitä koskaan tavata muualla kuin satamakaupungeissa; kaukaisesta, tuntemattomasta etelästä saapuneiden laivojensa läheisyydessä. Lengin miesten tiedetään usein käyvän vaihtokauppaa ihmisten kanssa. He ostavat aina orjia ja maksavat eksoottisilla jalokivilla tai eriskummallisilla taide- tai taikaesineillä. Jotkut uskovat, että Lengin miehet eivät ole ihmisiä ensinnäkään, vaan mahtavien, kaukaisten jumalten palvelijoita, jotka ainoastaan teeskentelevät ihmisiä. Tiettävästi yksikään heidän laivoilleen päätynyt ei kuitenkaan ole palannut kertomaan totuutta Lengin miehistä, ja Lengin miehet itse vaikenevat näistä asioista kysyttäessä.

Pimeänväki, jota myös pimeänkansaksi, yökansaksi tai varjoväeksi kutsutaan, ovat (kuten heidän nimensä antaa ymmärtää) kansa, joka viihtyy maailman pimeissä ja syrjäisissä paikoissa. He muistuttavat ulkonäöltään usein kääpiöitä, mutta ovat yleensä laihempia ja aavistuksen pienempiä. Heidän tunnistettavin piirteensä on vaateparsi, joka koostuu useasta kerroksesta löyhkääviä rääsyjä. Nämä rääsyt peittävät varjoväen piirteet siinä määrin tehokkaasti, että heistä harvoin erottaa muuta kuin valtavan kokoisen nenän ja mahdollisesti pitkät, luisevat sormet. Pimenväen uskotaan varastavan sylivauvoja vuoteistaan ja maidon lehmien utareista. Heidän uskotaan myös levittävän kulkutauteja, ja olevan voimakkaita pimeässä taikuudessa, erityisesti kirouksissa ja manauksissa. Joidenkin tarinoiden mukaan pimeänväen keskuudessa elää myös Vaanijoiksi kutsuttujia, paljon tavallista pimeänväkeä vaarallisempia olentoja, jotka ovat kuin eläviä, ihmisenkokoisia varjoja. Vaanijoiden väitetään olevan salakavalia murhaajia, joiden ainoa ilo on kuulla uhriensa kuolinkorina ja nähdä elonkajon sammuvan heidän silmistään.

Kylä vuoren varjossa

Kylän nimi on Hatheg. Se on noin 900 hengen asutus läntisen mantereen Kuudesta kuningaskunnasta länteen, Hatheg-Kla -vuoren varjossa. Hatheg-Klata pidetään yleisesti Celaenon korkeimpana vuorena ja yhtenä Suurenmoisina tunnettujen jumalten asuinpaikoista.

Hatheg on kaukana idän suurista kaupungeista, mutta silti länteen, Mnariin johtavien kauppareittien varrella. Se sijaitsee keskellä vaikeakulkuisia erämaita ja aavikoita. Pohjoiseen Hathegista on Hatheg-Kla, itään siitä on ylänköjä, jotka muuttuvat pian vuoristoksi, etelän suunnalla on Liranianin aavikko, ja lännen sunnalla on Hatheg-Klata kohti johtava vuorijono ja ylänköjä.

Hathegin rakennuksista suurin osa on matalia, kulmikkaita ja kellertävästä kivestä rakennettuja. Harvojen isompien rakennusten katto on kupolimainen. Eri puolilla kylää on joitain korkeita, minarettimaisia torneja. Kylää ympäröi matala kehämuuri, jonka portti on erityisen komea, kahden tornin reunustama kaari. Kylän muurien ulkopuolella levittäytyy joka suuntaan telttojen, katosten ja yksinkertaisten, savisten majojen meri.

Hathegin asukkaista suurin osa on ihmisiä, ja pieni vähemmistö on puolituisia, joista suurin osa on orjia. Vuoren rinteillä elää hiisiä, ja syvällä vuoren uumenissa uskotaan elävän kääpiöitä ja koboldeja. Kylässä on toisinaan mahdollista tavata myös haltioita ja kääpiöitä.

Kylässä tavattaan yleisesti kahta tyyppiä ihmisiä. Ensimmäiset ovat vaaleaihoisia ja mustahiuksisia. Heillä on yleensä terävät, kuin kirveellä veistetyt kasvonpiirteet. Miehet kasvattavat yleensä viikset tai parran. Heidän vaatepartensa ovat yleensä melko yksinkertaiset. Toiset ovat pronssi-ihoisia, kookkaita ja yleensä kaljuja. Sekä miehet, että naiset jälkimmäistä tyyppiä pukeutuvat yleensä värikkäisiin, löysiin vaateparsiin ja raskaisiin kultaisiin koruihin.

Hathegin kautta kulkee usein kauppakaravaaneja Mnarin ja Kuuden kuningaskunnan välillä. Toisinaan kylässä tapaa myös luoteessa sijaitsevien Sydathrian arojen pronssi-ihoisia paimentolaisia ja Liranianin aavikolta kauppaa käymään tulleita thri-kreenejä. Hatheg on yleinen levähdyspaikka monenmoisille maankiertäjille ja seikkailijoille. Keskiverto hathegilainen on tottunut kauttakulkuliikenteeseen, eikä hätkähdä helposti eksoottisempiakaan muukalaisia.

Hatheg kuuluu nimellisesti kaupunkivaltio Cuppar-Nombon hallinnon alle, mutta käytännössä Hathegissa vallan kahvasta kiinni pitävä Knezi Sherlane Halaran on edesvastuussa ainoastaan itselleen. Vuosittain saapuville veronkerääjille maksettavat runsaat lahjukset pitävät huolen siitä, että Halaran saa vastaisuudessakin jatkaa aarrekirstujensa täyttämistä Hathegin kautta kulkevien kauppakaravanien tuomilla tuloilla.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped